Ruuan pilkkoutuminen alkaa suussa syljen entsyymien vaikutuksesta. Sylki auttaa ruuan pureskelussa ja nielemisessä sekä huuhtoo suuta ja suojelee samalla limakalvoja. Se liuottaa ravintoaineista makuja, joita kielen makunystyrät aistivat. Kuivassa suussa makujen aistiminen heikkenee.

Sylki osallistuu elimistön puolustustehtävään hajottamalla ruuan mukana suuhun tulleita haitallisia bakteereja ja viruksia sekä estämällä niiden ja muiden taudinaiheuttajien pääsyn elimistöön. Sylki poistaa suusta ja hampaiden pinnoilta päivittäin 2–4 grammaa mikrobeja ruuansulatuskanavaan.

Syljellä on merkittävä tehtävä hampaiden reikiintymisen (karioitumisen) estämisessä: sillä on kyky vastustaa happohyökkäyksiä (ks. Fluori) eli happojen hampaiden kiilteeseen aiheuttamia haittavaikutuksia (ks. Suun mikrobit). Tämä ns. puskurikapasiteetti eli syljen pH:n laskun estäminen on selvästi yhteydessä syljen eritysnopeuteen – sitä parempi se on, mitä parempi syljeneritys on.

Puskurikapasiteetti ja syljen eritysnopeus saavuttavat aikuisen tason 14–16 vuoden iässä. Syljen aineosat (fluori, kalsium, fosfaatti ja erilaiset antimikrobitekijät) nopeuttavat hiilihydraattien ja bakteerien poistumista suusta, estävät syljen pH:n laskua, lyhentävät syljen happoaikaa ja korjaavat alkavia kariesvaurioita (ks. Karies (hampaan reikiintyminen)). Määrältään ja laadultaan normaali sylki pystyy estämään happohyökkäysten kiillettä tuhoavan vaikutuksen, jos ateriat rajoittuvat 4–6 kertaan vuorokaudessa (ks. Suun terveys ja ravinto ja Suun terveys ja syömistottumukset).