Yleistä

Leukanivelvaivojen oireet

Yksittäisiä leukaniveloireita esiintyy aikuisväestössä jopa noin puolella, ja hammaslääkärin löydöksiä vieläkin enemmän. Myös kouluikäisillä oireita esiintyy melko yleisesti, mutta ne ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Tavallisimpia oireita ovat erilaiset leukaniveläänet (naksuminen, rahina).

Kipu leukanivelessä tai puremalihaksissa, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt ovat myös tavallisia.

Oireet voivat olla näitä epämääräisempiä, kuten leukojen väsymistä, päänsärkyä, kasvokipua ja korvakipua, jolloin niitä voi olla vaikea paikallistaa. Pureskelu, kylmyys ja veto voivat laukaista kipuoireet.

Vaivat alkavat yleensä pikkuhiljaa ja voimistuvat vähitellen. Kipua kuvataan tylpäksi, jomottavaksi ja häiritseväksi.

Tyypillistä on, että vaivat esiintyvät toispuolisesti, joko vasemman tai oikean leukanivelen alueella. Myös vuorokaudenaikojen mukainen vaihtelu on tyypillistä. Hampaiden kiristely yön aikana johtaa usein kipuun, joka on pahimmillaan aamulla.

Leukanivelvaivojen tutkiminen

Potilaan kertomuksen ja hammaslääkärin tekemän tutkimuksen perusteella pyritään selvittämään, ovatko vaivat peräisin lihaksista vai leukanivelistä vai näistä molemmista. Täsmällisen diagnoosin tekeminen voi joskus olla vaikeaa. Hammaslääkäri tutkii alaleuan liikkuvuuden, leukanivelet ja puremalihakset sekä hampaat ja hampaiden kosketussuhteet.

Röntgenkuvaus on perustutkimus, joka antaa tietoa leukanivelen muodosta ja sen mahdollisesta kulumisesta. Vaikeiden leukanivelongelmien selvittämiseksi voidaan tehdä nivelten magneettikuvaus. Röntgenkuvaa käytetään myös erilaisten hammasperäisten syiden, kuten karieksen, hammasytimen tulehduksen ja hampaan kiinnityskudossairauden ja leukojen alueella esiintyvien vakavien sairauksien poissulkemiseksi.

Lisäksi huomioidaan muista syistä johtuva päänsärky ja korvasärky sekä kaularangan toimintahäiriöt, fibromyalgia ja joihinkin yleissairauksiin liittyvät nivelperäiset kiputilat.

Leukanivelvaivojen hoito

Vaikka yksittäiset leukaniveloireet ovat yleisiä, ne eivät välttämättä edellytä hoitoa. Suomalaisessa seurantatutkimuksessa hoidon tarvetta todettiin alle 10 %:lla väestöstä.

Ensisijaisesti hoidon tavoitteena on vaivojen ja kipuoireiden vähentäminen. Tässä omahoito on merkittävässä roolissa, ja saatavilla on erilaisia kotihoito-ohjeita. Tapauksesta riippuen niistä valitaan esimerkiksi alaleuan rentoutus, puremalihasten hieronta sekä lämpö- tai kylmäpakkausten käyttö kipualueilla. Akuutissa kiputilassa tarvitaan usein myös lääkehoitoa, tavallisimmin tulehduskipulääkkeitä.

Kun kiputila on saatu hallintaan, hoidon tavoitteena jatkossa on purentaelimistön hyvän toiminnan palauttaminen ja ylläpitäminen. Purentakisko on osoittautunut hyväksi sekä lihas- että nivelperäisten vaivojen hoidossa. Purennan tasapainotushionta saattaa myös vähentää oireita.

Tulehduksellisten nivelsairauksien kohdistuessa leukaniveliin, hoito on oireenmukaista ja sillä pyritään rajoittamaan tulehdusta ja ylläpitämään leukanivelten ja purennan toimintaa.

Joskus tasapainoisen ja toimivan purennan aikaansaamiseksi tarvitaan korjaavia toimenpiteitä, kuten hampaiden kruunutuksia ja paikkauksia. Myös fysioterapiasta voi olla apua. Vaikeissa purentaelimistön toimintahäiriöissä hoitojen yhdistäminen tuottaa paremman tuloksen kuin jokin yksittäinen hoitomuoto.