Yleistä

Äkillisellä kuulonmenetyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kuulo alenee vähintään 30 desibeliä (dB) kolmella peräkkäisellä mitatulla taajuudella. Alenema on lähes aina toispuoleinen ja tapahtuu korkeintaan kolmen vuorokauden kuluessa. Usein kuulo häviää yön aikana ja joskus aivan hetkessä. Oirekuvaan voi liittyä korvan soimista, huimausta, korvan täyteyden tunnetta ja pahoinvointia.

Äkillisen kuulonmenetyksen syyt

Kuulonaleneman syy jää useimmiten epäselväksi. Alenema on tavallisin 50–60-vuotiailla ja yhtä yleinen naisilla ja miehillä. Tunnettuja aiheuttajia ovat tulehdukset, autoimmuunitaudit, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöt, vammat, verisuoniperäiset syyt, kasvaimet ja neurologiset sairaudet. Useammalla kuin joka kolmannella äkilliseen kuulonmenetykseen sairastuneella on koholla olevat kolesteroli- ja verenglukoosiarvot. Tavallisin tunnettu kuulonalenemaa aiheuttava tulehdus on punkkien levittämä borrelioosi, johon voi liittyä saman puolen kasvohalvaus. Yhdysvalloissa kuppa on yllättävän yleinen syy kuulonmenetykselle. Viime vuosina kuppatartuntojen määrä on kasvanut myös Suomessa. Viruksista ainakin Herpes simplex 1 ja 2, vesirokkovirus ja sen aiheuttama vyöruusu, influenssa, tuhkarokko, HIV ja todennäköisesti myös COVID-19 voivat aiheuttaa kuulonmenetyksen. Kasvaimista tavallisin on kuulohermon hyvänlaatuinen vestibulaarischwannooma. Paranemisesta ei voida päätellä kuulonmenetyksen aiheuttajaa. Kuulo voi palautua ainakin osittain, vaikka menetyksen syy olisi esimerkiksi borrelioosi, verenkiertohäiriö tai kasvain.

Sisäkorvan verisuonet ovat hyvin ohuita. Niiden tukkeutumista ja sen aiheuttamaa hapenpuutetta pidetään yleisenä syynä kuulonmenetykselle. Verisuonet ovat niin ohuita, ettei mikroskooppista veritulppaa pystytä havaitsemaan tarkoillakaan kuvantamismenetelmillä.

Milloin hoitoon?

Jos kuulo tuntuu äkillisesti heikentyneeltä, kannattaa olla välittömästi yhteydessä terveydenhuollon yksikköön. Kuulon heikentymisen huomaa usein esimerkiksi kuulokkeilla kuunnellessa tai puhelimessa. Jos kuulo häviää yön aikana, voi havahtua siihen, ettei kuule mitään, jos parempi korva on tyynyä vasten. Lääkäriin olisi hyvä päästä samana tai seuraavana päivänä. Yöllä lääkäriin ei tarvitse lähteä, mutta oireen ilmetessä perjantai-iltapäivänä ei kannata odottaa maanantaihin. Vastaanotolla kysytään aiempi korvahistoria ja kartoitetaan mahdollisesti edeltävinä päivinä ilmenneitä poikkeavia oireita. Korvat ja mahdollisuuksien mukaan myös kuulo tutkitaan. Lääkäri tekee harkintansa mukaan lähetteen borreliaverikokeeseen. Jos rasva- ja verenglukoosiarvot eivät ole tiedossa, ne on hyvä määrittää jossain vaiheessa. Hoito voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa, jos lääkäri on perehtynyt korvadiagnostiikkaan ja kuulotutkimus on mahdollista tehdä viikon kuluessa. Korvalääkärin on kuitenkin hyvä tutkia potilas jossain vaiheessa.

Äkillisen kuulonmenetyksen hoito

Kuulonalenemaa on hoidettu monilla tavoilla, mutta mikään ei takaa paranemista. Glukokortikoidi on käytetyin hoito, vaikka varmaa näyttöä senkään tehosta ei ole. Glukokortikoidin on ajateltu vähentävän sisäkorvan simpukan ja kuulohermon tulehdusreaktiota ja turvotusta ja edesauttavan siten paranemista. Glukokortikoidihoito on aloitettava mahdollisimman pian kuulonmenetyksen jälkeen. Jos kuulonmenetyksestä on kulunut yli kaksi viikkoa, ei glukortikoidista ole luultavasti enää hyötyä. Jos kuulotutkimusta joutuu odottamaan useita päiviä, hoidon voi aloittaa ennen kuulotutkimusta. Lääkäri arvioi, onko glukokortikoidikuurille terveydellistä estettä. Glukokortikoidi annostellaan useimmiten suun kautta, mutta voidaan myös ruiskuttaa neulalla välikorvaan.

Paranemisennusteeseen vaikuttavat henkilön ikä, kuulonaleneman voimakkuus, mahdollinen huimaus ja aika oireiden alkamisesta hoitoon hakeutumiseen. Huonossa tasapainossa oleva diabetes tai kohonneet verenglukoosi- ja veren rasva-arvot heikentävät ennustetta. Matalille taajuuksille painottuvat kuulonalenemat paranevat keskimäärin paremmin kuin korkeiden äänten alenemat. Suurin osa paranemisesta tapahtuu kahden viikon kuluessa hoidon aloituksesta. Spontaani paraneminen on yleistä, ja yli puolet potilaista paranee täysin myös ilman hoitoa. Osittainen paraneminen on myös yleistä, ja 70 prosentilla potilaista kuulo paranee vähintään 10 dB. Toisen korvan myöhempi kuulonmenetys on harvinaista. Nikotiinituotteiden käyttö on pyrittävä lopettamaan heti, jos kuulo tuntuu alentuneelta. Kaikki nikotiinituotteet supistavat verisuonia ja huonontavat sisäkorvan verenkiertoa ja paranemista.