Aurinkokeratoosille altistaa ennen kaikkea auringon säteily, mutta myös solariumin ja UV-valohoitojen ultraviolettisäteily, tupakointi ja immunosuppressio (erityisesti elinsiirtopotilailla ja kroonista lymfaattista leukemiaa sairastavilla). Muutokset ovat merkki ihon pitkäaikaisesta aurinkovauriosta.
Arviolta noin joka neljäs aurinkokeratoosi paranee itsestään, mutta ne uusivat useinAurinkokeratoosi voi kehittyä ihon pintasyöväksi (Bowenin tauti) ja edelleen ihon okasolusyöväksi. Riski yksittäisen aurinkokeratoosin muuttumisesta okasolusyöväksi on kuitenkin pieni. Aurinkokeratoosi etenee okasolusyöväksi sitä todennäköisemmin, mitä enemmän iholla on aurinkokeratooseja ja mitä vaikeampi niissä oleva okasolujen kypsymishäiriö on.
Aurinkokeratoosin oireet
Aurinkokeratoosi on melko tarkkarajainen, karhea, punertava läiskä auringolle altistuneella ihoalueella (kuva ).
Nenän aurinkokeratoosi. Aurinkokeratoosi (AK, aktiininen keratoosi, keratosis solaris/actinica) tulee nimensä mukaisesti auringon UV:n rasittamalle ihoalueelle. Punoittava, karhea laikku, usein useitakin, joka ei parane kortikoidivoiteella, on useimmiten AK. Kuvassa esiintyvän muutoksen paras hoito on nestetyppijäädytys. Laaja-alaisen AK:n hoitoon hyvä vaihtoehto on fotodynaaminen hoito (PDT).
Aurinkokeratoosi voi tummua, jolloin se muistuttaa hyvänlaatuista kookasta kesakkoa eli lentigoläiskää (kuva ).
Aurinkokeratoosi nenän iholla. Tummunut aurinkokeratoosi nenänselässä muistuttaa hyvänlaatuista kookasta kesakkoa.
Aurinkokeratoosien koko vaihtelee muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Joillakin on vain yksi läiskä, mutta toisilla niitä voi olla kymmeniä (kuva ).
Aurinkokeratooseja otsassa.
Aurinkokeratoosissa on joskus voimakas keratiinin eli sarveisaineen muodostus (kuva ). Silloin se muistuttaa rasvasyylää.
Aurinkokeratoosi nenän tyvessä. Nenän tyven liikasarveistunut aurinkokeratoosi hoidettiin 98-vuotiaalta potilaalta nestetyppijäädytyksellä. Diagnoosi varmistettiin stanssibiopsialla.
Kova sarveistappi, ihosarvi, on useimmiten aurinkokeratoosin oire ( kuva ), mutta ihosarvi voi olla myös ihon pintasyöpä, okasolusyöpä tai virussyylä. Aktiininen keiliitti on huulten aurinkokeratoosi, hilsehtivä, karstainen rokahtuma, joka ei parane voiteilla (kuva ).
Ihosarvi (cornu cutaneum) kasvoilla. Kova sarveistappi, ihosarvi, on useimmiten aktiinisen keratoosin oire, mutta sen pohjalla voi olla myös okasolusyöpä.
Aktiininen keratoosi huulessa. Tämä sitkeä, toistuvasti rohtuva ja kuoriutuva ihomuutos alahuulessa on aktiininen keratoosi (aktiininen keiliitti). Se on aihe tarkempaan tutkimiseen ja koepalojen ottoon.
Aurinkokeratoosin toteaminen
Tavalliset aurinkokeratoosit tunnistetaan läiskien ulkonäön perusteella. Tarvittaessa otetaan koepala mikroskooppitutkimusta varten.
Aurinkokeratoosin hoito
Yksittäiset aurinkokeratoosit voidaan jäädyttää nestetypellä (–196 °C). Aurinkokeratoosi paranee noin 90 %:ssa nestetyppijäädytyksistä. Apteekissa myytävän syylien jäädytykseen tarkoitetun dimetyylieetterin ja propaanin seoksen (Wartner®, –57 °C) teho ei riitä aurinkokeratoosien hoitoon.
Jos aurinkokeratooseja on samalla ihoalueella useita, käytetään kenttähoitoa, jolla hoidetaan myös vielä silmälle näkymättömät muutokset. Kenttähoito voidaan tehdä fotodynaamisella eli valoaktivaatiohoidolla, imikimodi-voiteella tai 5-fluorourasiililla. Lääkäri valitsee hoidon tapauskohtaisesti.
Kaikki hoidot aiheuttavat aurinkovaurioalueelle rupeutumista, joka rauhoittuu parin viikon sisällä hoidon päättymisestä. Jos yhdelle hoidolle ei saada vastetta, jatketaan kenttähoitoa usein toisella menetelmällä. Valovaurioituneelle iholle voi hoitojen jälkeen tulla myöhemmin uusia aurinkokeratooseja, joten kotiseuranta on paikallaan.
Aurinkokeratoosien hoitoon hakeudutaan kiireettömästi lähiviikkoina.
Aurinkokeratoosin ehkäisy
Iho suojataan auringolta lieripäähineellä ja vaatetuksella. Keskipäivän aurinkoa on hyvä välttää.
Aurinkosuojavoidetta (suojakerroin 50) käytetään niillä alueilla, joita vaatteet eivät suojaa.
Silmät ja silmäluomet suojataan aurinkolaseilla.
Muita ihon kasvaimiin liittyviä artikkeleita
Kirjallisuutta
- Isoherranen K, Koskenmies S, Övermark M, ym. Aktiinisen keratoosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2015; 131(9):863-70.
