Yleistä
Valkosormisuus eli Raynaud’n ilmiö tarkoittaa tilannetta, jossa pienten verisuonten supistumisherkkyyden takia sormet ja usein myös varpaat muuttuvat kylmässä ensin valkoisiksi ja myöhemmin sinertäviksi ja punoittaviksi (ks. kuva ). Ilmiön esiintyvyys väestössä on noin 3–5 %.
Valkosormisuus. Valkosormisuus (Raynaud’n ilmiö). Sormien kärkijäsenet muuttuvat valkoisiksi ja tuntuvat puutuneilta. Kuva: Marja Hietarinta.
Raynaud`n ilmiö voi olla itsenäinen (primaarinen) tai liittyä muihin sairauksiin (sekundaarinen). Primaarinen muoto on näistä selvästi tavallisempi (> 80 %). Se on lievä ja hyvänlaatuinen oireyhtymä, jonka esiintyvyys nuorilla naisilla on jopa 10–20 %. Sen syntymekanismeja ei tarkkaan tunneta, mutta taustalla voi olla hiusverisuonten toiminnan poikkeava säätely. Sekundaarisessa Raynaud’n ilmiössä valkosormisuusoireet liittyvät ensisijiaisesti reumaattisiin sidekudossairauksiin.
Raynaud`n ilmiön oireet
Valkosormisuusoireessa yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkeaksi, kun verisuonet supistuvat epätavallisen voimakkaasti. Kohtaus kestää tyypillisesti noin 15–30 minuuttia. Sen voi laukaista paitsi kylmä ilma myös kylmän esineen koskettaminen, tuuli, tai jopa ilmastoitu huone.
Oireen laukaiseva lämpötila vaihtelee suuresti. Useimmilla kynnys on 5–10 lämpöasteen tienoilla, mutta kostealla ilmalla ja uidessa oireet voivat tulla esiin jo 15–20 asteen lämpötilassa. Myös henkinen stressi, joka aktivoi sympaattista hermostoa, voi laukaista valkosormisuuskohtauksen yksinäänkin.
Sormien tai varpaiden jäähtymiseen liittyy puutumista, pistelyä ja kömpelyyttä ja lämpenemiseen taas kovaa kipua. Kun iho alkaa lämmetä, se muuttuu ensin sinerväksi ja lopulta punoittavaksi. Raynaud’n ilmiö on kolmivaiheinen (valkoinen, sininen, punainen) kuitenkin vain osalla potilaista.
Raynaud`n ilmiön toteaminen
Raynaud`n ilmiön alkuvaiheen arvio ja mahdollisten tutkimusten käynnistäminen tapahtuu perusterveydenhuollossa. Valkosormisuus voidaan diagnosoida yleensä oireiden perusteella. Kätevä tapa, jota monet käyttävät, on ottaa kännykkäkameralla kuvia valkoisista sormista ja näyttää niitä lääkärin vastaanotolla.
Jos valkosormisuus on lievää, alkanut nuorella iällä (usein jo teini-iässä) eikä muita oireita ole, ei laboratoriotutkimuksia välttämättä tarvita. Jos vaiva on kuitenkin häiritsevä, voidaan määrittää tulehdusarvot (Lasko ja CRP), verenkuva, reumafaktori ja tumavasta-aineet. Mikäli ne ovat normaalit, kyse on hyvänlaatuisesta primaarisesta Raynaud’n ilmiöstä, joka voi edelleen lieventyä iän myötä ja joissakin tapauksissa hävitä kokonaan.
Sekundaarista Raynaud’n ilmiötä voidaan epäillä, jos valkosormisuusoire on vaikea, alkaa yli 30 vuoden iässä, tai siihen liittyy muitakin oireita, esim. nivel- ja lihasoireita, silmien ja suun kuivuutta, erilaisia ihottumia, sormenpäiden haavaumia ja sydän- tai keuhko-oireita. Taustalla voi olla reumaattinen sidekudostauti, esim. systeeminen skleroosi, sekamuotoinen sidekudostauti, tai yleistynyt punahukka (SLE).
