Munuaiset sijaitsevat vatsaontelon takana suunnilleen vyötärön korkeudella (kuva ). Äkillisellä eli akuutilla munuaisten vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa muutamien päivien kuluessa munuaisten toiminta huononee, ja tämä johtaa monenlaisiin seuraamuksiin elimistön tasapainossa. Tilan taustalla on usein monia samanaikaisesti vaikuttavia tekijöitä. Nykyisin äkillinen munuaisten vajaatoiminta on erityisesti iäkkäiden monisairaiden potilaiden ongelma, ja se voi kehittyä kotona tai sairaalassa.

Akuutin munuaisten vajaatoiminnan syyt

Nestehukka tai liian matala verenpaine voivat johtaa munuaisiin tulevan verenkierron vähenemiseen ja munuaistoiminnan huononemiseen. Taustalla voi olla oksentelu, ripuli, kuumeilu, verenvuoto, vakava infektio, leikkaus tai sydämen vajaatoiminta.

Myös erilaiset munuaisten sairaudet voivat johtaa äkilliseen vajaatoimintaan. Näitä ovat munuaisten pieniä verisuonia vaurioittavat verisuonitulehdukset eli vaskuliitit, munuaiskerästen sairaudet (glomerulonefriitit, sidekudostaudit) tai myyräkuume. Lihaskudoksen äkillinen vaurio eli rabdomyolyysi, jotkin lääkkeet, röntgenkuvauksissa käytetyt varjoaineet ja korvikealkoholimyrkytys voivat johtaa akuuttiin munuaisvaurioon.

Myös virtsan kulun estyminen voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Tavallisin syy on miehillä eturauhasen suurentuminen, joka johtaa virtsan kerääntymiseen rakkoon ja virtsaumpeen, mikä vaurioittaa munuaisia.

Tyypillinen äkillistä munuaisen vajaatoimintaa sairastava potilas on vanhus, jolla on jo alun perin heikentynyt munuaisen toiminta (taustalla korkea ikä, verisuonisairaus, verenpainetauti) ja monia munuaistoimintaan vaikuttavia lääkkeitä (tulehduskipulääkkeet, tietyt verenpainelääkkeet, nesteenpoistolääkkeet). Kun potilaalle näiden lisäksi tulee akuutti sairaus, kuivuminen, leikkaus tai varjoainetutkimus, nämä yhdessä voivat johtaa nopeasti kehittyvään munuaisten vajaatoimintaan.

Akuutin munuaisten vajaatoiminnan oireet ja diagnoosi

Akuutti munuaisten vajaatoiminta on alkuvaiheessa useimmiten täysin oireeton. Virtsaneritys voi vähentyä, mutta se voi olla normaalikin. Potilaalla saattaa olla oireita (kuume, hengitystieoireet, päänsärky, nivelvaivat, matala verenpaine, kuivuminen), jotka liittyvät taustalla olevaan munuaisen vajaatoimintaa aiheuttavaan sairauteen tai tilaan.

Munuaisten vajaatoiminnan diagnoosi perustuu yksinkertaisiin laboratoriotutkimuksiin (kreatiniini, virtsan perustutkimus). Taustalla olevan syyn selvittämisessä saatetaan tarvita laajoja laboratoriotutkimuksia, mutta hyvin usein syy on selvä potilaan taudinkuvan perusteella. Kaikututkimuksella voidaan helposti todeta virtsan kulun este ja saada käsitys myös munuaisten koosta ja mahdollisista rakenteellisista muutoksista. Joskus vaikeaa munuaisperäistä syytä epäiltäessä tarvitaan munuaisista neulalla otettu pieni koepala eli biopsia.

Akuutin munuaisten vajaatoiminnan hoitoperiaatteet

Akuutti munuaisten vajaatoiminta kuuluu pääsääntöisesti hoitaa sairaalassa. Munuaisten vajaatoiminnan seurannassa tarvitaan usein laboratorioarvojen seurantaa päivittäin. Hoito on aiheuttavan tekijän mukainen. Jos vajaatoiminnan syynä on kuivuminen ja verenpaineen lasku, nestehoito ja nestehukan korjaus on keskeisin hoito. Munuaistoimintaa huonontavien lääkkeiden käyttö pitää tauottaa (tulehduskipulääkkeet, verenpainelääkkeet, nesteenpoistolääkkeet), samoin kuin niiden lääkkeiden, joiden pitoisuus veressä suurenee munuaistoiminnan huonontuessa (esimerkiksi diabeteslääke metformiini). Jos virtsan kulku on estynyt, pitää "patotilanne" laukaista esimerkiksi katetroimalla potilas. Joissain erityistilanteissa voidaan tarvita tilanteen mukaisia erityishoitoja (esimerkiksi kortisonilääkettä).

Useimmiten akuutti munuaisten vajaatoiminta laukeaa nestehoidolla ja aiheuttavien tekijöiden poistamisella. Akuutissa vaiheessa voidaan tarvita tilapäisiä keinomunuaishoitoja (dialyysihoitoja) henkeä uhkaavan tilanteen takia (nesteen kertyminen, suuri kaliumpitoisuus), mutta useimmiten munuaistoiminta palautuu muutamissa päivissä tai viikoissa.

Akuutin munuaisten vajaatoiminnan ehkäisy

Akuutin munuaisten vajaatoiminnan ehkäisyssä on keskeisintä tunnistaa ne potilaat, joilla on suurentunut riski sairastua. Normaaliin ikääntymiseen liittyy vuosien saatossa vähitellen kehittyvä munuaisten toiminnan huononeminen. Iäkkäillä potilailla pitää noudattaa varovaisuutta tulehduskipulääkkeiden ja joidenkin verenpainelääkkeiden käytössä ja annostelussa. Tämä korostuu erityisesti nestehukkaa ja kuivumista aiheuttavien sairauksien yhteydessä. Tällaisissa tilanteissa nämä lääkkeet kannattaa tauottaa. Varjoainetutkimusten ja leikkausten ja muiden toimenpiteiden yhteydessä pitää huolehtia riittävästä nesteytyksestä.