Masennuslääkkeillä on keskenään varsin erilaisia haittavaikutuksia. Ne ovat lisäksi yksilökohtaisia, joillekin henkilöille haittavaikutuksia tulee herkemmin kuin toisille. Monet masennuslääkkeet kohottavat muiden lääkkeiden pitoisuutta. On hyvä tuntea käyttämänsä lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset, jotta niihin voi varautua ja suhtautua oikein. Toisaalta haittoja ei kannata liikaa ennakoida. Haittojen ilmaantuminen on yksilöllistä, ja nykyisin käytössä olevat lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Poikkeuksena ovat trisykliset masennuslääkkeet, joilla on eniten haittavaikutuksia, mutta näidenkään kohdalla haittoja ei tule läheskään kaikille.

Antikolinergiset haittavaikutukset

Antikolinergiset haittavaikutukset ovat ominaisia erityisesti trisyklisille masennuslääkkeille. Ne aiheutuvat lääkkeen estäessä parasympaattisen hermoston välittäjäaineena toimivan asetyylikoliinin vaikutuksia elimissä. Antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen, näön hämärtyminen, sydämen tiheälyöntisyys, huimaus, ummetus, virtsaamisvaikeudet, turvotus ja muistihäiriöt. Yleensä antikolinergiset haittavaikutukset ovat lieviä ja vähenevät hoidon jatkuessa. Suun kuivuminen voi aiheuttaa reikiä hampaisiin tai suutulehduksia. Tätä voi helpoiten estää säännöllisellä sokerittoman tai ksylitolipurukumin käytöllä.

Trisyklisiä lääkkeitä ei tule käyttää, jos on viherkaihi, koska näiden lääkkeiden antikolinerginen vaikutus voi kohottaa silmänpainetta.

Lääkkeiden antikolinergiset haittavaikutukset tulee huomioida iäkkäillä henkilöillä, jotka saattavat käyttää samanaikaisesti monia antikolinergisesti vaikuttavia lääkkeitä.

Jos henkilö on käyttänyt suurempaa annosta antikolinergisesti vaikuttavaa lääkettä, ei sen käyttöä tule lopettaa äkillisesti, ellei se ole aivan välttämätöntä. Äkillisen lopetuksen seurauksena voi olla ohimenevä kolinergisen vaikutuksen korostuminen. Tämän tilan oireita ovat kiihtyneisyys, levottomuus, hikoilu, erilaiset ruumiilliset oireet ja voi kehittyä pahimmillaan päivystyksellistä lääkärin apua vaativa tilanne, kolinerginen kriisi.

Väsymys

Trisykliset masennuslääkkeet, mianseriini, mirtatsapiini ja tratsodoni väsyttävät erityisesti lääkehoidon alkuviikkojen aikana. Säännöllisen käytön aikana väsyttävä vaikutus kuitenkin yleensä häviää. Rauhoittava vaikutus voi olla hyväkin, jos on nukahtamisvaikeuksia tai unettomuutta. Rauhoittava masennuslääke voidaan ottaa kokonaisuudessaan illalla, jos sen annos ei ole erityisen suuri.

Tunteiden latistuminen

Vaikka masennuslääkkeiden käytön tarkoitus onkin lievittää masennusta ja siihen liittyvää ahdistuneisuutta, ne saattavat joillakin aiheuttaa samalla tunteiden latistumista. Tunteiden latistumista esiintyy mahdollisena haittavaikutuksena etenkin osalla SSRI-lääkkeitä käyttävistä. Masennuslääkkeen vaihtaminen toisen tyyppiseen kannattaa, todennäköisesti uudella lääkkeellä ei ole tätä haittaa.

Kognitiiviset haittavaikutukset

Trisyklisillä lääkkeillä on etenkin pidemmässä vuosien käytössä kognitiota keskimäärin hieman heikentävä vaikutus, joka ei välttämättä palaudu lääkkeen käytön loputtua. Toisaalta näitä lääkkeitä käytetään nykyisin vain ellei muu lääkehoito ole tehonnut ja hoitamattoman masennuksen tiedetään heikentävän vielä enemmän kognitiivisia kykyjä.

