Maksa on oikealla ylävatsalla sijaitseva suuri sisäelin ( kuva ). Suomessa maksatulehdusten yleisimmät aiheuttajat ovat hepatiittivirukset ja alkoholi. Muita maksatulehduksen aiheuttajia ovat lääkkeet, kemikaalit ja myrkyt, kuten jotkin sienimyrkyt. Lisäksi on olemassa niin sanottu sisäsyntyinen autoimmuunihepatiitti, jonka aiheuttajaa ei tunneta. Tässä artikkelissa käsitellään vain virustulehduksia.
Maksa. Maksa sijaitsee oikealla ylävatsalla alimpien kylkiluiden suojassa.
Ihmisillä esiintyviä varsinaisia hepatiittiviruksia on viisi, ja ne on nimetty aakkosin niiden löytymisjärjestyksessä. Hepatiitti A- ja E-virukset tarttuvat suun kautta, kun taas B-, C-, ja D-virukset veren välityksellä. A- ja E-hepatiitit paranevat itsestään, eikä virus jää krooniseksi elimistöön. B-, C- ja D-hepatiitit jäävät osalle tartunnan saaneista maksaan ja vereen, aiheuttavat kroonisen maksatulehduksen ja johtavat hoitamattomina usein maksakirroosiin ja joskus maksasyöpään.
Näiden varsinaisten hepatiittivirusten lisäksi eräät muutkin virukset, kuten herpesviruksiin kuuluvat sytomegalo-, vesirokko, Epstein –Barrin- ja HHV-6-virukset, voivat aiheuttaa maksatulehduksia. Näiden aiheuttamat maksatulehdukset ovat yleensä lievempiä ja näiden virusten taudinkuvassa muut oireet ovat maksatulehdusta hallitsevampia. Myös COVID-19-infektiossa nähdään usein lievän tai keskivaikean maksatulehduksen merkkinä veressä niin sanottujen maksaentsyymien nousua. Tämä on maksan osalta oireetonta ja tyypillisesti maksaentsyymien arvot kohoavat vasta toipilasvaiheessa. Koronavirusinfektiossa maksa toipuu infektiosta ja maksaentyymien arvot palaavat normaaleiksi muutamassa kuukaudessa. Näistä viruksista johtuvat maksatulehdukset aiheuttavat harvoin keltaisuutta.
Äkillinen maksatulehdus tautina
Kaikkien virusten kohdalla vain osa tartunnoista johtaa sairastumiseen. Eri hepatiittivirusten aiheuttamat infektiot ovat oireiltaan hyvin samankaltaisia, eikä aiheuttajavirusta voida päätellä oireista. Esioireina voi olla muutaman päivän kestävää lämpöilyä, epämääräisiä vatsavaivoja, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja pahoinvoinnin tunnetta. Seuraavaksi ilmaantuu silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuus. Jotkut huomaavat ensimmäiseksi virtsan muuttuvan tummaksi. Keltaisuus ja virtsan tummuminen aiheutuvat bilirubiinista, jota maksan häiriytyneen toiminnan vuoksi kertyy vereen. Esioireet voivat puuttua tai olla niin lieviä, ettei niitä huomaa. Tämä on yleistä C-hepatiitissa. Toisaalta tauti voi olla niin lievä, että esiintyy vain suolisto-oireita ilman keltaisuutta. Tämä on yleisin kulku lasten A-hepatiiteissa.
Milloin hoitoon?
Lääkäriin on aina syytä mennä, jos epäilee virusmaksatulehdusta. Aiheuttajan selvittäminen on tärkeää sekä lääkehoidon että taudin ennusteen eli kroonisten seurausten mahdollisuuden arvioimiseksi. Maksatulehduksen aikana, ja jos on viruksen krooninen kantaja (B-, C- ja D-virukset), tulee välttää alkoholia ja lääkkeitä, joilla on vaikutuksia maksaan. Sen sijaan tavallinen liikkeelläolo ja liikunta eivät vaikuta taudin kulkuun haitallisesti. Mistään ruokavaliosta ei ole apua kroonista hepatiittia sairastavalle. Minkään viruksen aiheuttamaan äkilliseen (akuuttiin) maksatulehdukseen ei ole tehoavaa hoitoa. Sen sijaan B- ja C-viruksen aiheuttamaan krooniseen infektioon ja sen jälkiseurauksien ehkäisyyn on tehokkaita lääkkeitä. A- ja B-hepatiitin ehkäisyyn on tehokkaat rokotteet.
