Yleistä

Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia) on äkillisesti alkava välitöntä sairaalahoitoa vaativa, usein hengenvaarallinen sairauskohtaus. Keuhkoveritulppa syntyy, kun alaraajalaskimoista tai muualta elimistöstä liikkeelle lähtenyt verihyytymä eli embolia tukkii keuhkovaltimon tai sen haaroja.

Laskimo- ja keuhkoveritulpalle alttiita ovat erityisesti iäkkäät leikkaus- ja vuodepotilaat sekä varsinkin parantumatonta syöpää sairastavat potilaat (ks. Laskimotukos (laskimoveritulppa)). Kuitenkin myös lihavuus, raskaus ja jopa e-pillerit tai pitkät lentomatkat voivat altistaa laskimotukokselle ja siten keuhkoveritulpallekin. Perinnöllinen verisuonitukostaipumus on harvinainen mutta tärkeä veritulpan syy.

Keuhkoveritulpan oireet

Yleisimmin keuhkoveritulppa aiheuttaa äkillisen rintakipu- ja hengenahdistuskohtauksen. Suuri keuhkoveritulppa voi johtaa tajunnan menetykseen ja aiheuttaa jopa äkkikuoleman. Tällöin oireita on usein vaikea erottaa sydänkohtauksesta.

Oireiden voimakkuus kuitenkin vaihtelee suuresti. Lisäksi pienemmissä keuhkoveritulpissa esimerkiksi veriyskökset ja muut oireet voivat olla pikemmin keuhkoputken tulehdukseen (bronkiittiin) tai jopa alkavaan keuhkokuumeeseen (pneumoniaan) sopivia.

Joskus laskimotukos "syöttää" keuhkoverenkiertoon pieniä verihyytymiä toistuvasti, jolloin päivien tai jopa viikkojen kuluessa ilmaantuu ainoastaan vähitellen pahenevaa hengenahdistusta.

Milloin hoitoon

Jos keuhkoveritulppaa epäillään, pitää hakeutua välittömästi päivystykseen.

Keuhkoveritulpan toteaminen ja hoito

Päivystyksessä lääkäri arvioi tilanteen oireiden, vuoteen vieressä tehdyn tutkimuksen ja laboratoriokokeiden perusteella. Keuhkoveritulppa voidaan joskus poissulkea d-dimeeri-verikokeen (P-FiDD) avulla. Yleensä tarvitaan kuitenkin tietokonekerroskuvausta, jolla keuhkoveritulppa voidaan varmuudella todeta tai poissulkea.

Hoidon kulmakivi on veren hyytymistä eli laskimoveritulppia estävä lääkitys. Joskus tarvitaan myös suonensisäistä verihyytymien liuotus- tai katetritoimenpidehoitoa. Lievissä tapauksissa riittää 1–2 päivän sairaalahoito.

Keuhkoveritulppa voi kuormittaa ainakin ohimenevästi myös sydämen pumppaustoimintaa. Asia tarkistetaan usein sydämen ultraääni- eli kaikututkimuksella tai ainakin natriureettisen peptidin (P-proBNP) verikokeella.

Yleensä keuhkoveritulpasta toivutaan muutamassa viikossa. Hyytymistä estävää lääkitystä jatketaan kuitenkin ainakin 3–6 kuukautta (ks. Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)). Mikäli todetaan sellainen veritulpalle altistava tekijä, jota ei voida välttää tai poistaa, voidaan tarvita pysyvää lääkehoitoa.

Keuhkoveritulpan ehkäisy

Riskiä keuhkoveritulppaan voidaan vähentää ehkäisemällä laskimotukoksia. Terveydenhuollossa käytetään ennalta ehkäisevää hepariinihoitoa laskimotulppien ehkäisemiseksi silloin, kun tulppariski on selvästi suurentunut, esimerkiksi suurten leikkausten yhteydessä. Jos perinnöllisistä tai muista syistä veritulppien vaara on suuri, käytetään jatkuvaa verenohennushoitoa uusien tukosten ehkäisemiseksi. 

Jokainen voi pienentää laskimotulppien vaaraa välttämällä pitkään kestävää yhtäjaksoista istumista.