Keltakuume on hyttysen välityksellä leviävä vakava, akuutti virustauti, joka usein johtaa kuolemaan. Keltakuumetta esiintyy päiväntasaajan seuduilla Afrikassa (90 % tapauksista) sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa (kuva Keltakuumeen tartuntavaaran alueet). Vuosina 2017-2018 keltakuume levisi Brasiliassa uusille alueille, myös suuriin kaupunkeihin Rio de Janeiroon, Sao Paoloon ja Salvadoriin, joissa tautia edelleen tavataan. Keltakuumetta ei esiinny Aasiassa endeemisenä. On arvioitu, että rokottamattoman turistin riski sairastua keltakuumeeseen kahden viikon matkalla taudin riskialueelle Afrikkaan on vuodenajasta riippuen n. 1:1 300–1:300 matkailijaa. Etelä-Amerikassa riski on kymmenen kertaa pienempi kuin Afrikassa. Epidemian aikana riski sairastua kasvaa oleellisesti. Lisätietoa epidemiatilanteesta löytyy Euroopan tautiviraston ja WHO:n internet-sivuilta.
Viruksen pääisäntä on apina. Taudin levittäjiä ovat lähinnä päiväsaikaan pistävät hyttyset, joiden välityksellä virus siirtyy apinoista ihmiseen tai taudin kaupunkimuodossa hyttysen välityksellä ihmisestä toiseen. Keltakuumetartunnan ehkäisyssä hyttysiltä suojautuminen on hyvin tärkeää Hyttysten pistoilta suojautuminen. Erityisesti heidän, joille rokotetta jostain syystä ei voida antaa, tulee suojata iho vaatetuksella ja käyttää hyttyskarkotteita. Suomalaiset asiantuntijat ovat laatineet käytännönläheisiä ohjeita matkailijalle hyttysen pistojen ehkäisemisestä .
Keltakuumerokotteen tarve alueittain
Vuodesta 2011 alkaen WHO on suositellut aiempaa enemmän harkinnanvaraisuutta keltakuumerokotuksissa. Keltakuumeen riski on määritelty kolmeen eri asteeseen:
1. Maa / alue, jossa keltakuumetta esiintyy jatkuvasti tai ajoittain ja rokotusta suositellaan kaikille 9 kuukautta täyttäneille (kuva Keltakuumeen tartuntavaaran alueet, vihreät alueet).
2. Maa / alue, jossa ihmisten keltakuumetapauksia ei ole koskaan havaittu ja viruksen kierto on pitkään ollut vähäistä, minkä vuoksi rokotusta ”ei suositella rutiinisti”, vaan tarve harkitaan yksilöllisin perustein. Käytännössä rokotetta suositellaan, mikäli matkailija viettää yli viikon tällaisen alueen maaseudulla, eikä hänellä ole kohonnutta riskiä saada vakava rokotushaitta (esim. korkea ikä, immuunipuutos) (kuva Keltakuumeen tartuntavaaran alueet, ruudutetut alueet).
3. Maa, jossa keltakuumerokotetta ei suositella lainkaan, koska tautia levittävää virusta ja / tai sen vektorina toimivaa hyttystä ei ole havaittu (kuva Keltakuumeen tartuntavaaran alueet, valkoiset alueet).
Tietoa keltakuumeen esiintyvyydestä ja maiden rokotusvaatimuksista löytyy WHO:n sivuilta .
Rokote
Keltakuumerokote (Stamaril) sisältää elävää, heikennettyä viruskantaa. Rokotetta annetaan yksi annos ihon alle. Annos on sama aikuisille ja lapsille. Rokotteen voi antaa myös lihakseen.