Hyponatremia

Jos hoidon ensipäivinä usein ilmenevät väsymys tai pahoinvointi eivät mene ohi, oireet voivat johtua veren suolapitoisuuden laskusta. Erityisesti iäkkäämmillä masennuslääkkeet, etenkin SSRI- ja SNRI-lääkkeet, voivat aiheuttaa veren natriumpitoisuuden laskua eli hyponatremiaa. Vakavamman hyponatremian oireena voi ilmetä myös sekavuutta. Esimerkiksi samanaikainen verenpaineen hoidossa käytettyjen diureettien käyttö ja tupakointi lisäävät hyponatremian kehittymisen riskiä.

Hyponatremia kehittyy parissa viikossa masennuslääkkeen aloittamisen tai annoksen suurentamisen jälkeen. Hyponatremia voidaan diagnosoida mittaamalla natriumin pitoisuus veressä (< 135 mmol/l). Hyponatremian mahdollisuus on tärkeää selvittää, koska sen oireet voidaan tulkita perusteetta osoitukseksi masennuksen jatkumisesta. Jos masennuslääke aiheuttaa hyponatremiaa, se on yleensä syytä vaihtaa toisen tyyppiseen.

Vatsavaivat

Serotoninergiset SSRI- ja SNRI-lääkkeet voivat aiheuttaa etenkin hoidon alussa pahoinvointia, erilaisia vatsavaivoja ja ripulia. Yleensä nämä vaivat häviävät tai lievittyvät lääkehoidon jatkuessa. Oireiden jatkuessa pahoinvointia voi joskus vähentää pieni annos sedatiivista masennuslääkettä mirtatsapiinia, joka voi samalla lievittää unettomuutta ja tehostaa masennusta hoitavaa vaikutusta.

SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja erityisesti hoidon alussa erilaisia vaarattomia vatsavaivoja. Voimakkaat vatsakivut voivat olla merkki serotoniinioireyhtymästä, ja myöhemmin alkavat vatsakivut voivat viitata mahalaukun haavaumaan.

Serotoninergisten lääkkeiden aiheuttaman ripulin hoidossa asidofilus-bakteereja sisältävät valmisteet tai piimä voivat olla tehokkaita.

Vaikutukset sydämeen ja verenpaineeseen

Trisykliset masennuslääkkeet voivat hidastaa sydänlihaksen ärsykkeen johtumisnopeutta ja pahimmillaan johtaa rytmihäiriöihin. Tämän takia trisyklisiä masennuslääkkeitä ei suositella, jos on sydämen haarakatkos tai sydänsairaus. Trisykliset masennuslääkkeet eivät kuitenkaan heikennä sydämen lyöntitilavuutta sydämen vajaatoiminnasta kärsivillä.

SSRI-lääkkeistä essitalopraami ja sitalopraami lisäävät rytmihäiriöriskiä suuremmilla, mutta ei tavallisesti käytetyillä annoksilla.

SNRI-lääkkeet ja bupropioni voivat nostaa verenpainetta, etenkin venlafaksiinilla vaikutus liittyy lääkeannokseen (alkaa yli 200 mg vuorokausiannoksilla). Verenpaine on hyvä mitata annosnostojen jälkeen.

Masennuslääke voi laskea etenkin iäkkäiden verenpainetta. Pystyasennossa esiintyvä epätavallisen matala verenpaine voi olla vaarallinen, sillä se aiheuttaa kaatumisia ja loukkaantumisia. Erityisesti trisykliset masennuslääkkeet, mianseriini, mirtatsapiini ja tratsodoni aiheuttavat epätavallisen matalaa verenpainetta. Trisyklisistä masennuslääkkeistä nortriptyliini on tässä suhteessa turvallisin.

Motorinen levottomuus

SSRI- ja SNRI-lääkkeet, trisykliset lääkkeet ja bupropioni voivat aiheuttaa hoidon alussa motorista levottomuutta. Erityisen tavallista tämä on aikaisemmin paniikkikohtauksia saaneilla. Näillä henkilöillä lääkkeiden käyttö aloitetaan tavallista pienemmällä annoksella. Usein motorinen levottomuus lievittyy ja häviää muutamassa päivässä.

Ahdistuksesta kärsivän masentuneen on syytä tietää lääkehoidon alkupäiviin mahdollisesti liittyvästä levottomuudesta tai ahdistuneisuudesta. Ahdistuneisuuden lisääntyminen lääkityksen takia voi joskus voimistaa itsemurha-ajatuksia.