Hepatiitti A -virus (HAV)
Tartunta ja taudin esiintyvyys
HAV tarttuu vain sitä erittävän ihmisen ulosteista tai ulosteiden saastuttaman veden tai ruoan kautta. HAV-infektio on hyvin yleinen laajalti trooppisissa maissa (ks. Hepatiitti A -virusinfektion arvioitu esiintyvyys). Euroopassa virus on ollut yleisin Romaniassa, Bulgariassa, Ranskassa ja Puolassa. Suomalaisilla tartunta on pääasiassa matkailutuliainen. Tosin pieniä paikallisia epidemioita ja perheryvästymiä on Suomessa ollut 2000-luvulla kymmenkunta. Näitä on ollut ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden (esim. pakastemarjojen) aiheuttamina sekä alkoholisti- ja huumeporukoissa ja päivähoidossa. Näissä pienissä epidemioissa on tapahtunut myös tartuntoja suoraan ihmisestä toiseen. Miesten välinen seksi on myös yksi tartunnan riskitekijä.
Matkailijalle yksi päivä trooppisessa Afrikassa aiheuttaa saman tartuntariskin kuin vuosi Suomessa tai kolme kuukautta muissa Pohjoismaissa. Itä- tai Etelä-Euroopassa riski on tältä väliltä. Suomessa on todettu viimeisten 15 vuoden aikana A-hepatiittitartuntoja vuosittain 6–45 tapausta ja 2020-luvulla vuosittain 12–24 tapausta. Vähäistä sairastuvuutta selittävät parantunut tuontielintarvikkeiden hygienia sekä matkailijoiden enenevästi ottamat rokotukset.
Taudin kulku ja diagnoosi
Taudin itämisaika on 15–50 vuorokautta. HAV ei jää krooniseksi, ja tauti paranee lähes aina 2–4 viikossa ilman jälkitauteja. Nuorempien kuin 12-vuotiaiden tartunnat ovat säännönmukaisesti oireettomia ja jäävät havaitsematta. Uupumus jatkuu joillakin muutaman kuukauden ajan maksatulehduksen jo rauhoituttua. Sairaalahoito on harvoin tarpeen. Vakavat, maksakuolioon johtavat taudit ovat hyvin harvinaisia (vain yksi tuhannesta). Hepatiitti A:ta sairastava erittää virusta ulosteeseen jo useita päiviä ennen oireiden alkua ja on tartuttava suunnilleen oireiden alkuun asti. Parantavaa lääkettä ei ole. Tautia voidaan tunnistaa verestä viruksen vasta-ainetutkimuksella.
Ehkäisy
Tartuntoja aiheuttavat riskiruoat ovat samat kuin ruokamyrkytyksillä ja turistiripuleilla, ja ravintohygienia on myös A-hepatiitin paras ehkäisy. Hepatiitti A -infektiota vastaan on olemassa erittäin tehokas rokote (ks. Matkailijan rokotukset). Rokotuksen suoja alkaa kahden viikon kuluttua ensimmäisestä pistoksesta. Elinikäisen suojan saa, jos ottaa tehosteannoksen 6–12 kuukautta myöhemmin. Kahden rokotteen sarja maksaa silloin aikuiselle yhteensä noin 100 euroa. Jos matkustaa runsaasti, rokotus on kannattava, vaikka yhden tavallisen turistimatkan aiheuttama riski onkin hyvin pieni. Jos haluaa samalla suojan myös veren välityksellä tarttuvaa B-hepatiittia vastaan, voi ottaa A+B-virusrokotteen (Twinrix®). Elinikäinen suoja kumpaakin virusta vastaan vaatii kolme rokotuskertaa, ja aikuisen rokotteiden hinnaksi tulee silloin noin 250 euroa (rokotteiden hintatiedot vuodelta 2024). Molemmat rokotteet sopivat sekä lapsille että aikuisille, eikä raskaus ole este rokottamiselle. Sairastumisen ja viruksen leviämisen ehkäisyssä käytetään ensisijaisesti rokotetta kahden viikon kuluessa altistumisesta, mutta vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös gammaglobuliinipistoksia.