Rokote on yleensä hyvin siedetty, vain 2–5 % rokotetuista saa lieviä haittoja kuten kuumetta, lihaskipua ja päänsärkyä, joka alkaa noin 2 vuorokautta rokottamisesta ja voi kestää 5-10 päivää. Rokotteesta on raportoitu yksittäisiä vakavia haittavaikutuksia, keskimäärin 4 haittaepäilyä 100 000 annettua keltakuumerokoteannosta kohti. Vakavien haittaepäilyjen suhteellinen määrä kasvaa iän myötä. Neurologisia haittoja on raportoitu alle 6 kk:n ikäisillä ja yli 60-vuotiailla. Näiden haittojen riski yhdysvaltalaisilla ja eurooppalaisilla matkailijoilla on ollut keskimäärin hyvin pieni, 0,13–0,8 / 100 000 annettua keltakuumerokoteannosta. Ns. viskerotrooppista keltakuumetta muistuttavaa taudinkuvaa on raportoitu ensimmäisen annoksen saaneilla yli 60-vuotiailla ja henkilöillä, joilta on poistettu kateenkorva. Rokottamisen jälkeen ilmaantuvan viskerotrooppisen taudin riski on noin 1,2 / 100 000 rokotettua yli 60-vuotiasta ja neurologisen taudin riski noin 2,2 / 100 000. Näiden riskiryhmien kohdalla on kriittisesti punnittava keltakuumeeseen sairastumisen todennäköisyys suhteessa mahdollisesti ilmaantuviin haittoihin. Keltakuumerokotusta ei pidä antaa vain "varmuuden vuoksi" ellei ole todellista tarvetta suojautua keltakuumeelta. Haittavaikutuksen riski liittyy ensimmäiseen rokoteannokseen. Rokotus olisikin otettava riittävän ajoissa, viimeistään muutamia viikkoja ennen matkaa, jotta mahdollisia haittoja voidaan turvallisesti tutkia ja hoitaa kotimaassa. Jos keltakuumerokotus on vasta-aiheinen, tulee kansainväliseen rokotustodistukseen liittää selvitys asiasta, ks. kohta Rokotustodistus.
Jos muita eläviä, heikennettyjä mikrobeja sisältäviä rokotteita (MPR-, vesirokko- ja BCG-rokote) ei anneta samanaikaisesti keltakuumerokotteen kanssa, tulisi keltakuumerokotteen ja toisen eläviä, heikennettyjä mikrobeja sisältävän rokotteen antovälin olla vähintään neljä viikkoa. Muut rokotteet, myös Vivotif-lavantautirokote, voidaan antaa keltakuumerokotuksen kanssa joko samaan aikaan tai millä tahansa antovälillä.
Raskaana olevien, imettävien ja immuunipuutteisten rokottaminen
Jos raskaana oleva ei ole saanut keltakuumerokotusta ennen raskautta, hänen tulisi välttää matkustamista keltakuumealueelle. Näyttöä rokotteen vaarallisuudesta sikiölle ei ole. Sen sijaan tunnetaan kolme tapausta, joissa imettävän äidin rokottaminen on johtanut lapsen infektoitumiseen keltakuumerokoteviruksella. Raskaana olevien ja imettävien rokottamista harkitaan, jos keltakuumealueelle matkustamista ei voida välttää. WHO suosittelee rokottamista mieluiten kuudennen raskauskuukauden jälkeen. Lisätietoa raskaana olevien rokottamisesta .
Keltakuumerokotteen voi antaa HIV-infektoituneelle, jos keltakuumeen vaara on suuri. Tulehduksellisia reumatauteja, suolistotauteja ja muita immuunivälitteisiä tulehdussairauksia sairastaville aikuisille rokotuksen antaminen harkitaan punniten hyödyt ja haitat, tarvittaessa vastustuskykyä heikentävä lääkitys tulee jättää tauolle ennen rokottamista . Myös muiden lääketieteellisen riskiryhmien kohdalla hoitavan lääkärin pitää tarkkaan harkita rokottamisen hyödyt suhteessa mahdollisiin haittoihin (ks. , Immuunipuutteiset). Jos keltakuumerokotus on vasta-aiheinen, tulee kansainväliseen rokotustodistukseen liittää selvitys asiasta, ks. kohta Rokotustodistus.
Tehoste
WHO:n mukaan yksi annos keltakuumerokotetta antaa elinikäisen suojan tautia vastaan eikä tehostetta tarvita . Kansainvälinen terveyssäännöstö (IHR) astui tältä osin voimaan 11.7.2016.