Hikoilu

Jopa joka viides masennuslääkkeitä käyttävä kärsii päivisin tai öisin ilmenevästä hikoilusta, joka ei yleensä vähene lääkkeen käytön jatkuessa. Haittaa esiintyy käytettäessä esimerkiksi SSRI-lääkkeitä. Hoitovaihtoehtoina ovat annoksen pienentäminen tai lääkkeen vaihto. Yöllistä hikoilua voi joskus lievittää klonidiinilla tai teratsosiinilla.

Seksuaalitoiminnan häiriöt

Masennustiloissa seksuaalinen halu on usein heikentynyt. Masennuksen lievittyessä seksuaaliset halut yleensä palautuvat ja toimintahäiriöt korjaantuvat. SSRI-ja SNRI-lääkkeet voivat aiheuttaa seksuaalitoimintojen häiriöitä (halun heikentymistä, erektion pitkittymistä tai vaikeuksia erektion, kiihottumisen, siemensyöksyn tai orgasmin kanssa).

Erilaiset seksuaalitoiminnan häiriöt ovat suhteellisen yleisiä SSRI-ja SNRI-lääkkeiden sekä klomipramiinin käytön yhteydessä. Joka kolmas SSRI-lääkkeitä käyttävistä huomaa seksuaalisen halun heikenneen tai jonkin muun seksuaalitoiminnan häiriön.

Tratsodoni saattaa aiheuttaa pitkittyneen kivuliaan erektion, etenkin lääkkeen käytön alkuviikkoina. Tällöin henkilön on hakeuduttava päivystykseen.

Mirtatsapiinin, moklobemidin, tratsodonin, agomelatoniinin ja bupropionin käytön yhteydessä seksuaalitoimintojen häiriöt ovat harvinaisempia. Vortioksetiinilla seksuaalitoimintojen häiriöt ovat harvinaisia annoksilla 15 mg /vrk ja alle. Kun annos nousee 20 milligrammaan ja samalla serotoniinin takaisinoton esto voimistuu, seksuaalihaittojen määrä lisääntyy.

Seksuaalitoiminnan häiriöt lievittyvät usein lääkkeen annosta pienentämällä. Ellei annoksen pienentäminen ole mahdollista, lääke voidaan vaihtaa toiseen masennuslääkkeeseen tai lisätä siihen seksuaalitoiminnan häiriötä lievittävä lääke.

Painonnousu

Trisykliset masennuslääkkeet sekä mianseriini ja mirtatsapiini aiheuttavat joskus huomattavaakin painonnousua. SSRI lääkkeet eivät yleensä aiheuta muutoksia ruokahaluun tai painoon, mutta ne voivat yksilön kohdalla aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja laihtumista tai ruokahalun lisääntymistä ja painon nousua.

Verenvuotoalttius

SSRI- ja SNRI-lääkkeet lisäävät mahalaukun ja pohjukaissuolenhaavan riskiä ja verenvuotoalttiutta, etenkin jos niitä käytetään samanaikaisesti säännöllisen kipulääkkeen (NSAID-lääkkeet) tai verenhyytymistä estävän lääkkeen kanssa. Parasetamoli ei lisää yhteiskäytössä mahasuolikanavan haavauman riskiä.

Vapina ja kouristukset

Trisykliset masennuslääkkeet sekä bupropioni voivat alentaa kouristuskynnystä ja siten niiden käytön aikana tulee helpommin epileptistyyppinen kouristus, etenkin jos sille on muitakin riskitekijöitä. SSRI-lääkkeet ja myös muut masennuslääkkeet voivat aiheuttaa lievää vapinaa.

Serotoniinioireyhtymä

Serotoniinioireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa elimistössä on liikaa hermovälittäjäaine serotoniinia. Serotoniinioireyhtymä on melko harvinainen, mutta vaikea-asteisena hengenvaarallinen tila. Se tulee tunnistaa ja hoitaa ajoissa.

Lieviä serotoniinitason nousun oireita voi periaatteessa kehittyä minkä tahansa serotoniinitasoon vaikuttavan lääkkeen ollessa käytössä. Nämä lievät oireet harvoin vaativat sairaalahoitoa. Lievässä tilanteessa riittää serotoniinitasoa nostavan lääkkeen lopettaminen.

