Yleistä

Ahdistuneisuutta ilmenee lähes kaikissa psykiatrissa tiloissa ja jopa monissa ruumiillisissa sairauksissa. Kun ahdistuneisuus on jatkuvaa, pitkäaikaista ja olosuhteisiin nähden liiallista eikä kuulu oireena vain samanaikaiseen toiseen psykiatriseen tilaan, päihteiden käyttöön tai sairauteen, kyse saattaa olla yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä (ICD-10-diagnoosikoodi F41.1). Kirjallisuudessa käytetään usein lyhennettä GAD (Generalized Anxiety Disorder).

Ainakin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Parhaillaan siitä kärsii noin 3 % aikuisista ja noin 1 % lapsista ja nuorista. Yli puolella oireet ovat alkaneet jo lapsena tai murrosiässä. Oireiden voimakkuus vaihtelee sekä henkilöstä toiseen että samalla henkilöllä vuodesta toiseen. Huomattava osa, ehkä noin neljännes häiriöstä kärsivistä, kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä. Yleistynyt ahdistuneisuus on tavallisempaa naisilla kuin miehillä ja tavallisempaa eurooppalaisperäisillä kuin muualla asuvilla.

Yleistyneen ahdistushäiriön oireet

Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle on ominaista jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen, ns. ennakoiva ahdistuneisuus. Nämä tunnetilat vallitsevat useimpina päivinä vähintään puolen vuoden ajan. Ennakoiva ahdistuneisuus ei kohdistu vain yhteen asiaan, vaan se ilmenee useilla elämän osa-alueilla, ikään kuin yleisenä murehtimistaipumuksena. Ihminen tunnistaa usein itse, että murehtiminen on olosuhteisiin nähden suhteetonta, mutta hän ei pysty lopettamaan ahdistuneisuuttaan pelkällä päätöksellä.

Yleistyneeseen ahdistuneisuuteen usein liittyviä oireita ovat levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.

Lapsilla ja nuorilla yleistynyt ahdistuneisuus voi ilmetä keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmina, itseluottamuksen puutteena, erilaisten onnettomuuksien tai myöhästymisen pelkona, perfektionismina, suorituspelkona, univaikeuksina ja korostuneena rohkaisun tarpeena. Lapsilla oirekuva saattaa olla kapeampi kuin aikuisilla.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden ja stressin aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia. Joskus toki ongelma alkaa yhdeltä elämän osa-alueelta (esimerkiksi huoli toimeentulosta) ja yleistyy sitten muillekin alueille (kuten huoleen omaisista, terveydestä, maailmanpolitiikasta, ympäristöstä ja harrastuksista), jolloin kyse voi jo olla yleistyneestä ahdistuneisuudesta. Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, keskittymisvaikeudet, unihäiriöt, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta, vaan kyseessä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Yleistyneen ahdistushäiriön tausta

Yleistynyt ahdistuneisuus on syiltään ja taustatekijöiltään monikerroksinen häiriö, jonka syitä ei tarkkaan tunneta. Persoonallisuuden taipumus negatiivisiin tunteisiin, ns. estyneet ja välttelevät piirteet altistavat usein ahdistuneisuudelle. Lapsuusajan turvattomuuden kokemukset, suuret vastoinkäymiset ja vanhempien ylihuolehtivuus altistavat yleistyneelle ahdistuneisuudelle. Perinnöllisyydellä on vaikutusta ahdistuneisuusalttiuteen, mutta kyse on useista eri geeneistä ja ns. ympäristötekijöillä on huomattavasti suurempi vaikutus.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi ilmetä myös samanaikaisesti muiden psykiatristen sairauksien tai häiriöiden kanssa. Varsin tavallinen esimerkki tästä ovat toistuvat masennustilat, jolloin masennuksesta vapaiden kausien aikana ihmisellä on taipumus murehtia ja olla huolissaan asioista siinä määrin, että yleistyneen ahdistuneisuuden diagnoosi on mukana koko ajan. Erona pelkoihin on se, että pelossa on selvä kohde, kun taas yleistynyt ahdistuneisuus ilmenee useilla elämän osa-alueilla. Traumaperäisessä stressihäiriössä voi olla pitkiä aikoja yleistynyttä ahdistuneisuutta, mutta silloin oireisto kuuluu osana traumaperäiseen häiriöön.