Rokotteen saavat kansallisen rokotusohjelman osana ilmaiseksi henkilöt, joilla on suurentunut riski saada hepatiitti A-tartunta:
- Säännöllistä hoitoa saavat, verenvuototautia sairastavat henkilöt
- Pistämällä huumeita käyttävät
- Pistämällä huumeita käyttävien läheiset, kuten perheenjäsenet, seksikumppanit, asuinkumppanit
- Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa
Hepatiitti B -virus (HBV)
Tartunta ja taudin esiintyvyys
HBV tarttuu ihmisveren ja sukupuoliyhteyden välityksellä sekä virusta kantavasta äidistä syntyvään lapseen. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan maailmassa on noin 254 miljoonaa HBV:n kantajaa. Kantajuus on yleisintä Kaakkois-Aasiassa, trooppisessa Afrikassa ja Amazon-joen alueella Etelä-Amerikassa (ks. Hepatiitti B:n esiintyvyys). Näillä alueilla paikoitellen joka kymmenes asukas kantaa HBV:ta veressään kehdosta hautaan. Siellä tartunta leviää pääasiassa äidistä lapselle raskauden aikana tai synnytyksessä. WHO:n suosittama kaikkien syntyvien lasten rokottaminen on etenkin Kaakkois-Aasiassa ratkaisevasti vähentänyt tautikuormaa viime vuosina. Suomessa tuli vuonna 2023 tietoon 332 HBV:n kantajaa. Näistä ulkomailla syntyneitä oli yli 80 %. Vain joka kymmenes tauti oli todennäköisesti saatu Suomessa. Valtaosalla todetuista oli siis vanha krooninen infektio. Akuuttien hepatiitti B-infektioiden määrä on kasvanut 2020-luvulla 6 tapauksesta 181 tapaukseen (2023). Lisääntyneiden tartuntojen määrän arvellaan ainakin osittain liittyvän pistoshuumeiden käyttöön.
Akuutti B-hepatiitti oli varsin harvinainen löydös vuosina 2000–2020. Tämä on johtunut todennäköisesti eniten riskiryhmien laajoista rokotuksista ( taulukko Maksuttoman hepatiitti B-rokotuksen saavat ryhmät Suomessa) ja huumeidenkäyttäjien neulanvaihtokäytännöistä. 2000-luvun alussa suomalaisista pistoshuumeiden käyttäjistä 7% oli vasta-ainemäärityksen perusteella saanut HBV-tartunnan, mutta näistäkin vain pieni osa oli viruksen kantajia ja siten tartuttavia. Nämä ovat kansainvälisesti katsoen hyvin pieniä osuuksia. Suomalaisista viruksen kantajia on vähemmän kuin yksi tuhannesta. Aivan viime vuosina uusien tapausten määrä on kuitenkin kääntynyt selvään nousuun.
Kantajaäidille syntyvistä lapsista joka viides saa infektion, jos lasta ei suojata rokotteella ja vasta-aineella (HBV-immunoglobuliinilla) heti syntymän jälkeen. Se, että äiti on viruksen kantaja, ei vaikuta synnytystapaan eikä estä imetystä. Raskaana oleville äideille tarjotaan hepatiitti B:n seulontaa raskauden alkuvaiheen neuvolakäynneillä.