Vaikeampioireinen varsinainen serotoniinioireyhtymä on harvinainen, se voi syntyä tilanteessa, jossa on käytössä kaksi tai useampia serotoniinitasoa nostavia lääkkeitä samanaikaisesti. Serotoniinitasoa nostavia ovat monet psyykenlääkkeet: SSRI, SNRI, trisykliset masennuslääkkeet, mirtatsapiini, mianseriini, tratsodoni, karbamatsepiini, valproaatti, buspironi ja litium. Myös kipulääkkeet, kuten tramadoli, triptaanit ja dihydroergotamiini nostavat serotoniinitasoa jonkin verran.

Sairaalahoitoa vaativan ja mahdollisesti hengenvaarallisen serotoniinioireyhtymän syntymekanismi on yleensä MAO-estäjän ja SSRI- tai SNRI-lääkkeen yhteiskäyttö. Sen vuoksi irreversiibeleiden MAO-estäjien kanssa ei tule käyttää serotoniinitasoa nostavia lääkkeitä. Irreversiibeleitä MAO-estäjiä ovat esimerkiksi Parkinsonin taudin lääkkeet selegiliini ja rasagiliini.

Myöskään reversiibeliä moklobemidiä ja SSRI- tai SNRI-lääkettä ei yleensä tule käyttää samaan aikaan. Muidenkin (esimerkiksi yllä mainittujen) serotoniinitasoa nostavien lääkkeiden ja moklobemidin kanssa on oltava varovainen. On tutkimuksia, joissa vaikeaa lääkeresistenttiä masennusta on hoidettu moklobemidin ja jonkin serotoniinitasoon vaikuttavan toisen lääkkeen yhdistelmällä. Tämän kaltaiset yhdistelmät ovat poikkeuksia, ne tulee aloittaa erikoissairaanhoidossa ja seurannan tulee olla tiivistä. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että reversiibelin MAO-estäjän moklobemidin harkittu ja hallittu yhdistäminen muihin lääkkeisiin voidaan tehdä turvallisesti ja siitä voi olla hyötyä henkilöille, jotka eivät ole hyötyneet muun tyyppisestä lääkehoidosta.

Serotoniinioireyhtymän oireita ovat voimakkuudeltaan erilaiset vatsakouristukset, ripuli, tajunnantason häiriöt, sekavuus, puhehäiriöt, pakkoliikkeet, koordinaatiohäiriöt, sydämen tiheälyöntisyys, verenpaineen vaihtelu, hikoilu, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, kuume ja refleksien kiihtyminen.

Oireyhtymälle ei ole olemassa mitään tiettyä hoitoa, vaan sitä hoidetaan oirekohtaisesti. Tärkeintä on lopettaa sitä aiheuttaneet lääkkeet. Yleensä oireyhtymä menee ohi suhteellisen nopeasti.

Ihoreaktiot

Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa erilaisia ihoreaktioita, kuten urtikariaa eli nokkosihottumaa, hiustenlähtöä, herkkyyttä auringonvalolle ja ihon pigmentaatiota, mutta nämä haittavaikutukset ovat harvinaisia.

Silmävaikutukset

Etenkin trisykliset masennuslääkkeet voivat antikolinergisen vaikutuksensa ja myös adrenergisten reseptoreiden salpauksen vuoksi aiheuttaa erilaisia silmäoireita, joista tavallisimpia ovat lähinäköä haittaava silmäterän laajentuminen. Myös SSRI-lääkkeet voivat aiheuttaa tätä. Ilmiö poistuu, kun lääkkeen käytön lopettaa.

Trisykliset masennuslääkkeet voivat nopeuttaa iäkkäillä potilailla ahdaskulmaglaukooman kehittymistä.

Maksavaikutukset

Agomelatiinin käyttö on aiheuttanut vakavia maksan toimintahäiriöitä, jos potilaalla on ollut ennestään maksan toimintaan liittyviä riskitekijöitä. Agomelatiinia aloitettaessa tulee seurata maksaentsyymien pitoisuutta. Myös muut masennuslääkkeet saattavat joskus kohottaa maksaentsyymien pitoisuuksia.

Ks. myös artikkeli Masennustilojen hoidossa käytettävät lääkkeet sekä Masennustila eli depressio.

Kirjallisuutta

  1. Depressio. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 24.05.2023)
  2. Procyshyn RM, Bezchlibnyk-Butler KZ, Kim DD, toim. Clinical Handbook of Psychotropic Drugs, Hogrefe 2023.
  3. Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2017.