Mikä aiheuttaa flunssan?

Flunssan aiheuttajaviruksia on monia. Niistä yleisin on rinovirus, joka aiheuttaa yli puolet suomalaislasten nuhakuumeista. Esiintymishuippu on yleensä syys-marraskuussa. Muita flunssan aiheuttajaviruksia ovat boka-, metapneumo-, adeno-, entero-, influenssa-, parainfluenssa-, korona- ja RS-virukset, joiden esiintymishuippu on tavallisimmin talvikuukausina. Poikkeuksena on enterovirus, jota tavataan erityisesti alkusyksystä.

Erityisen mielenkiintoinen ja pienimpien imeväisten kannalta hankala virus on respiratory syncytial -virus eli RS-virus, joka voi aiheuttaa flunssan lisäksi sairaalahoitoakin vaativaa keuhkoputkitulehdusta. Parainfluenssavirukset aiheuttavat puolestaan herkästi kurkunpäätulehdusta. Kaiken kaikkiaan eri viruksia tunnetaan alatyypit mukaan lukien useita kymmeniä. Lisäksi useilla viruksilla on vielä kyky muuntautua ajan myötä.

Miksi flunssa iskee syksyllä tai talvella?

Syksy merkitsee yleensä flunssakauden alkua. Miksi näin? Kausivaihtelu ei liity kylmään tai sateiseen säähän, kuten usein ajatellaan. Samanlainen vuodenaikavaihtelu on todettavissa lämpimissäkin maissa. Useiden virusten vuodenaikarytmin perusteita ei tunneta. Syksyn flunssakauden ajatellaan johtuvan ihmisten ahtautumisesta samoihin sisätiloihin, kuten kouluun ja päiväkotiin. Tämä tarjoaa viruksille oivan mahdollisuuden levitä ihmisestä toiseen.

Miten flunssa tarttuu?

Flunssa tarttuu yleensä suoraan ihmisestä toiseen. Flunssapotilaalla on runsaasti aiheuttajavirusta erityisesti nenäeritteessä, josta se kulkeutuu käsien kautta herkästi toisen lapsen käsiin ja edelleen nenään. Käsien pesu on tärkein yksittäinen keino ehkäistä flunssan leviämistä niin kotona kuin päivähoidossa. Flunssa tarttuu myös ilmateitse pisaratartuntana. Reipas niistäminen sisätiloissa aiheuttaa tartuntavaaran kahden metrin säteellä, aivastamisesta puhumattakaan.

Käytännön kannalta kiusallinen tosiseikka on se, että flunssapotilas alkaa tartuttaa jo ennen oireiden alkamista. Niinpä flunssatartuntoja on käytännössä vaikea välttää, vaikka varoisikin yskiviä ja nuhaisia kanssaihmisiä. Suomalaisissakin tutkimuksissa on osoitettu, että flunssavirusten tarttumista perhepiirissä on vaikea välttää. Usein perheessä on flunssakautena todettavissa useammankin tyyppistä virusta. Kehittyneemmästä vastustuskyvystä johtuen perheen vanhemmat eivät kuitenkaan saa tartunnasta oireita, toisin kuin perheen pienimmät, joilla vastustuskyky on vasta muotoutumassa. Flunssavirukset viihtyvät hyvin nenäeritteessä mutta huonommin syljessä. Niinpä flunssaisen potilaan suuteleminen voi hyvin onnistua ilman tartuntaa – kunhan välttää nenäkosketusta.

Tarttuuko flunssa leluista?

Flunssainen lapsi levittää nenäeritettä ja virusta käsiensä kautta leluihin, joiden pinnalle erite kuivuu. Tärkein flunssavirus, rinovirus, menettää tällöin melko nopeasti taudinaiheuttamiskykynsä. Monet muut virukset sen sijaan kestävät hyvin ulkoisia olosuhteita, ja niinpä eritteisten lelujen ja muiden tavaroiden uskotaan toimivan viruksen välittäjinä niin kotona kuin päiväkodeissakin. Lelujen säännöllinen pesu onkin suotavaa hoitoyksiköissä. Suomalaiset tutkimukset ovatkin osoittaneet, että päivähoitopaikoissa lelujen säännöllinen pesu ja ruokailuun liittyvät suojatoimenpiteet voivat vähentää flunssatartuntoja.

