Yleistä

Rytmihäiriöiden oireet

Kun rytmihäiriöpotilas sanoo oirettaan ”tykytykseksi”, kysymyksessä on yleensä sydämen tiheälyöntisyys eli takykardia. ”Muljahtelun” ja ”väliin jättämisen” syynä on useimmiten lisälyöntisyys (ekstrasystolia) tai hidaslyöntisyys (bradykardia). Varsinkin tiheälyöntisyyden ja lisälyöntien aiheuttamia oireita kutsutaan usein palpitaatioksi. Kohtauksina esiintyvät rytmihäiriöt aiheuttavat lähes aina oireita, mutta koko ajan jatkuvat rytmihäiriöt ovat usein oireettomia varsinkin ikäihmisillä. Vakavat rytmihäiriöt voivat aiheuttaa myös hengenahdistusta, rintakipua ja jopa tajunnan menetyksen ja äkkikuoleman.

Milloin tutkimuksiin ja hoitoon?

Uuden rytmihäiriön ilmaantuessa on syytä hakeutua sydänsähkötutkimukseen (EKG) ja lääkäriin. Jos rytmihäiriöön liittyy rintakipua, voimattomuutta, pyörrytystä tai tajunnan menetys, hoitoon pitää lähteä heti. Varsinkin nuorten ihmisten rytmihäiriöistä valtaosa on hyvänlaatuisia eli vaarattomia. Tutkimuksiin kannattaa kuitenkin hakeutua erityisen herkästi, jos suvussa varsinkin lähiomaisilla (vanhemmilla tai sisaruksilla) on esiintynyt vakavia hengenvaarallisena pidettyjä (perinnöllisiä) rytmihäiriöitä, etenkin nuorella iällä.

Rytmihäiriöiden tutkiminen

Tärkein tutkimus rytmihäiriön toteamiseksi on sydänsähkötutkimus (”sydänfilmi”) eli EKG. Jos EKG saadaan otetuksi rytmihäiriön aikana, häiriön luonne selviää helposti. EKG-tutkimus on tärkeä myös siksi, että useimmat sydänsairaudet voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä. Myös kilpirauhasen toimintahäiriöt ja sykettä hidastavat beetasalpaajalääkkeet sekä eräät psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Usein rytmihäiriöt ovat ajoittaisia eli kohtauksellisia. Tällöin rauhallisessa vaiheessa otettu EKG on yleensä normaali, eikä rytmihäiriön tyyppi selviä. Silloin on mahdollista tehdä EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti (Holter-tutkimus), jossa potilas kantaa mukanaan pientä rekisteröintilaitetta kokonaisen vuorokauden tai joskus pidemmänkin ajan. Jos rytmihäiriön aiheuttamaksi epäiltyä kohtausta esiintyy harvoin, potilaan käyttöön voidaan antaa oire-EKG-laite (tapahtuma-EKG), jolla hän voi itse rekisteröidä sydänfilminsä oireen aikana. Jos hyvin harvoin esiintyvän kohtauksen syyksi epäillään vakavaa rytmihäiriötä, ihon alle voidaan asentaa paikallispuudutuksessa rytmivalvuri. Sen avulla sydämen sähköistä toimintaa voidaan valvoa jopa vuosien ajan. Rytmihäiriöiden omatoimiseen tutkimiseen on saatavilla myös älypuhelinsovelluksia.

Kun rytmihäiriön laatu on selvillä, lääkäri arvioi jatkotutkimusten ja hoidon tarpeen. Hankalissa tapauksissa rytmikardiologi (rytmihäiriöihin erikoistunut sydänlääkäri) voi selvittää rytmihäiriön syytä ja luonnetta verisuonten kautta sydämeen vietyjen mittausjohtojen (katetrien) avulla. Tällaista toimenpidettä nimitetään sydämen elektrofysiologiseksi tutkimukseksi (efys).

Rytmihäiriöiden hoito

Jos rytmihäiriöpotilaan sydän todetaan tutkimuksissa terveeksi, fyysinen suorituskyky on normaali eikä rytmihäiriö ole aiheuttanut tajunnan häiriöitä tai muita vakavia oireita, häiriö voidaan useimmiten määritellä hyvänlaatuiseksi eli vaarattomaksi. Tällöin lääkehoitoakaan ei yleensä tarvita.

Muuten hoito riippuu kokonaan siitä, millainen rytmihäiriö on kyseessä ja mistä se johtuu. Yleensä rytmihäiriöitä voidaan aina hoitaa joko lääkkeillä tai toimenpiteillä. Tietoa hoidosta on kunkin rytmihäiriön kohdalla (linkkejä eri rytmihäiriöihin löytyy Katso myös - osiosta).