Suurin osa suomalaisten viime vuosien tartunnoista on saatu joko sukupuoliyhteydessä tai pistoshuumeiden välityksellä. Työperäisiä tartuntoja (lähinnä terveydenhuollon ammateissa), verivalmisteiden välityksellä tarttuvia infektioita ja tartuntoja äidistä lapseen ei todeta edes yhtä vuosittain. Verenluovuttajat testataan hepatiitti B-kantajuuden osalta, ja viimeisin Suomessa verituotteista aiheutunut tartunta on vuodelta 2004. Viimeisin Suomessa verituotteista aiheutunut tartunta on vuodelta 2004. Tutkimusten mukaan HBV:ta kantava lapsi päivähoidossa tai koulussa ei aiheuta tartuntariskiä muille lapsille.
Taudin kulku ja diagnoosi
Hepatiitti B:n itämisaika on pitkä, 1–6 kuukautta. Vain kolmasosa sairastuu akuuttiin maksatulehdukseen tyypillisine oireineen ja keltaisuuksineen. Nivelvaivoja on viidesosalla tautiin sairastuneista. Akuutti tauti on varsin lievä. Harvempi kuin joka sadas menehtyy taudin alkuvaiheessa vakavaan maksavaurioon (fulminanttiin hepatiittiin). Pahin hepatiitti B:n aiheuttama terveysuhka on krooninen maksatulehdus. Tartunnan saaneista 3–5 % jää kroonisiksi viruksen kantajiksi. Heistä joka viides saa maksakirroosin, jos infektiota ei todeta eikä viruslääkettä anneta. Maksakirroosi kehittyy hitaasti 10–30 vuoden aikana. Kirroosi lisää maksasyöpään sairastumisen riskin 100–200-kertaiseksi.
B-hepatiitti todetaan verestä osoittamalla sieltä viruksen rakenne (pinta-antigeeni, HBsAg) tai viruksen vasta-aineita (HBcAbM), joista infektio voidaan todeta jo oireiden alkaessa. Jos infektio todetaan, seurataan aina laboratoriotestein, häviääkö HBsAg itsestään, jolloin taudin eteneminen loppuu. Jos se ei 12 kuukauden kuluessa häviä, tauti jää useimmiten krooniseksi. Tällöin tutkitaan, onko maksassa vaurioita, mitataan, paljonko viruksia on veressä sekä määritetään viruksen alatyyppi. Näitä tietoja tarvitaan hoitopäätöksen tekemiseen. Useimmiten myös potilaan seksikumppanit ja perheenjäsenet kutsutaan tutkimuksiin, jotta oireettomat tartunnat (70 % tartunnoista!) havaitaan. Lisäksi taudin aktiivisessa vaiheessa seurataan maksan toimintaa verikokeilla. Sairaalahoito on harvoin tarpeen.
Hepatiitti B:n hoito
Virusta ei voida poistaa maksasta lääkehoidolla (ero hepatiitti C:hen). Lääkehoidon tavoite on vähentää virusten määrää ja siten estää kroonisen tulehduksen, maksakirroosin ja maksasyövän kehittyminen. Hoitoa tarjotaan niille, joille infektio jää krooniseksi ja joilla todetaan maksatulehdus. Hoitona on joko määrävälein jopa neljän vuoden ajan pistoksena annettava interferoni tai viruslääkehoito. Noin kolmasosalta virus katoaa verestä interferonihoidolla. Akuutissa, vaikeassa B-hepatiittitulehduksessa voidaan käyttää viruslääkkeitä.
Hoito valitaan muun muassa veren virusmäärän ja maksavaurion asteen perusteella. Maksavaurion astetta selvitetään verikokeilla, erityisellä kuvantamistutkimuksella (esim. Fibroscan®) ja tarvittaessa maksan koepalan mikroskooppitutkimuksella. Koepala tarvitaan harvoin. Hoidolla tulehdus saadaan vaimenemaan suurimmalla osalla potilaista, mutta jatkuvaa estohoitoa tablettilääkkeellä voidaan tarvita. Interferonihoitoon liittyy paljon haittavaikutuksia ja joka kymmenes joutuu keskeyttämään hoidon. Jos tauti etenee hoidoista huolimatta, hoitona voidaan käyttää maksansiirtoa. Suomessa vuosittain suoritettavista noin 60 maksansiirrosta keskimäärin vain kolme tehdään kroonisen B- tai C-hepatiitin takia.
