Yleistä

Ensiapu ja itsehoito

Päähän kohdistuneen iskun jälkeen on tärkeää arvioida vamman saaneen vointi, tilanteen vaarallisuus (vammaenergia) sekä henkilön kyky huolehtia itsestään. Esimerkiksi päihtyneen maassa makaavan henkilön voinnin tarkistaminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin. Ensihoito tulee hälyttää välittömästi, jos vammaenergia on suuri tai henkilöllä on iskun jälkeen jokin seuraavista oireista, jota ei ollut ennen vammaa:

• tajuttomuus tai vaikeuksia pysytellä hereillä (vältettävä tilan laittamista humalatilan piikkiin)
• kouristus
• vaikeuksia ymmärtää puhetta tai noudattaa ohjeita
• sekavuus
• raajan toimimattomuus (halvausoire)
• raju oksentelu tai muuten merkittävästi heikentynyt yleisvointi
• runsaasti vuotava kookas haava päässä
• voimakas kipu niskassa
• verenvuoto korvasta
• näön tai kuulon menetys.

Ammattilaisen päivystyksellistä arviota tarvitsee myös päänsä satuttanut, jonka toimintakyky on muuten hyvä, mutta jolla on selvä kyvyttömyys muistaa asioita tapahtumaa edeltävästi tai sen jälkeen. Mikäli henkilöllä on lievempiäkin oireita ja käytössä on verta ohentava lääkitys, tulee hänet toimittaa terveydenhuollon ammattilaisen arvioon. Tällöin potilaan voi kuljettaa myös joku muu kuin ensihoito, jos vointi on hyvä.

Sairaalaseurantaan kuuluvat lapset, joiden vointi on poikkeava päähän kohdistuneen vamman jälkeen, vahvasti päihtyneet henkilöt sekä oireettomat henkilöt, joiden päähän on kohdistunut suurienergiainen vamma.

Mikäli lievänkin pään vamman jälkeen herää huoli potilaan voinnista, on syytä pyytää arviota tilanteesta terveydenhuollon ammattilaiselta esimerkiksi soittamalla päivystysavun numeroon 116117. Mahdollisella alkoholinkäytöllä ei tule selittää iskun saaneen oireita, ellei aivovammaa ole suljettu pois.

Lievä aivotärähdys, johon ei liity tajuttomuutta eikä tajunnanhäiriötä, hoituu kotioloissa, mikäli paikalla on toinen henkilö, joka voi tarkkailla mahdollisia tajunnantason muutoksia. Seurantaa on oireista riippuen tarpeen jatkaa muutamasta tunnista vuorokauteen. Lieviin oireisiin voi kuulua päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, vähäistä oksentelua, väsymystä sekä muistin epävarmuutta itse tapahtumasta. Särkyyn voi tarvittaessa käyttää reseptivapaita särkylääkkeitä (esim. parasetamolia). Kannattaa myös välttää kovaa fyysistä rasitusta ja alkoholinkäyttöä seuraavina päivinä.

Mikäli ilmaantuu tajunnantason häiriöitä, sekavuutta, uneliaisuutta tai voimakasta oksentelua tai päänsärkyä, on vammautunut toimitettava välittömästi hoitoon. Vammautunutta on syytä herätellä yöunen aikana muutaman tunnin välein tajunnantason tarkistamiseksi.

Hyvin lievän aivovamman saanut voi yleensä palata töihin 1–3 vuorokauden levon jälkeen.

Lievästä aivovammasta toipuminen kestää viikon tai kauemminkin.

Kuhmut, ruhjeet ja haavat

Päävamman yhteydessä päähän saattaa tulla kova pahka, joka on kivulias ja joskus varsin kookaskin. Kyse on kallon ja ihon väliseen alueeseen vuotaneesta verestä, ja sellaisenaan, henkilön ollessa muuten oireeton, kyseessä on yleensä varsin vaaraton tilanne. Tällaisen hoidoksi riittää yleensä muiden pehmytkudosvammojen tavoin oireen mukainen hoito kotona. Päänahan mennessä rikki pienikin haava saattaa vuotaa runsaan verisuonituksen vuoksi hyvin paljon. Ensiapuna on aina napakka vuotokohdan painaminen sopivalla kankaalla tai paperilla vähintään 10 minuutin ajan. Jos haava on kookas tai vuoto jatkuu, ja erityisesti, mikäli potilaalla on verta ohentava lääkitys, on hyvä toimittaa henkilö päivystyspisteeseen haavan arvioimiseksi ja tarvittaessa sulkemiseksi, vaikka vointi muuten olisi hyvä.

Aivotärähdys

Aivotärähdys on lievä aivovamma, joka syntyy, kun päähän kohdistuu isku tai tärähdys. Iskun seurauksena aivot heilahtavat kallon sisällä ja voivat osua kallon seinämiin. Tämä häiritsee tilapäisesti aivojen normaalia toimintaa ja seurauksena syntyvät aivotärähdykselle tyypilliset oireet:

• ei tajuttomuutta tai enintään 30 minuutin tajuttomuus
• ei muistinmenetystä tai enintään 24 tuntia vammasta kestävä muistiaukko
• lievä sekavuus, päänsärky ja/tai huimaus
• pahoinvointi ja oksentelu
• valo- ja ääniherkkyys
• väsymys ja keskittymisvaikeudet.