Tarttuuko vanha flunssa?

Flunssan tartunta-aika vaihtelee jonkin verran aiheuttajaviruksen mukaan. Eräät virukset häviävät nuhaeritteestä nopeasti, mutta toisia viruksia erittyy lapsen hengitysteistä yli kuukaudenkin ajan oireiden alusta. Tartuttavuus on toki taudin alussa selkeästi suurempi kuin myöhemmin, mutta yleisesti ottaen sanonta ”vanha flunssa ei tartu” ei useiden virusten kohdalla pidä paikkaansa.

Mikä on flunssan itämisaika?

Flunssan itämisaika vaihtelee viruksittain; yleensä se on 24–72 tuntia. Rinovirusinfektioissa oireet voivat alkaa jo tätäkin aiemmin. Joidenkin muiden virusten kohdalla itämisaika tartunnasta voi puolestaan olla muutama päivä. Usein flunssan alkaminen yhdistetään pari päivää aiemmin sattuneeseen kylmettymiseen. Nykytiedon perusteella tällaista yhteyttä ei kuitenkaan ole olemassa, vaan kyse on sattumasta. Flunssa vaatii aina virustartunnan, yleensä ihmisestä toiseen.

Miksi flunssan oireet vaihtelevat?

Flunssa alkaa tyypillisesti nenän tukkoisuutena ja nuhana sekä melko usein kurkkukipuna. Yleisoireina ilmenee kuumetta ja vilunväristyksiä. Yskä seuraa tyypillisesti parin päivän sisällä. Nuha on aluksi varsin vetistä, mutta muuttuu päivien kuluessa sameammaksi erityksen vähetessä. Paksu nuhaerite siis useimmiten merkitsee taudista paranemista, ei esimerkiksi poskiontelotulehdusta. Yskä puolestaan on aluksi kuivaa ärsytysyskää ja muuttuu vähitellen limaisemmaksi. Hyvin tavallista on, että yskimistä jatkuu pitempään taudin muiden oireiden jo hävittyä. Kuume puolestaan liittyy useimmiten taudin alkuvaiheeseen.

Flunssan oireet vaihtelevat jonkin verran aiheuttajaviruksen mukaan. Rinovirukset ja koronavirukset aiheuttavat herkästi nuhakuumetta, parainfluenssavirukset puolestaan nielu- ja kurkunpäätulehdusta. Influenssaviruksiin liittyy usein yleisoireita, kuten lihas- ja päänsärkyä, sairauden alkuvaiheessa. Pienillä lapsilla influenssavirusten aiheuttamat oireet, kuten kuume, yskä ja nuha, ovat kuitenkin hyvin samanlaiset kuin muidenkin aiheuttajavirusten aikaansaamat, eikä influenssaa voi pienillä lapsilla erottaa muista hengitystieinfektioista. Tärkeää on muistaa, että influenssarokotus estää vain varsinaista influenssatautia, ei flunssaa yleisemmin. RS-virus aikaansaa varsinkin pienimmille lapsille keuhkoputkitulehdusta. Eri virusten aiheuttamat oireistot muistuttavat toisiaan kuitenkin niin paljon, että pelkkien oireiden perusteella ei aiheuttajaa voi nimetä.

Toinen tärkeä oireiston voimakkuuteen vaikuttava tekijä on potilaan vastustuskyky kyseistä virusta kohtaan. Pienellä lapsella, joka sairastaa ensimmäisen kerran esimerkiksi parainfluenssavirusinfektion, on runsaat oireet kuumeineen. Vanhempi sisar tai aikuinen voi sen sijaan sairastaa saman infektion huomattavasti lievemmin oirein tai täysin oireettomasti, koska hänellä on vastustuskykyä kyseistä virusta kohtaan.