Reumaattiseen sidekudostautiin viittaavia laboratoriolöydöksiä ovat kohonnut lasko, anemia, valkuaisvirtsaisuus, positiivinen reumafaktori ja erityisesti koholla olevat tumavasta-aineet. Tutkimuksia jatketaan erikoissairaanhoidon reumatautien poliklinikalla, jos epäillään sidekudostautia tai valkosormisuusoireet ovat erityisen vaikeat.
Erikoislääkärin arvion lisäksi tärkeitä jatkotutkimuksia ovat tumavasta-aineiden tarkempi erittely ja sormien kynsinauhojen hiusverisuonten videokapillaroskopia. Näillä tutkimuksilla voidaan sidekudostauti yleensä varmentaa tai herättää epäily alkavasta taudista. Joskus taudin määrittämiseksi tarvitaan seurantaa ja uutta arviota. Jos tumavasta-aineet ja videokapillaroskopia ovat normaalit, on kehittyvän sidekudostaudin riski erittäin vähäinen.
Joskus sekundaarisen Raynaud’n ilmiön taustalla voi olla valtimonkovettumistauti, rannekanavaoireyhtymän aiheuttama hermopinne, jotkin lääkkeet (esimerkiksi beetasalpaajat), verisairaus tai työperäinen altistuminen toistuvalle tärinälle. Näiden sairauksien toteamiseksi tai poissulkemiseksi voidaan tarvita alan erikoislääkärin arviota.
Raynaud`n ilmiön itsehoito
Valkosormisuusoiretta voi itse hoitaa lämpimillä käsineillä ja yleensä lämpimällä vaatetuksella ja välttämällä tilanteita, joissa iho ja vartalo pääsevät jäähtymään. Nämä toimenpiteet yleensä riittävät lievän Raynaud`n ilmiön hoidoksi. Työssä tulisi huomioida kylmäaltistuksen (pakastealtaat, voimakas ilmastointi) ja tärinätyön välttäminen.
Vaikeiden oireiden hoidossa voi käsineiden ja jalkineiden sisään laitettavista lämpöpakkauksista olla hyötyä.
Tupakointi supistaa verisuonia, ja sen lopettaminen on tärkeää.
Raynaud`n ilmiön lääkehoito
Lääkehoitoa voidaan käyttää, jos itsehoidon toimenpiteet eivät riitä tai Raynaud`n oireet ovat vaikeita. Verisuonia laajentavat lääkkeet tehoavat yleensä paremmin primaarisessa kuin sekundaarisessa Raynaud`n ilmiössä, mikä johtuu sidekudostauteihin liittyvistä verisuonten rakenteellisista muutoksista. Kalsiumkanavan salpaajat ovat lääkehoidon perusta. Nifedipiini on niistä käytetyin valmiste. Hoito aloitetaan yleensä hitaasti imeytyvällä valmisteella ja annosta korotetaan asteittain. Nitrolaastari ja iholle levitettävä nitrovoide vaikuttavat myös verisuonia laajentavasti. Vaikeassa valkosormisuusoireessa, jossa esiintyy ihohaavaumia ja verenkiertohäiriöitä voidaan erikoissairaanhoidossa käyttää myös endoteliinireptorin ja fosfodiesteraasi-5:n estäjiä sekä prostasykliinijohdoksia.
Sekundaarisessa Raynaud’n ilmiössä on tärkeää hoitaa myös taustalla olevaa muuta sairautta.
Kirjallisuutta
- Petterson T. Raynaud’n ilmiö. Duodecim 2005;121(22):2411–9.
- Peltomaa R, Pettersson T, Tuompo R, Luosujärvi R. Systeeminen skleroosi. Duodecim 2013;129(9):1981–91.
- Sauni R, Uitti J, Sainio M, ym. Käsiin kohdistuvan tärinän terveyshaitat. Suomen Lääkärilehti 2011;66(36):2579-2583.
- Huhtakangas J. Raynaud`n oire: milloin reumatologiset tutkimukset ovat tarpeen? Suomen Lääkärilehti. 2020; 75: 401-4.