Hepatiitti B:n ehkäisy
Virus ei tartu kosketuksessa ehjän ihon läpi eikä suudeltaessa. Virus tuhoutuu nopeasti veren kuivuessa, joten ympäristössä olevasta verestä tai esimerkiksi puistoissa ajelehtivista huumeneuloista ei seuraa infektiota, vaikka kätensä niihin pistäisi. Leviämistä ei ole todettu päivähoidossa tai kouluissa, vaikka niissä sattuukin tosinaan verisiä tapaturmia. Silti päivähoitoryhmän lapset saavat maksutta hepatiitti B -rokotuksen, jos ryhmässä on viruksen kantaja. Sukupuoliyhdynnässä HBV on tarttuvampi kuin HIV ja hepatiitti C -virus, ja ehkäisyyn suositetaan samanlaista turvaseksiä kuin HIV-infektiossa (ks. ). Tärkeintä on kondomin käyttö yhdynnässä riippumatta siitä kumpi osapuoli on viruksen kantaja, jos partneria ei ole suojattu rokotuksella. Maksuton neulan- ja ruiskunvaihto-ohjelma, joka tuli Suomessa käyttöön lähinnä HIV-infektion vuoksi, on vähentänyt myös HBV- ja HCV-tartuntojen määrää. Verenluovuttajien virusseulonnat ovat Suomessa pysäyttäneet luovutetun veren kautta tulleet maksatulehdusvirusten tartunnat täysin.
Raskaana olevat seulotaan neuvoloissa HBV:n suhteen ennen synnytystä. Heti syntymän jälkeen kantajaäidin lapselle annettu hepatiitti B -vasta-aineruiske (HBV-immunoglobuliini) yhdessä rokotuksen kanssa estää viruksen siirtymisen lapseen lähes täysin. Lapsen on saatava tehosterokotteet 1 ja 12 kuukauden iässä. Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, kaikki vastasyntyneet eivät saa hepatiittirokotetta, koska tauti on meillä niin harvinainen. Suomessa todetaan vuosittain HBV keskimäärin viidellä alle 5-vuotiaalla lapsella. Näistäkin lähes kaikki ovat saaneet infektion aiemmin muualla kuin Suomessa.
Hepatiitti B-infektiota vastaan on olemassa erittäin tehokas rokote. Yksi kolmen rokoteannoksen sarja (ajanhetkinä 0, 1, 6–12 kk) antaa elinikäisen suojan. Sarjan rokotteet maksavat aikuiselle noin 150 euroa. Tavallista suuremmassa tartuntariskissä olevat saavat Suomen yleisessä rokotusohjelmassa maksuttomasti ehkäisevän rokotteen ( taulukko Maksuttoman hepatiitti B-rokotuksen saavat ryhmät Suomessa ; ks. myös ). Jos henkilö joutuu työssään tekemisiin veren ja terävien esineiden kanssa ja voi altistua esimerkiksi verisen neulan pistotapaturmille, tulee työnantajan tarjota kustannuksellaan hepatiitti B -rokotetta (Valtioneuvoston asetus 933/2017).
Hepatiitti C -virus (HCV)
Tartunta ja taudin esiintyvyys
HCV tarttuu ihmisveren välityksellä ja säilyy ihmiskunnassa viruksen kroonisten kantajien vuoksi. Maailmassa on tämän viruksen kantajia WHO:n arvion mukaan noin 50 miljoonaa. Vuosittain uusia tartuntoja todetaan maailmassa noin miljoona, ja noin 240 000 kuolee vuosittain tähän infektioon. Kantajat ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti (ks. Hepatiitti C -virusinfektion esiintyvyys maailmassa). Joissakin Afrikan, Kaakkois-Aasian ja Etelä-Amerikan maissa 5–10 % väestöstä on viruksen kantajia. WHO on asettanut tavoitteeksi HCV:n hävittämisen maapallolta vuoteen 2030 mennessä nykyisten tehokkaiden viruslääkkeiden avulla.
