Sana immuniteetti tarkoittaa koskemattomuutta. Elimistön immuniteetin tärkein tehtävä on suojata ihmistä ulkoisia vihollisia, mikrobeja, vastaan. Toisaalta sama järjestelmä laukaisee allergiset reaktiot esimerkiksi siitepölyjä ja ruoka-aineita vastaan. Infektioimmuniteetti on luontaisesti heikoimmillaan iän ääripäissä, vastasyntyneenä ja korkeassa iässä. Immuniteetti on monimutkainen orkesteria muistuttava järjestelmä, jossa jokaisen osan toimivuus on tärkeä. Osa siitä on niin sanotusti epäspesifistä, joka suojaa samalla tavalla, olipa tunkeutuja mikä tahansa. Osa taas on aiheuttajakohtaista eli spesifistä, joka suuntautuu tiettyä tunnistettua mikrobia vastaan. Osa immuniteetista on synnynnäistä eli luontaista ja perimämme määräämää, osa hankitaan elämän varrella kohtaamalla erilaisia taudinaiheuttajia tai rokotteita. Spesifisellä immuniteetin osalla on muisti, eli se on valmiustilassa saman mikrobin uutta hyökkäystä vastaan. Ihmisen vastustuskyvyn (immuniteetin) toimintaa on tarkemmin kuvattu toisessa Lääkärikirjan artikkelissa.

Joihinkin sairauksiin ja lääketieteellisiin hoitoihin liittyy väistämättä elimistön infektiopuolustuksen heikkeneminen eli niin sanottu immuunipuutos. Jos tällainen on todettu, ihmisen immuniteettia seurataan usein säännöllisin tutkimuksin, vaikka poikkeavia infektioita ei olisi havaittu. Esimerkiksi HIV-infektion saaneilta seurataan säännöllisesti auttaja-T-solujen määrää, samoin seurataan solunsalpaajahoitoja saavien henkilöiden veren granulosyyttisolujen määrää. Näin infektiouhat voidaan ennakoida ja joissakin tilanteissa aloittaa ehkäisevä antibiootti- tai viruslääkehoito. Pernanpuutos tai sen toimimattomuus, esimerkiksi alkoholismin takia, altistaa vaikeille pneumokokki-, meningokokki- ja hemofilusinfektioille. Näitä voivat olla toistuvat poskiontelotulehdukset ja keuhkokuumeet. Näille potilaille suositellaan pneumokokki-, meningokokki- ja hemofilusrokotuksia. Perna voi puuttua esimerkiksi leikkauksen takia tai joskus harvoin synnynnäisistä syistä.

Voiko terve parantaa vastustuskykyään?

Infektiot olivat vielä 1900-luvun alkupuolella ylivoimaisesti tärkeimpiä ihmisten kuolinsyitä. Maailmanlaajuisesti ne ovat sitä edelleen pikkulapsilla. Tehokkaita hoitoja (antibiootteja) infektioihin on ollut vasta 1940-luvulta lähtien. Niinpä siihen asti luotettiin elimistön vastustuskyvyn vahvistamiseen muun muassa kivennäisvesi-, ravinto- ja kylvetyshoidoilla, joita annettiin parantoloissa ja kylpylöissä. Elimistön altistaminen vaihteleville lämpötiloille ja ihon hierominen karheilla liinoilla, niin sanottu karaiseminen, olivat tapoja, joita käytettiin Suomessa vielä 1930-luvulla. Tämä perinne elää edelleen vahvana esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Venäjällä.

Näiden luontaishoitokeinojen vaikutusta ihmisen infektioherkkyyteen on myös tieteellisesti tutkittu viime vuosikymmeninä. Kuumien ja kylmien kylpyjen vaihtelua, avantouintia ja saunaa ei ole pystytty osoittamaan tehokkaiksi, vaikka monien karaisua harrastavien kokemukset ovatkin myönteisiä. Ravinnon koostumuksen vaikutusta infektioherkkyyteen on selvitetty, ja eniten on tutkittu vitamiineista C- ja D-vitamiineja ja hivenaineista sinkkiä. Tavallista monipuolista ravintoa syövä terve henkilö ei näistä hyödy, sillä näiden aineiden ylimäärä ei tuo lisätehoa. Vaikeaan koronavirusinfektioon näyttää liittyvän tilastollisesti D-vitamiinin matalia tasoja ja siksi sairaalahoitoisille, vaikeaa koronavirusinfektiota sairastaville potilaille on suositeltu sairaalassa D-vitamiinilääkityksen aloittamista. Kontrolloitujen tutkimusten tuloksia D-vitamiinin lisäämisestä Covid-19-infektioon sairastuneilla ei kuitenkaan vielä ole käytössä.

Mikä on hyväksyttävä määrä infektioita?

Perusterveellä aikuisella on keskimäärin 2–4 hengitysteiden virusinfektiota (flunssaa) vuosittain. Pikkulasten, ja erityisesti päivähoidossa olevien lasten vanhemmilla niitä on runsaammin, koska lapset tuovat viruksia kotiin. Myös tupakoijilla ja astmapotilailla on muita enemmän hengitysteiden infektioita, tai ainakin ne kestävät tavallista pitempään. Monet vakavat tai toistuvat infektiot, jotka voivat kovastikin huolestuttaa ja häiritä arkea, ovat kuitenkin tavallisia vastustuskyvyltään terveilläkin henkilöillä ( taulukko Infektiotilanteita, joissa yleisen vastustuskyvyn selvittämi). Esimerkiksi sellaisten yksittäisten vakavien bakteeritulehdusten kuin keuhkokuumeen, verenmyrkytyksen, sydänläppätulehduksen ja aivokalvotulehduksen taustalta löytyy hyvin harvoin yleistä vastustuskyvyn heikkoutta. Sen sijaan muusta syystä valmiiksi vaurioitunut kudos, esimerkiksi keuhko tai sydänläppä, on altis infektioille.