Yleistyneen ahdistushäiriön toteaminen

Lääkäri voi tehdä diagnoosin arvioimalla kokonaistilannetta, haastattelun ja kyselylomakkeiden perusteella. Itsekin voi jo valmiiksi täyttää ahdistuneisuuskyselyn mielenterveystalon sivustolta.

Eräät elimelliset (somaattiset) sairaudet voivat aiheuttaa yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle tyypillisiä oireita. Tällaisten sairauksien oireita selittävä mahdollisuus on suljettava pois. Näitä sairauksia ovat mm. sydänsairaudet, diabetes ja kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta. Päihteiden pitkäaikainen käyttö voi ylläpitää jatkuvan ahdistuneisuuden kaltaista tilaa.

Yleistyneen ahdistushäiriön itsehoito

Ahdistuneisuuden ilmeneminen ja oireiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen tavattomasti kärsimystä. Tämä on tärkeää ymmärtää oireita pahentavan kielteisen minäkuvan välttämiseksi. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita. Läheisten tuki, ymmärrys ja kannustus ovat tärkeää.

Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen unirytmi, liikunta sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat hyödyllisiä keinoja ehkäistä ja lievittää ahdistuneisuutta. Harrastusten ylläpitäminen ehkäisee sosiaalista eristäytymistä ja tukee itsetuntoa.

Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla olevien erilaisten pelkotilojen läpi käymisessä.

Mielenterveystalon verkkosivuilla on välineitä ahdistuneisuuden omahoitoon; ks. Ahdistuksen omahoito ja Työkaluja mielen hyvinvointiin.

Yleistyneen ahdistushäiriön hoito

Hoidossa käytetään psykoterapiaa ja lääkitystä tai molempia. Lähes kaikista perinteisistä psykoterapiamuodoista on hyötyä ahdistuneisuuden hoidossa. Myös nettiterapiasta on saatu rohkaisevia tuloksia. Niiden lisäksi tai tukena voidaan käyttää myös rentoutusmenetelmiä.

Lääkehoidossa käytetään masennuslääkkeitä, bentsodiatsepiineja sekä muita ahdistuneisuuslääkkeitä. Masennuslääkkeet voivat lievittää ahdistuneisuutta, vaikka oireisiin ei liittyisikään varsinaista masennustilaa. Näiden lääkkeiden hoitovaste ahdistuneisuuteen saattaa vaatia tavallista suurempia lääkeannoksia, ja hoitovaste nimenomaan ahdistuneisuuteen kehittyy selvästi hitaammin kuin masennukseen, jopa 1–2 kuukauden kuluessa. Hoitovasteen saamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä.

Joskus lääkehoidon alussa ahdistuneisuus saattaa hieman lisääntyä, ennen kuin varsinainen hoitovaste kehittyy. Siksi lääkitys aloitetaan yleensä varovasti pienin annoksin, varsinkin nuorilla. Jos tuntuu, että lääkitys vain huonontaa tilaa, on otettava nopeasti yhteys lääkäriin.

Milloin hoitoon

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö heikentää monin tavoin elämänlaatua. Tämän vuoksi oirekuvasta kärsivän kannattaa kääntyä lääkärin ja mieluiten psykiatrin tai psykologin puoleen. HUSin nettiterapiaan voi päästä kenen tahansa lääkärin lähetteellä esimerkiksi terveyskeskuksesta. Tyypillinen ongelma on, että ihminen havahtuu hakeutumaan hoitoon vasta vuosien, jopa vuosikymmenien potemisen jälkeen.