Suomessa arvioidaan olevan 25 000–30 000 HCV:n kantajaa (0,5 % väestöstä), ja näistä 14 000 arvioidaan olevan pistoshuumeita käyttäneitä. Vuosittain tunnistetaan lähes 1 200 uutta tartunnan saanutta (vuonna 2023 lukumäärä oli 1 125). Määrä ei ole viime vuosina muuttunut. Viruksen kantajista kaksi kolmasosaa on miehiä, ja eniten heitä on 20–39-vuotiaiden joukossa. Vuosittain tunnistetuista vain joka kymmenennellä on tuore infektio ja siihen liittyvä maksatulehdus. Muut ovat oireettomia, ja aikoinaan saatu tartunta todetaan eri syistä tehdyissä seulonnoissa. Suomessa HCV on valtaosin pistoshuumeiden käyttäjien infektio: noin kolmen neljästä ruiskuhuumeen käyttäjästä arvioidaan kantavan hepatiitti C-virusta, mikä on moninkertainen osuus hepatiitti B-viruksen kantajiin verrattuna. Vuonna 2018 valtaosa tartunnoista (84 %) oli suomalaista alkuperää olevilla ja myös saatu Suomessa.
Toisin kuin HBV, HCV ei tartu viruksen kantajalta juurikaan sukupuoliyhteydessä (yksi tartunta noin 200 000 yhdyntää kohti), ja tuoreesti verisen neulan pistokin johtaa harvoin tartuntaan. Yhden pistoksen aiheuttama tartuntariski on noin 1–2 %, jos neulassa on hepatiitti C-kantajan verta. Terveydenhuollossa ei todeta edes yhtä työperäistä tartuntaa vuosittain. Ennen 1990-lukua viruksen saattoi saada verensiirrossakin. Samoin kuin HBV:n kohdalla, äidistä lapseen tapahtuvia tartuntoja sekä verituotteesta ja verineulan pistosta saatuja tartuntoja todetaan hyvin harvoin. Syntyvän lapsen riski saada HCV-tartunta äidiltään on noin 5 %, ja syntyvän lapsen äidiltään saamat tartunnat ovatkin Suomessa hyvin harvinaisia. Vuosittain HCV todetaan 3–6:lla alle 5-vuotiaalla, ja nämä lienevät lähinnä synnytyksessä saatuja infektioita.
Taudin kulku ja diagnoosi
Taudin itämisaika vaihtelee vajaasta kuukaudesta neljään kuukauteen. Vain joka viides saa tartunnan jälkeen oireita, ja vain joka kymmenelle kehittyy keltaisuutta (ikterus). Oireet ovat kyllä virusmaksatulehdukselle tyypilliset (ks. edellä) mutta lievemmät kuin muissa hepatiiteissa. Infektio todetaan yleensä vain, jos huomataan mitata verestä maksaentsyymejä (esim. ALAT). Suurin osa viruksen kantajista ei tiedä olevansa kantajia. Tämä mahdollistaa viruksen leviämisen uusiin henkilöihin. Toisaalta krooninen maksatauti voi edetä salakavalasti kirroosiksi, ennen kuin henkilö pääsee hoitoon. Kaikista tartunnan saaneista 70 % jää kroonisiksi viruksen kantajiksi. Maksavaurio kehittyy suunnilleen yhtä usein kuin HBV:n kantajilla, eli 10 % saa maksakirroosin 20 vuoden kuluessa tartunnasta. Niistä, joille kirroosi on kehittynyt, vuosittain 1 % saa maksasyövän. Suomessa 2000-luvulla tietoon tulleista HCV:n kantajista noin joka kuudes on seurannan kuluessa kuollut. Kuolemat ovat useimmiten johtuneet huumeista, tapaturmista tai alkoholimaksasairaudesta, harvoin hepatiitti C-viruksesta sellaisenaan.
Taudin määritys tehdään vasta-ainetutkimuksella (HCVAb) ja viruksen osoittamisella verestä geenimonistusmenetelmällä. Lääkehoitoon valmistauduttaessa määritetään, kuten HBV-infektiossakin (ks. edellä), jo syntyneen maksavaurion aste sekä virusten määrä veressä ja lääkeherkkyyden päättelemiseksi viruksen alatyyppi.