Miten kauan flunssa normaalisti kestää?

Flunssa kestää usein yli viikon. Melko sitkeässä elää usko, että ”normaali” flunssa kestää 3–5 päivää. Todellisuudessa esimerkiksi rinovirusten aiheuttama tauti kestää lapsilla keskimäärin 7–12 vuorokautta ja aikuisilla kaksikin viikkoa. Laajassa amerikkalaistutkimuksessa alle vuoden ikäisillä hengitystietulehduksen oireet kestivät keskimäärin 9 vuorokautta ja yli vuoden vanhoilla 7 vuorokautta. Pienellä osalla potilaista oireet pitkittyivät 2 viikkoon.

Miten nuhaa hoidetaan?

Flunssan aiheuttaman nuhan hoitoon on nenäliina paras lääke. Valitettavasti pienet lapset eivät osaa niistää, ja nenäerite ohjautuu nieluun, mikä aikaansaa yskimistä etenkin yöaikaan. Karstaiseen nenään hyvä lääke ovat apteekeista saatavat keittosuolatipat ja keittosuolasumutteet. Nenän tukkoisuus estää nenähengitystä, mikä aikaansaa sen, että nuhaiset lapset heräilevät herkästi yöaikaan.

Yli 2-vuotiaille lapsille voidaan käyttää limakalvoa supistavia lääkeaineita sisältäviä nuhatippoja ja -sumutteita. Niitä tulee käyttää kuitenkin korkeintaan muutaman päivän, sillä pitkäaikainen käyttö voi ärsyttää nenän limakalvoa. Nenäsumutteiden teho on tutkimuksissa jäänyt myös melko vähäiseksi.

Suun kautta annettavista antihistamiineista on infektionuhan hoidossa niukasti apua, ja niiden käytöstä on luovuttu. Nenän tukkoisuutta voidaan isommilla lapsilla hoitaa ns. sympatomimeetti-suihkeilla muutaman päivän ajan. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tavallisen flunssan aiheuttaman nuhan hoitoon ei vielä ole saatavilla tehokkaita lääkkeitä.

Miten yskää hoidetaan?

Flunssaan liittyvän yskän hoitoon on vuosien varrella kokeiltu monenlaisia lääkkeitä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että hyviä lääkkeitä ei ole tarjolla. Yleisesti käytetty hoito on ollut vesihöyry, jota voidaan antaa sängyn viereen asetetulla ilmankostuttimella. Vesihöyrystä saatava hyöty on tutkimusten mukaan melko vähäinen, ja hoidoista on pitkälti luovuttu.

Varsinaiset yskänlääkkeet, niin ilman reseptiä saatavat kuin lääkärin määräämätkin, voivat jonkin verran lievittää oireita, mutta yskän kestoon niillä ei ole vaikutusta. Yskän tehtävä on poistaa hengitysteistä limaa, ja yskimisen lopettaminen voi olla jopa haitallista. Yskänlääkkeiden käytöstä on lasten osalta suureksi osaksi luovuttu. Jonkin verran on näyttöä siitä, että ennen nukkumaanmenoa annettu hunaja vähentäisi yskimistä. Annos on pari teelusikallista eli noin 10 grammaa. Alle 1-vuotiaille hunajan antoa ei suositella.

Nuhaisen ja yskäisen lapsen nukkuma-alustaa on hyvä säätää niin, että pääpuoli on koholla. Jotta tämä menetelmä olisi tehokas, tulisi noston olla melko reilu (yli 30 astetta). Pinnasängyssä nukkuvalle lapselle tällainen nosto on huomattava, ja lopputulos usein onkin se, että lapsi ”valuu” yön aikana sängyn jalkopäähän, jolloin sängyn pääpuolen nostamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyvä menetelmä onkin laittaa tyynyjä pääpuoleen, jolloin asento säilyy paremmin.

