Suurin terveyteen vaikuttava ero kehitysmaihin verrattuna on hyvinvointiyhteiskunnan parempi koulutus ja valvonta hygieniassa, joka vaikuttaa ratkaisevasti sekä mikrobeista että kemikaaleista aiheutuviin riskeihin. Tämä on asia, josta yhteiskunnan ei kannata tinkiä.
Vuoden 2020 koronavirusepidemia on konkreettisesti osoittanut, kuinka tärkeää on hygienia, erityisesti käsihygienia. Suurin osa sekä mikrobialtistuksesta että altistuksista kemikaaleille tapahtuu suun kautta, ja niin vieraat mikrobit kuin vieraat kemikaalitkin joutuvat suuhun usein huonosti pestyjen tai pesemättömien käsien kautta. Tärkeää on välttää nimenomaan tautia aiheuttavien mikrobien saamista toisista ihmisistä, ei estää lapsia leikkimästä metsässä ja mullassa, joissa on normaaleja ympäristön mikrobeja.
Huolestuttava kehitys Suomessa on ollut elintarvikemyynnin leviäminen sille sopimattomiin ympäristöihin. Tyypillisiä tällaisia ovat kioskit ja huoltoasemat, joista on tullut kahvioiden, elintarvikemyymälöiden ja kemikaalimyymälöiden sekasikiöitä. On turha pelätä tiukasti kontrolloituja torjunta-ainejäämiä ruoassaan, jos suostuu syömään autokemikaalien keskellä. Jotkut niistä ovat syöpää aiheuttavia (ks. Enhän minä bentseeniä käsittele, enhän?).
Onnettomuudet
Suuri osa historian tuntemista elintarvikkeiden saastumiskatastrofeista on perustunut siihen, että elintarviketoimintoja ei ole pidetty erossa niiden kanssa yhteen sopimattomista toiminnoista. Hyönteismyrkkyjä parationia ja endriiniä on useissa joukkomyrkytystapauksissa joutunut elintarvikkeisiin joko erehdyksen tai varastossa tapahtuneen jauhosäkkien saastumisen takia. Tilan saastuminen on voinut sattua jopa viikkoja aikaisemmin kuin elintarvikkeiden säilytys. Palontorjunta-aineita joutui Michiganissa vuonna 1973 satoja kiloja nautojen rehuun, kun niitä luultiin jauhoiksi.
Belgiassa ravintolasta rehuksi menevän jäterasvan sekaan oli vuonna 1999 kaadettu myös muuntajaöljyä. Sinänsä hyödyllisestä jäterasvojen kierrätyksestä seurasi vuosia kestävä PCB- ja dioksiinikriisi Belgialle ja Euroopan unionille (ks. Ovatko PCB-aineet supermyrkkyjä?). Useimmissa vastaavissa tapauksissa tapahtuneen ei pitänyt olla mahdollista, mutta kun erilaisia toimintoja ei erotettu toisistaan, epätodennäköinenkin onnettomuus sattui.
Yleinen hygienia ja koulutus
Elintarvikehuoneistojen turvallisuus voidaan säilyttää vain, jos niillä on omat tilat ja varastotilat, sekä oma henkilökunta. Yhteinen henkilökunta aiheuttaa sekä hygieniariskin (esim. pesemättömien käsien välityksellä elintarvikkeisiin siirtyvät kemikaalit) että mahdollisuuden esim. ruokaöljyjen ja auton öljyjen sekaantumiselle. Lisäksi henkilökunnan valmius kahteen eri asiaan vaatii kovin erilaista koulutusta. Kouluttamattomien pätkätyöläisten paikka ei ole elintarvikemyynnissä.
Toinen tyypillinen aikamme ilmiö on erilaisten elintarvikekioskien yleistyminen. Niissä saatetaan myydä myös lämpimiä ruokia, useimmiten makkaroita tai hampurilaisia. Niissä hygieniatason ylläpitäminen on vaikeampaa kuin pysyvissä kunnon tiloissa. Henkilökunnan kouluttaminen hygieniassa on äärimmäisen tärkeää, ja pienissä yksiköissä tapahtuva henkilökunnan suuri vaihtuvuus asettaa suuria haasteita koulutukselle ja tosiasiallisen osaamisen seurannalle. Tämä asettaa suuren vastuun kunnalliselle terveysvalvonnalle. Oman tai yrityksen hygieniaosaamisen vaatimukset voi tarkistaa Ruokaviraston kotisivuilta.
Väärin ymmärretty hypoteesi
Niin sanottu hygieniahypoteesi on joskus ymmärretty väärin niin, että hygienia ei olisikaan tärkeää. Ihmisen immuunipuolustukselle voi todellakin olla hyväksi harjoitella ympäristön (esim. maaperän) normaalien ja vaarattomien mikrobien kanssa. Se ei tietenkään tarkoita muista ihmisistä saatavia taudinaiheuttajia. Tauteja aiheuttavat mikrobit ovat peräisin muista ihmisistä, ja siksi nykyisessä tiheästi asutussa yhteiskunnassa käsien pesu ja muu hygienia on äärimmäisen tärkeää.