Hepatiitti C:n hoito
Hoitoa tarjotaan kaikille niille, joille infektio jää krooniseksi, joilla laboratoriokokein todetaan maksatulehdus ja joiden arvioidaan kykenevän sitoutumaan hoitoon. Pistoshuumeiden käyttäjilläkin hoito on onnistunut Suomessa hyvin. Hoidon kiireellisyys riippuu maksavaurion asteesta, mutta se pyritään toteuttamaan heti, kun infektio on todettu (geenitestillä verestä). Hoitona on kahden tablettimuotoisen lääkkeen yhdistelmä. Hoito kestää 8–12 viikkoa. Hoito on hyvin siedetty, ja se onnistuu yli 90 %:lla. Kun hoito onnistuu, virus poistuu elimistöstä (toisin kuin HBV:n kohdalla). Hoito on kallista, mutta se on potilaalle ilmaista ja se on kustannusvaikuttavaa. Hoito voidaan yleensä toteuttaa avoterveydenhuollossa.
Suomen noin 60 vuosittaisesta maksansiirrosta vain keskimäärin kolme tehdään kroonisen B- tai C-hepatiitin takia.
Hepatiitti C:n ehkäisy
Hepatiitti C -infektioon ei ole käytössä rokotetta eikä vasta-ainehoitoa. Kantajaäidin lapsellekaan ei ole antaa synnytyksen jälkeistä suojausta, mutta lapsen infektioriski on vähäisempi (5 %) kuin HBV-kantajaäidin lapsen. Raskaana olevilta äideiltä, jotka ovat käyttäneet ruiskuhuumeita seulotaan HCV:tä. Toisin kuin HBV:n kantajien kohdalla, useimpien asiantuntijoiden mielestä HCV:n kantajan ei tarvitse käyttää kondomia yhdynnässä, koska partnerille aiheutuva riski on niin vähäinen. Huumeneulojen vaihto-ohjelma vähentää viruksen leviämistä väestössä. Verenluovuttajien virusseulonnat ovat Suomessa lopettaneet luovutetun veren välityksellä tulleet maksatulehdusvirusten tartunnat täysin. Vuonna 2016 Suomi asetti tavoitteeksi HCV:n hävittämisen Suomen väestöstä aloittamalla kaikkien sen kantajien, myös oireettomien, hoidon (ks. ).
Hepatiitti D -virus (HDV, delta-agenssi)
HDV tarttuu veren välityksellä. Hepatiitti D -tartunnan voi saada vain henkilö, jolla on valmiiksi krooninen HBV-infektio ja sen merkkinä veressä HBsAg, tai yhdessä HBV-tartunnan kanssa. Tällaisen yhteisinfektion akuutti maksatulehdus on yksittäisiä HBV-infektioita voimakkaampi. HDV on lähes yksinomaan pistoshuumeita käyttävien infektio. HDV-infektioita on todettu Suomessa 2010-luvulla 2–8 vuosittain ( 9 vuonna 2023 ). Infektion ehkäisy toteutuu automaattisesti, kun ehkäistään HBV-infektiota. Diagnoosi tehdään vasta-ainetestillä tai virusgeenejä toteavalla testillä verestä.
Hepatiitti E -virus (HEV)
Tartunta ja esiintyvyys
Infektio saadaan virusta kantavan ihmisen ulosteiden saastuttamasta vedestä tai ruoasta. Hepatiitti E -virusta esiintyy laajalti lämpimissä huonon hygienian maissa, Etelä- ja Keski-Aasiassa, Kiinassa ja trooppisessa Afrikassa. Maailmanlaajuisesti se on merkittävä infektio. WHO:n arvion mukaan HEV-infektioita on vuosittain 20 miljoonaa ja virus aiheuttaa 44 000 ihmisen kuoleman. Suurimmassa kuolemanriskissä ovat raskaana olevat naiset, erityisesti jos tartunta tulee toisen tai kolmannen raskauskolmanneksen aikana. Taudin itämisaika on 2–10 viikkoa.