Tehoavatko kuumelääkkeet?

Tulehduskipulääkkeet alentavat tehokkaasti flunssaan liittyvää kuumetta (ks. artikkeli Kuume lapsella - usein kysyttyä). Niiden käyttö onkin suositeltavaa, jos kuume on korkea ja vointi muutenkin huono.

C-vitamiinia on myös tarjottu flunssan hoitoon, mutta kontrolloidut tutkimukset eivät puhu sen puolesta, että C-vitamiinista olisi hyötyä flunssan oireiden lievityksessä. Sama koskee valkosipulia, sinkkisalvaa ja eräitä luontaistuotteita. Myös varsinaiset viruslääkkeet, jotka parantaisivat flunssan nopeasti, ovat vielä kokeiluasteella.

Milloin flunssapotilas tarvitsee antibioottia?

Antibiootit eivät auta virusinfektioihin, eikä niitä käytetä flunssan hoidossa. Sen sijaan bakteeriperäisten flunssan jälkitautien, kuten korva- ja poskiontelotulehduksen sekä keuhkokuumeen, hoidossa niistä on apua. Kun siis jälkitauti todetaan tai sellaisesta on vahva epäily, hoidoksi määrätään antibioottia.

Jos lapsi on aiemmin sairastanut korvatulehduksia, herää ajatus, että antibioottia voisi käyttää myös ennaltaehkäisevästi estämään uuden tulehduksen kehittymistä. Useat laajat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että antibiootteja ei kannata käyttää flunssan hoidossa ”varmuuden vuoksi”. Ne eivät tehoa ennalta ehkäisevästi käytettynä ja toisaalta tällainen menettely johtaa toistuviin turhiin lääkityksiin.

Miksi nenä aina valuu?

Lasten sairastelun syynä on runsas tartuntojen määrä ja oman puolustusjärjestelmän kehittymättömyys. Pieni lapsi ei ole ennättänyt hankkia vastustuskykyä kymmeniä eri viruksia vastaan, ja niin tartunta johtaa herkästi oireiden kehittymiseen. Kouluikään mennessä vastustuskykyä on jo ilmaantunut niin, ettei ”jokainen pöpö” enää oireita aiheuta. Tutkimusten mukaan suomalainen alle 3-vuotias lapsi sairastaa vuodessa keskimäärin vajaat kymmenen hengitystieinfektiota. Kun jokainen niistä kestää 1–2 viikkoa, kertyy oireilua vuodessa noin kolme kuukautta. Kun virusinfektiot vielä keskittyvät syksyyn ja talveen, on seurauksena usein jatkuva nuha ja yskä. Kun yhdestä taudista päästään, niin seuraava on jo alkamassa.

Valtaosa sellaisistakin lapsista, jotka sairastavat usein flunssia, on siis ”normaaleja”, eikä lisäselvityksiä tarvita. Tutkimuksia tarvitaan lähinnä, jos lapsella esiintyy toistuvia sairaalahoitoa vaativia infektioita, kuten keuhkokuumeita, vaikeita märkäinfektioita tai pitkittyneitä ripulitauteja. Infektiokierteeseen joutuneen lapsen mahdollisista tutkimuksista tekee päätöksen lastenlääkäri yksilöllisesti.

Milloin flunssainen lapsi lääkäriin?

Tilanteita, joissa flunssainen lapsi on syytä viedä lääkäriin ovat esimerkiksi:

• Lapsi muuttuu kivuliaaksi tai alkaa heräillä yöllä.
• Flunssa pitkittyy yli kahden viikon mittaiseksi.
• Kuume kestää yli 5 vuorokautta.
• Kuume laskee, mutta nousee uudestaan.
• Lapsella on korkea kuume ja hän väsähtää.
• Silmät alkavat rähmiä.