Infektioita esiintyy eri määrä eri ikäkausina ja elämänvaiheissa. Runsaimmin infektioita on varhaisessa lapsuusiässä (ks. Infektiokierre lapsella) ja uudestaan vanhemmalla iällä, erityisesti yli 65 vuoden iässä. Pikkulapsilla infektioherkkyys johtuu muun muassa kehittymättömästä hankitusta (opitusta) immuniteetista. Iäkkäillä on muita runsaammin esimerkiksi keuhkokuumeita, tuberkuloosia ja vyöruusujaksoja, joihin osasyynä on immuniteetin luontainen heikkeneminen iän myötä. Joitakin infektioita on tavallista enemmän raskauden aikana. Kovan fyysisen tai psyykkisen stressin aikana on lisääntynyt hengitystieinfektioiden riski. Vastustuskyky heikkenee aina myös vakavien sairauksien yhteydessä. Yleinen infektioiden lisääntyminen liittyy esimerkiksi syöpäsairauksiin, immuunisairauksiin, kroonisiin maksa- ja munuaissairauksiin sekä diabetekseen. Mistä syystä tahansa suuriin leikkauksiin tai tehohoitoon joutuvilla on aina toimenpiteen tai taudin aiheuttama tilapäinen voimakas yleinen infektioherkkyys.

Hengitystieinfektioiden kierteestä voidaan puhua, kun useat tartunnat seuraavat toistaan hyvin lyhyiden terveiden jaksojen jälkeen. Kierteen ylläpitäjiä voivat olla silloin tarpeettomat, tiheästi annettavat antibioottikuurit. Niitä saatetaan määrätä kerta kerran perään, kun oire ei häviä, vaikka kyseessä olisi virustulehdus. Näissä tilanteissa antibiootit vain heikentävät elimistön omaa suojaavaa bakteeristoa, hidastavat siten paranemista ja altistavat uusille infektioille. Tyypillinen antibioottikuurien jälkeinen infektio on Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli. Tarpeetonta ja haitallista antibioottien käyttöä esiintyy eniten pitkittyneiden flunssien ja oireettoman bakteerivirtsaisuuden yhteydessä.

Milloin infektioherkkyyden selvittäminen on tarpeen?

Taulukossa Infektiotilanteita, joissa yleisen vastustuskyvyn selvittämi on esitetty suuntaviivoja tilanteista, joissa lääkärin arvio on aiheellinen yleisen vastustuskyvyn selvittämiseksi. Tarkat tiedot henkilön yleisestä terveydentilasta, elintavoista ja infektioiden yleisyydestä ja laadusta auttavat lääkäriä tekemään päätöksen, tarvitaanko tutkimuksia. Jo haastattelun perustella voi tulla esiin infektiot hyvin selittävä syy, ilman että täytyy epäillä yleisen vastustuskyvyn puutteita.

Jos immuniteettia päädytään selvittämään laboratoriotutkimuksin, tavallisimpia yleisen vastustuskyvyn tutkimuksia ovat verenkuva soluerittelyineen, veren immunoglobuliinien (IgG, IgM, IgE ja IgA) pitoisuuksien mittaaminen sekä HIV testi. Nämä voidaan tehdä yleislääkärin vastaanotolla. Jos ne eivät selvitä infektioiden syytä, voivat erikoislääkärin tutkimukset olla aiheellisia. Erityisesti näin on, jos ongelmana ovat toistuvat vakavat bakteeri-infektiot. Laboratoriokokein voidaan selvittää immuniteetin muiden osa-alueiden, kuten soluvälitteisen immuniteetin toimintaa ja tulehdusta synnyttävien aineiden määrää ja toimintaa.

Hoitomahdollisuudet

Jos infektioherkkyyden syy on jokin sille altistava sairaus tai sellaiseen käytetty hoito, pyritään sairaus (esim. diabetes) saamaan tasapainoon tai valitaan mahdollisuuksien mukaan vastustuskykyä heikentävästä lääkkeestä (esim. kortisonista) pienempi annos tai vaihdetaan se immuniteettia vähemmän heikentävään valmisteeseen. HIV-infektiossa hoito HIV-lääkkeillä palauttaa suurimmalle osalle vastustuskyvyn takaisin normaaliksi muutamien kuukausien kuluessa.

Joihinkin ongelmiin saa avun ehkäisevästä antibiootti- tai viruslääkehoidosta. Näitä voidaan käyttää herpeksen, vyöruusun, virtsatieinfektion, emättimen hiivatulehduksen, ruusun, kroonisten keuhkoputkitulehdusten pahenemisen, poskiontelotulehduksen, pahan aknen ja monien HIV-infektioon liittyvien infektioiden ehkäisyyn. Niin sanottuja probiootteja (esim. laktobasilli- tai Saccharomyces-hiivavalmistetta) voidaan käyttää ehkäisemään antibioottien aiheuttamaa ripulia. Antibioottien pitkäaikaisesta käytöstä on kuitenkin suuria haittoja. Siksi infektioiden ehkäisylääkkeiden valinta on tarkkaa ja perustuu tutkimuksilla osoitettuun hyötyyn kyseisessä tilanteessa. Jos selvä immuniteetin puute on todettu, voidaan joitakin infektioita, esimerkiksi pneumokokki-infektioita ja influenssaa, ehkäistä rokotuksin.