Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on tavallisin naisten hormonihäiriö. Sitä esiintyy 5–15 %:lla naisista. Häiriön perussyytä ei toistaiseksi tunneta, mutta sekä perimällä että ympäristötekijöillä arvellaan olevan yhteyttä asiaan. PCOS merkitsee naiselle lisääntynyttä sairastavuutta elämän eri vaiheissa.
Monirakkulaoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat liiallinen karvojen kasvu ja epäsäännölliset kuukautiset. Yli puolet potilaista on ylipainoisia, ja heillä on taipumus erityisesti ns. keskivartalolihavuuteen. Oireet voivat myös vaihdella naisen hedelmällisen iän aikana: kuukautiskierrot ovat nuorena kovin epäsäännölliset, mutta toisaalta 40 vuoden iässä monella kierto säännöllistyy.
Gynekologisessa kaikututkimuksessa voidaan nähdä monirakkulainen munasarjarakenne (PCO, polykystiset munasarjat) ns. sattumalöydöksenä naisella, jolla ei ole mitään gynekologisia oireita. Tällainen tilanne voi olla jopa 20 %:lla naisista.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän oireet
Munasarjojen monirakkulatauti voi aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyttä tai poisjäämistä, pitkittyneitä kuukautisvuotoja ja lapsettomuutta. Kuitenkin todennäköisyys saada yksi lapsi on yhtä hyvä kuin muillakin naisilla, mutta raskaaksi tuleminen voi kestää pidemmän aikaa tai siihen tarvitaan avuksi lääkehoitoa.
Liikakarvoitus on tavallista, ja siihen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Lisäksi voi olla aknea. Tila alkaa murrosiässä ja oireet lievittyvät yleensä 40 ikävuoden jälkeen.
Ongelmia voi tulla myös raskauden aikana: keskenmenoriski on vähän suurentunut, verenpaine voi nousta ja raskausdiabeteksen vaara on suurentunut. Riskin lisääntyminen näyttää liittyvän enemmän ylipainoon kuin PCOS-oireyhtymään sinänsä.
Tautiin liittyy myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat ns. metabolista oireyhtymää. Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tästä seuraa, että insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu.
Vaara sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS-oireyhtymän omaavilla naisilla 1.5–2-kertainen ja aivohalvausriski 2-kertainen. Heillä on lisäksi vähän suurentunut riski moniin muihin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin. PCO-oireyhtymään liittyy kohonnut kohdunrungon syövän riski.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän toteaminen
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää voidaan epäillä oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Diagnoosia ei pidä tehdä, jos kuukautisten alkamisesta on alle 3 vuotta, eikä sitä voi tehdä pelkän kaikututkimuksen perusteella, jos kuukautisten alkamisesta on alle 8 vuotta.
Monirakkulaiset munasarjat todetaan emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa. Perinteisen määritelmän mukaan kriteerinä on ollut vähintään 12 mitaltaan 2–9 mm:n rakkulaa/munasarja, mutta ultraäänilaitteiden laadun parantuessa rajaksi on ehdotettu jopa 25 rakkulaa/munasarja. Tarvittaessa laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien (mieshormonien) pitoisuus. Ylipainoisilla kannattaa määrittää verensokeri, ja jos se on koholla, tehdään 2 tunnin sokerirasitus.
Diagnoosi voidaan asettaa, jos vähintään kaksi seuraavista kriteereistä täyttyy:
- Pitkittynyt tai puuttuva kuukautiskierto
- Liikakarvoitus (hirsutismi) tai laboratoriotutkimuksissa todettu biokemiallinen hyperandrogenismi eli mieshormonin liikaeritys (laboratoriokokeissa veren testosteroni yli 2.7 nmol/l tai yli 2.3 nmol/l riippuen menetelmästä ja laboratoriosta)
- Monirakkulainen munasarja ultraäänitutkimuksessa
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän itsehoito
Munasarjojen monirakkulataudin keskeisin hoito on ylipainoisilla laihdutus. Erityisdieettiä ei suositella, vaan parasta on monipuolinen ruokavalio, jossa turhia kaloreita vältetään. Muutamilla ruokailutottumusten muutoksilla on mahdollista vähentää satoja kilokaloreita päivässä. Painonlasku voi säännöllistää kierrot, vähentää karvan kasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman muita hoitoja; jopa 5–10 %:n painonpudotus riittää. Painonlasku pienentää alkuraskauden keskenmenovaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä.
Munasarjojen monirakkulatautiin voi liittyä myöhempää sairastuvuutta, kuten aikuisiän diabetes ja verenpainetauti. Elämäntavoilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa, ja siksi riskistä on hyvä tietää. Liikunta on ruokavalion lisäksi hyvä hoitokeino. Liikunta auttaa, vaikka paino ei laskisikaan, ja toisaalta normaalipainoisenkin kannattaa liikkua riittävästi. Se auttaa painonpudotuksessa ja parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa. Tupakointi lisää merkittävästi sairastumisen vaaraa sydän- ja verisuonitauteihin, ja se kannattaa ehdottomasti lopettaa.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuukautishäiriöt ovat hankalia, erityisesti jos vuodot ovat pitkittyneet tai on ylimääräisiä tiputteluvuotoja.
Tutkimuksiin kannattaa myös lähteä, jos karvankasvu on lisääntynyt nopeasti, muutaman kuukauden sisällä.
Jos ongelmana on lapsettomuus, on hoitoon hakeutuminen paikallaan.
Säännöllinen seuranta voi olla tarpeellinen, jotta vältetään pitkäaikaisriskit.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän hoito
Hormonihäiriön hoidossa voidaan käyttää yhdistelmäehkäisyvalmisteita, joilla kierto saadaan säännölliseksi ja karvankasvu vähenee.
Epäsäännöllisiä kuukautisvuotoja voidaan hoitaa myös ns. jaksoittaisella keltarauhashormonihoidolla tai hormonikierukan avulla. Näin voidaan estää kohdun limakalvon liikakasvu. Tämä on tärkeää, koska pitkäaikainen estrogeenivaikutus yhdessä keltarauhashormonin puutteen kanssa altistaa kohdun limakalvon liikakasvulle ja lisää kohdunrungon syövän riskiä. Lisääntynyttä riskiä munasarjasyöpään tai rintasyöpään ei ole todettu.
Lapsettomuuden hoitoon on käytössä muita hormonihoitoja. Insuliinin vaikutusta parantavia lääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu monirakkulataudin hoidossa erityisesti lapsettomuushoitojen yhteydessä. Osalle potilaista niistä saattaa olla hyötyä myös liikakarvoituksen hoidossa.
Liikakarvoituksen hoitoon käytetään joskus ns. antiandrogeeneja.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän ehkäisy
Munasarjojen rakkulamuodostumiseen ei tunneta ehkäisyä.
Sen sijaan siihen liittyviä oireita ja pitkäaikaissairastavuutta voidaan ehkäistä säännöllisellä liikunnalla, laihduttamisella ja painonhallinnalla. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää lisääntyneen verisuonisairastavuuden vuoksi.
Kirjallisuutta
- Morin-Papunen L. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 30.3.2022.
- Morin-Papunen L, Piltonen T. Munasarjojen monirakkulatauti, metabolinen oireyhtymä ja sepelvaltimotautiriski. Duodecim 2018;164(3):240-247
- Potilasjärjestö Korento ry