Tuoreiden, tarkempia seulontatestejä hyödyntäneiden tutkimusten mukaan HEV on monessa Euroopan maassa yleisempi kuin on arveltu. Esimerkiksi Hollannissa, Italiassa ja Englannissa on joka viidennellä todettu vasta-aineita merkkinä läpikäydystä infektiosta. Neljästä HEV-kannasta kaksi esiintyy vain ihmisissä ja kaksi enimmäkseen eläimissä. Eläinten viruskannat ovat niin sanottuja zoonooseja eli ne voivat joskus aiheuttaa infektion myös ihmiselle. Useat eläinlajit kantavat virusta, mutta ihmisten kannalta sika on tärkein. Myös Suomessa HEV on varsin yleinen erityisesti porsailla, mutta kyseessä on viruskanta, joka aiheuttaa harvoin ihmisen infektion. Suomalaisilla on todettu vuosittain 28–57 E-hepatiittia 2010-luvulla. Vuonna 2024 syyskuun puoliväliin mennessä tartuntoja on todettu useammin kuin aiemmin, toistaiseksi 232. Ruokaviraston alustavien tutkimusten perusteella todennäköinen tartunnan lähde on ollut kotimaisen valmistajan meetvursti. Kyseiset meetvurstierät on poistettu markkinoilta. Tartuntoja on miehillä hieman useammin kuin naisilla ja valtaosa tartunnan saaneista on yli 50-vuotiaita.
Taudin kulku, diagnoosi, hoito ja ehkäisy
Infektio tulee harvoin tunnistetuksi, koska 90 % sen saaneista ei saa mitään oireita ja suurin osa oireita saaneistakin saa hyvin lievän taudin. Usein suolisto-oireet hallitsevat taudinkuvaa. Taudin yhteys ulkomaanmatkaan jää usein huomaamatta, koska taudin itämisaika on pitkä, 2–10 viikkoa. Diagnoosi tehdään vasta-ainemäärityksellä verestä. Tartuntatapa ja kliininen tauti muistuttavat eniten A-hepatiittia. Vain pieni osa infektioista johtaa keltaisuuteen. Tauti paranee itsestään muutamassa kuukaudessa, eikä siihen ole hoitoa. Virus häviää lähes aina ulosteesta taudin parantuessa. Pitkäaikainen viruksen kantajuus on harvinaista.
HEV-infektion ikävä erikoisuus on, että raskaana olevilla tauti on vakava ja voi aiheuttaa maksakuolion. Tiettävästi Suomessa ei ole ollut raskaana olevien vakavia E-hepatiitteja. Jos raskaana oleva suunnittelee matkaa alueelle, jossa parhaillaan on HEV-epidemia, veden ja ruoka-aineiden valinnassa on syytä olla tarkkana. E-hepatiittiin ei ole tehokasta lääkettä, eikä sen ehkäisyyn ole rokotetta. Huonosti kypsennetty sian-, villisian- ja hirvenliha tai osterit voivat olla tartunnan lähteenä. Ruokavirasto epäilee Suomen 2023–2024 epidemian aiheuttajaksi kotimaista meetvurstia. E-hepatiittia voi ehkäistä hyvällä ravitsemushygienialla matkustettaessa maihin, joissa tauti on yleinen.
Kirjallisuutta
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tartuntatautien esiintyvyys Suomessa – raportit.
- Brummer-Korvenkontio H (toim.). C-hepatiitin hoitopolku. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 4/2019.
- Färkkilä M. C-hepatiitti - maksasairauden hoidosta infektion eliminaatioon. Duodecim 2018;134(17):1655–7.
- Terrault NA, Lok ASF, McMahon BJ, ym. Update on prevention, diagnosis, and treatment of chronic hepatitis B: AASLD 2018 hepatitis B guidance. Hepatology 2018;67(4):1560-99. PMID: 29405329
- Sosiaali- ja terveysministeriö. Suomen C-hepatiittistrategia 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:63.
- Kettunen O, Vuorela M, Kantala T, ym. Suomalaismiehen kotoperäinen E-hepatiittitartunta. Duodecim 2013;129:2169-73.