Kansainvälinen rokotustodistus (ns.keltainen kortti)
Keltakuume on nykyisin niitä harvoja rokotteita, joita WHO:n ohjeiden mukaan voidaan vaatia pakollisena maahan tulevalta matkailijalta. Jotkut maat lähinnä läntisessä Afrikassa vaativat rokotustodistuksen kaikilta maahantulijoilta. Tavallisempaa on, että rokotus vaaditaan heiltä, jotka saapuvat maista, joissa keltakuumetta esiintyy ja todistus saatetaan vaatia myös, jos on tehty yli 12 tuntia kestävä välilasku ko. maihin (kuva Keltakuumeen tartuntavaaran alueet). On myös maita, jotka WHO:n ohjeiden vastaisesti noudattavat aiemmin noudatettua 10 vuoden tehosteväliä.
WHO:n mukaan rokotustodistus tulee voimaan kymmenen vuorokauden kuluttua ensimmäisestä rokoteannoksesta ja on tällä hetkellä voimassa eliniän (”life of person vaccinated”). Virallisesti tämä ohje tuli voimaan heinäkuussa 2016. Myös sitä ennen kirjoitetut rokotustodistukset kelpaavat, eikä niihin kirjattua rokotuksen voimassaoloaikaa tarvitse muuttaa. Maiden rokotusvaatimukset löytyvät WHO:n sivuilta .
Jotta rokotus olisi kansainvälisessä liikenteessä kelvollinen, on käytettävä WHO:n hyväksymää rokotetta. Keltakuumerokotuksia voivat antaa kaikki ne terveydenhuollon yksiköt, jotka ovat oikeutettuja antamaan muitakin rokotuksia. Rokotuksesta annetaan WHO:n kansainvälinen rokotustodistus (ns. keltainen kortti) johon merkitään päiväys muodossa päivä-kuukausi-vuosi (esimerkiksi 04 July, 2016), lääkärin tai muun rokotuksiin liittyvän asianmukaisen koulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattihenkilön (Tartuntatautiasetus 1986/786 § 9) omakätinen allekirjoitus ja koulutus, rokotteen valmistaja, kauppanimi ja valmiste-erä. 11.7.2016 alkaen rokotuksen voimassaoloksi kirjataan "life of person vaccinated". Rokotustodistuksessa tulee olla virallinen numerolla varustettu leima Yellow fever vaccination centre - Finland (ks. Liite 3. Maailman terveysjärjestön hyväksymä keltakuumerokotustodistus).
Jos keltakuumerokotus on vasta-aiheinen, tulee kansainväliseen rokotustodistukseen liittää lääkärin allekirjoittama englanninkielinen selvitys, miksi rokotusta ei ole voitu antaa (ks. Liite 4. Todistusmalli kansainvälisen rokotuskortin liitteeksi, jos keltakuumerokotusta ei voida antaa). Selvitys on mahdollista tehdä myös Suomessa painetun rokotuskortin viimeiselle sivulle. Selvitys on varustettava keltakuumerokottamiseen oikeutetun keskuksen leimalla. Todistus rokottamattomuudesta ei aina poikkeuksetta takaa maahanpääsyä niissä maissa, jotka vaativat rokotuksen pakollisena. Lisäksi rokottamattomalle henkilölle on tärkeää korostaa hyttyssuojauksen merkitystä (ks. Hyttysten pistoilta suojautuminen).
Edita ei enää myy kansainvälisiä rokotuskortteja (International certificate of vaccination). Kortit tulivat myyntiin terveydenhuollon toimijoille THL:n verkkokauppaan 21.6. 2023 . Keltakuumerokotuskeskuksen leimasimia valmistaa ja myy Helsingin leimasintehdas Oy . Rokotuksia antava terveydenhuollon yksikkö voi tilata leimasimen vapaamuotoisella hakemuksella Helsingin leimasintehtaalta myynti@leimasin.fi tai lähettämällä hakemuksen postitse osoitteeseen Helsingin leimasintehdas Oy, PL 89, 00211.
