Sisäsynnytintulehduksen aiheuttajat

Sisäsynnytintulehdukset ovat useimmiten sekainfektioita, joissa on mukana sekä aerobisia että anaerobisia bakteereja. Tärkeitä aiheuttajamikrobeja ovat sukupuoliteitse tarttuva klamydia ja tippuri Myös streptokokit ja monet suolistobakteerit voivat aiheuttaa taudin. Usein esiintyy samanaikaisesti useita taudinaiheuttajia. Noin puolessa tapauksista aiheuttajabakteeri jää tutkimuksista huolimatta epäselväksi.

Kohtuun kohdistuvat toimenpiteet, esimerkiksi kierukan laitto, voivat altistaa sisäsynnytintulehdukselle, mutta tämä on harvinaista.

Sisäsynnytintulehduksen oireet

Oireet alkavat tyypillisesti kuukautisten jälkeen. Alkuoireita ovat poikkeava valkovuoto, joka voi olla märkäistä tai veristä, sekä alavatsakipu, joka pahenee tärinässä. Voi esiintyä myös virtsakirvelyä.

Lämpöilyä, joskus korkeaakin kuumetta, esiintyy pitkittyneessä tulehduksessa. Toisaalta sisäsynnytintulehdus voi olla lieväoireinen, varsinkin jos aiheuttaja on klamydia.

Sisäsynnytintulehduksen tutkiminen

Diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Gynekologisessa sisätutkimuksessa alavatsa, kohtu ja munasarjojen seutu aristavat. Emätintutkimuksessa todetaan suttuinen märkävuoto kohdunkaulakanavassa. Tutkimuksen yhteydessä otetaan tulehdusnäytteet. Klamydia tutkitaan emätineritteestä tai kohdunkaulakanavasta otetusta tikkunäytteestä. Klamydia voidaan tutkia myös virtsanäytteestä. Samasta näytteestä tutkitaan tippuri. Virtsatietulehduksen poissulkemiseksi tutkitaan tavallinen virtsanäyte eli PLV. Verikokeista määritetään PVKT ja tulehdusarvo CRP, joka mittaa tulehduksen laajuutta ja jota voidaan käyttää hoitovasteen seurannassa.

Vaikeissa tulehduksissa, joissa harkitaan sairaalahoitoa, tarvitaan erikoistutkimuksia. Näitä ovat emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus sekä joskus magneettikuvaus tai TT-tutkimus. Viimeksi mainittuja tarvitaan, jos diagnoosi on epäselvä ja oireet ovat vaikeat.

Vaikeissa tapauksissa sisäsynnytintulehdukseen voi liittyä myös perihepatiitti eli maksakapselin pinnallinen tulehdus ja periappendisiitti eli umpilisäkkeen alueen tulehdus tai peritoniitti eli vatsakalvotulehdus.

Sisäsynnytintulehduksen hoito

Sisäsynnytintulehdus hoidetaan antibioottikuurilla, jonka kesto on usein kaksi viikkoa. Hoito voidaan antaa avoterveydenhuollossa, jos tulehdusarvot ovat vain lievästi suurentuneet, kuume ei ole kovin korkea ja yleistila on hyvä. Jos ehkäisynä on kierukka, se poistetaan tarvittaessa.

Sairaalahoitoa tarvitaan jälkiongelmien ehkäisemiseksi, jos tulehdus on nuorella, synnyttämättömällä naisella. Sairaalahoitoa tarvitaan myös, jos naisella on korkea kuume tai on epävarmaa, onko kyseessä sisäsynnytintulehdus tai esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus. Jos gynekologisessa tutkimuksessa tai ultraäänitutkimuksessa epäillään pikkulantiossa (munasarjojen tai munanjohtimien alueella) märkäkeräymää (absessia), tulee tulehdus hoitaa sairaalassa. Joskus tarvitaan tähystysleikkausta, jotta märkä saadaan poistettua.

Sisäsynnytintulehduksen akuutista vaiheesta toipuu yleensä varsin nopeasti, ja mahdollisen märkäkertymän tyhjennys nopeuttaa paranemista. Pitkittyneen tai huonosti hoidetun sisäsynnytintulehduksen seurauksena voi ilmetä jälkiongelmia. Suurimman ongelman aiheuttavat taudin myöhäiskomplikaatiot: krooniset alavatsakivut, lapsettomuus ja kohdunulkoiset raskaudet.

Sisäsynnytintulehduksen ehkäisy

Koska klamydia ja muut sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset voivat aiheuttaa myös sisäsynnytintulehduksen, suositellaan kondomin käyttöä tilapäisissä suhteissa.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua nopeasti, mikäli epäilee sisäsynnytintulehdusta. Kun tulehdushoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa, myöhäiskomplikaatiot ovat harvinaisia.