Onnellisuustutkijat ovat päätyneet testaamaan erilaisia onnellisuusharjoituksia varsin yksinkertaisen logiikan kautta. Suurista koko väestön onnellisuusmittauksista on seulottu esiin erittäin onnellisten ihmisten ryhmä, siis ne, jotka ovat saaneet testeissä huippupisteitä. Tätä very happy people -joukkoa ja heidän elämäntapaansa on sitten tutkittu tarkemmin ja katsottu, miten he elävät. Esimerkiksi Sonia Lyubomirsky (2007) tiivistää erittäin onnellisten yhteiset piirteet seuraavasti:

• He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.
• He osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on.
• He ovat usein ensimmäisinä auttamassa työtovereita ja ohikulkijoita.
• He ovat optimistisia tulevaisuuden suhteen.
• He osaavat nauttia elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä.
• Liikunta on heille viikoittainen tai jopa päivittäinen tapa.
• He ovat syvästi sitoutuneita elinikäisiin päämääriin.
• Heillä on selviytymiskykyä elämässä eteen tulevien haasteiden, kuten stressin, kriisien ja tragedioiden edessä.

Seligmanin (2002: 37–38) mukaan erittäin onnellisilla on tapana muistaa enemmän hyviä tapahtumia kuin todellisuudessa edes tapahtui ja unohtaa suuri osa huonoista tapahtumista. Myös heidän suhtautumisensa menestyksiin ja vastoinkäymisiin poikkeaa muista: "Jos se oli menestys, he myöntävät tehneensä sen, se tulee säilymään ja he ovat hyviä kaikessa; jos se epäonnistui, sinä teit sen heille, se tulee katoamaan nopeasti ja se oli vain tämä pieni asia." (Seligman, 2002: 38) Erittäin onnelliset osaavat myös iloita toisten ihmisten menestyksestä ja jakaa huolet toisten epäonnistuessa. Sen sijaan vähiten onnellisten ryhmä ei osannut iloita toisten onnistumisista, ja he olivat helpottuneita toisten epäonnistuessa (Lyubomisrsky, 2007: 117).

Dienerin ja Seligmanin (2002) tutkimuksessa erittäin onnellisista ihmisistä vain yksi elämäntapaan liittyvä yhdistävä tekijä nousi esiin. Erittäin onnelliset olivat muihin verrattuna hyvin sosiaalisia, he viettivät enemmän aikaa toisten ihmisten seurassa ja he viettivät vähiten aikaa yksin.

Gallup-organisaation tekemässä 130 maata kattaneessa Gallup World Survey -tutkimuksessa (2006) haastateltiin tuhansia ihmisiä kustakin maasta. Tutkimuksessa käytettiin Hadley Cantrilin kehittämää elämän tikapuut -asteikkoa, jossa tutkittavat asettavat itsensä asteikolle 0–10. Asteikko määriteltiin siten, että 0 tarkoittaa "elän huonointa mahdollista elämää, jonka voin kuvitella itselleni" ja 10 tarkoittaa "Elän parasta mahdollista elämää, jonka voin kuvitella itselleni." Tuloksissa kolme parasta maata olivat Tanska 8,0, Suomi 7,6 ja Hollanti 7,6 sekä kolme huonointa Etiopia 3,8, Burkina Faso 3,8 ja Nigeria 3,8. Yhteiskunnalliset olosuhteet (mm. demokratia, laki ja järjestys, turvallisuus jne.) ilmeisesti merkitsevät paljon kansalaisten onnellisuudelle.

Kuten Diener ja Biswas-Diener (2008) huomauttavat, on mahdollista myös olla liian onnellinen. He kertovat tutkimuksesta, jossa vuonna 1976 tehtiin tuhansille opiskelijoille Yhdysvalloissa laaja kyselytutkimus, johon sisältyi vain yksi kysymys heidän iloisuustasostaan asteikolla 0–10. Heihin otettiin uudelleen yhteyttä kaksikymmentä vuotta myöhemmin heidän olleessaan noin 37–vuotiaita, ja heiltä kysyttiin heidän tulotasoaan. Tulosten mukaan onnelliset kyllä ansaitsivat enemmän kuin ei-onnelliset, mutta asteikolla 7–8–9 olleet ansaitsivat enemmän kuin lukemassa 10 olleet.

On siis mahdollista olla liian onnellinen. Esimerkiksi maniatilassa ihminen arvioi onnellisuutensa huippulukemiin mutta on altis monille tyhmyyksille kuten tuhlaamaan kaikki rahansa. Sosiopaatit ja psykopaatit taas eivät kykene tuntemaan negatiivisia tunteita kuten muut ihmiset. Kuitenkin on paljon tilanteita, joissa huolet, ahdistus, syyllisyys ja häpeä ovat hyödyllisiä tunteita, jotka ovat tärkeitä sosiaalisessa elämässä. Liiallinen onnellisuus ja optimismi ovat myös vaarallisia riskien hallinnan kannalta, eivätkä sellaiset ihmiset esimerkiksi hakeudu ajoissa hoitoon vaarallisen sairauden uhatessa (Diener, Biswas-Diener, 2008: 218). Barbara Fredricksonkin (2009) korostaa, että liiallinen positiivisuus voi olla pahasta.

"Toisinaan negatiiviset tunteet ovat asiaankuuluvia ja hyödyllisiä. On oikein ja hyödyllistä surra menetyksen jälkeen, tuntea vihaa ja taistella vääryyttä vastaan, tai pelätä asioita, jotka voivat vahingoittaa sinua tai lapsiasi. Asianmukainen negatiivisuus pitää jalat maassa ja pitää meidät rehellisinä." (159, käännös A. M.)