Aivotärähdys paranee yleensä itsestään muutamassa päivässä tai viikossa. Lepo ja rasituksen välttäminen auttavat toipumisessa. Oireiden muuttuminen kotiseurannan ja toipumisen aikana vaikeammiksi on peruste hakeutua ammattilaisen arvioon.

Kallonsisäinen verenvuoto vamman seurauksena

Kallonsisäinen verenvuoto syntyy, kun päähän kohdistuneen iskun seurauksena kudos vaurioituu suoraan iskusta tai aivokudos heilahtaa kallon sisällä ja samalla repäisee rikki kudoksia ja verisuonia. Kallonsisäisiä vuotoja esiintyy eri kerroksissa aivokudoksen ja kallon välissä. Kallonsisäisen vuodon aiheuttamat oireet ja mahdollinen hoito määräytyvät vuodon laajuuden ja sijainnin mukaan. Kallonsisäinen vuoto aiheuttaa yleensä joitakin sellaisia oireita, jotka saavat henkilön voinnin selvästi heikkenemään ja potilaan ohjautumaan ammattilaisen arvioon. Epävarmassa tilanteessa on aina hyvä pyytää arvio esimerkiksi terveysasemalta, päivystysavusta (116117) tai hätäkeskuksesta.

Toisinaan kallonsisäinen verenvuoto kehittyy hyvin hitaasti lievänkin aivovamman jälkeen (krooninen subduraalihematooma). Oireina voivat olla epäselvä yleistilan heikkeneminen, tasapainovaikeudet, raajaheikkous, puhehäiriö, sekavuus, muistin huononeminen, väsymys tai kouristus. Riskitekijöitä tällaiselle vasta viikkojen kuluttua vamman jälkeen oireilevalle hitaalle verenvuodolle ovat muun muassa korkea ikä, verenohennuslääkitys/verihiutaleiden kasaantumista ehkäisevä lääkitys, kuten aspiriini, ja alkoholin haitallinen käyttö. Hitaasti kehittynyttä kallonsisäistä vuotoa epäiltäessä henkilö on toimitettava ammattilaisen arvioon.

Muut pään vammat

Päähän kohdistuneen iskun seurauksena kallon luihin voi syntyä murtuma. Pelkkä murtuma ei kuitenkaan ole yleensä hoidon tai ennusteen kannalta oleellinen, sen sijaan merkitystä on sillä, liittyykö murtumaan muiden kudosten tai elinten vaurioita (ks. edellä).

Vakavammat aivovammat luokitellaan keskivaikeisiin ja vaikeisiin aivovammoihin. Määrittelyn perusteena toimivat kuvantamistutkimuslöydösten lisäksi tajuttomuuden syvyys ja kesto sekä muistamattomuuden luonne ja kesto. Nämä aivovammat syntyvät yleensä suurempienergiaisissa onnettomuuksissa, kuten moottoripyörä- tai laskettelutapaturmissa sekä putoamisissa.

Aivovammojen ennuste ja kuntoutus

Aivotärähdyksestä, pinnallisista vammoista ja haavoista potilas toipuu yleensä 1–2 viikon kuluessa. Lievissäkin aivovammoissa potilas otetaan seurantakäynnille tarvittaessa, mikäli kotiutumisvaiheessa esiintyy selvästi oireita tai kuvantamisessa on todettu jokin löydös. Lievistäkin aivovammoista toipuminen saattaa viedä pidemmän aikaa, ja toisinaan potilaalle voi jäädä muistiongelmia tai muita oireita. Keskivaikeassa ja vaikeassa aivovammassa kuntoutus tapahtuu yleensä aluksi aina osastolla moniammatillisen tiimin tuella. Terveydenhuollon erityisosaaminen ja omaisten tuki sekä ymmärrys toipumiseen liittyvistä haasteista on tärkeää. Yksi yleinen haaste on potilaan tiedostamattomuus omasta aivovammastaan ja sen vaikutuksesta toimintakykyyn. Tämän asian tiedostaminen parantaa läheisten ymmärrystä ja vuorovaikutusta vamman saaneen kanssa.

Pään vammojen ehkäisy

Pään vammojen tärkeimmät ehkäisykeinot ovat alkoholinkäytön vähentämiseen, ikääntyneiden kaatumisriskin pienentämiseen sekä liikenne- ja liikuntaturvallisuuden parantamiseen keskittyvät toimet. Pyöräilykypärän käyttö pyöräillessä estäisi jopa 90 % pyöräilytapaturmissa syntyvistä vakavista aivovammoista ja 70 % kuolemista. Väkivalta on kolmanneksi suurin syy aivovammalle, ja väkivaltaa ehkäisevä toiminta onkin keskeinen osa pään vammojen ehkäisyä.

Urheilun yhteydessä tulleista pään vammoista on niukasti tilastotietoa, mutta arvioidaan, että aivotärähdyksistä suurin osa on lieviä eli tavallisia aivotärähdyksiä. Suurin osa vammoista syntyy pyöräillessä ja ratsastaessa.