Raskausanemian syyt

Raudanpuute on yleisin syy raskaudenaikaiseen anemiaan. Siihen viittaavat verenkuvassa matala hemoglobiini ja punasolujen pieni koko (MCV alle 80). Ferritiini on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pitoisuuden pienuus on merkki raudanpuutteesta. Raudan ja muiden ravintoaineiden puutteiden taustalta saattaa löytyä hoidettavia imeytymishäiriöitä, erityisesti keliakiaa.

Foolihapon (eräs ravinnon vitamiini) puute on yksi mahdollinen anemian aiheuttaja erityisesti raskauden aikana. Tälle ovat alttiita hyvin yksipuolista ruokavaliota noudattavat ja eräitä lääkkeitä (epilepsialääkkeet, suolistosairauksien lääkkeet) käyttävät odottajat.

B₁₂-vitamiinin puute voi myös aiheuttaa anemiaa. Se on kuitenkin raskauden aikana harvinaista, koska merkittävä puute huonontaa hedelmällisyyttä. Puutostila on mahdollinen pelkästään kasvisravintoa noudattavilla. Diagnosoimattomaan tai huonosti hoidettuun keliakiaan voi liittyä anemia.

Muut anemiat ovat erittäin harvinaisia. Muita syitä anemialle voivat olla äidin pitkäaikaissairauteen tai infektioon liittyvä anemia sekä perinnölliset hemoglobinopatiat (erityisesti talassemiat).

Anemian oireet

Anemian oireita ovat väsyminen ja sydämen lyöntitiheyden lisääntyminen. Oireilua korostaa samanaikainen matalahko verenpaine. Oireita voidaan pitää anemiasta johtuvina, jos veren hemoglobiinipitoisuus on alle 90 g/l. Tätä pienemmillä hemoglobiinipitoisuuksilla sikiön kasvu saattaa hidastua. Raskauden aikana voidaan sekä sikiön että odottavan äidin kannalta pitää hengenvaarallisena hemoglobiinitasoa 60 g/l.

Raskausanemian tutkiminen

Hemoglobiinin seuranta kuuluu äitiysneuvolan perustutkimuksiin. Tarvittaessa tutkitaan lisäksi pieni verenkuva ja ferritiini. Elimistössä voi olla puutetta raudasta jo ennen anemian kehittymistä. Raudanpuute todetaan ferritiinimäärityksellä. Kirjallisuudessa ferritiinin raja-arvo 30 µg/l on hyväksytty raudanpuutteen osoittajaksi, mutta aneemisilla potilailla arvot ovat useimmiten < 15 µg/l.

Äitiysneuvolassa tehdään aluksi hoitokokeilu, jos perusverenkuva viittaa raudanpuutteeseen. Rautahoitokokeilu 4–6 viikon ajan on aiheellinen, jos hemoglobiiniarvo on vähemmän kuin 110 g/l. Rauta-annos on 100 mg/vrk, ja tavoitteena on nostaa hemoglobiiniarvo tasolle 110–120 g/l. Rautalääkitystä voi yksilöllisesti harkita annettavaksi, vaikka hemoglobiiniarvo olisi korkeampikin (kuitenkin alle 120 g/l), jos raskaana olevalla on oireita, kuten voimattomuutta ja väsymystä. Tällöin tulee kuitenkin miettiä, voiko oireiden aiheuttajana olla muu syy, kuten masentuneisuus, kivut tai univaikeudet.

Jos hemoglobiinipitoisuus on alle 95–100 g/l, mutta verenkuva ei viittaa raudanpuutokseen, tutkitaan laboratorioarvoja laajemmin. Jos rautalääkityksestä huolimatta Hb on alle 100 g/l, Hb laskee koko ajan tai raskaana oleva kärsii anemiaan sopivista oireista, erikoissairaanhoidossa selvitetään anemian harvinaisempia syitä.

Raudanpuuteanemian hoito

Raudanpuuteanemian hoito on ensisijaisesti suun kautta otettava rauta. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg, jonka voi antaa kerran vuorokaudessa tai joka toinen vuorokausi, jolloin sen imeytyminen saattaa olla jopa parempaa. Foolihapon puute korjataan antamalla 1–5 mg foolihappoa päivittäin.

Jos anemia on vaikea (Hb alle 90 g/l, raudanpuute todettu) eikä odottaja pysty käyttämään suun kautta otettavia rautavalmisteita, tai rauta ei imeydy suolistosta, voidaan joutua turvautumaan suonensisäiseen rautalisään. Jos Hb on alle 80 g/l varsinkin synnytysajankohdan lähestyessä, voidaan harkita punasolusiirtoa.

Raskausanemian ehkäisy

Kaikille raskaana oleville ei suositella rutiinisti rautalääkitystä. Neuvolassa seurataan hemoglobiinia ja tarvittaessa ohjataan aloittamaan rautalisä. Ruokavalion tulisi olla monipuolinen.

Koska raudantarve on toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana suurentunut, on usein viisasta aloittaa rautalääkitys herkästi raskauden jälkipuoliskon aikana (50–100 mg päivässä).

Kaikkien raskautta suunnittelevien kannattaisi aloittaa foolihapon käyttö annoksella 0,4 mg/vrk. Sitä jatketaan ainakin raskausviikkoon 12 asti. Joillekin suositellaan suurempia foolihappoannoksia; erityisesti epilepsialääkkeitä käyttävillä ja diabetesta sairastavilla annoksen tulee olla vähintään 1 mg/vrk. Kasvisruokavaliota käyttävien on syytä käyttää myös B₁₂-vitamiinia säännöllisesti.