Meillä kaikilla on vaistonvaraisia aavistuksia esimerkiksi siitä, voiko johonkin ihmiseen luottaa. Wiseman (2003) kertoo esimerkiksi naisesta, joka koki olevansa erittäin huono-onninen etenkin ihmissuhteissaan. Nainen oli hiljattain lopettanut hyvin onnettoman suhteen. Kun Wiseman oli kysynyt naiselta, sanoiko hänen vaistonsa jotain ennen suhteen alkamista, naisen vastasi, ettei hänen vaistonsa ollut sanonut mitään. Se oli huutanut, että hänen pitäisi pysyä erossa siitä kaverista. Nainen ei kuitenkaan ollut luottanut sisäiseen ääneensä vaan oli päättänyt jatkaa suhdetta.
Rentoutus- ja meditaatioharjoitusten on todettu lisäävän ihmisten tietoisuutta omista intuitiivisista ajatuksistaan. Mistä intuitiiviset ajatukset sitten tulevat? Ihmissuhteissa olemme elämämme aikana oppineet huomaamaan luotettavuuden tai epäluotettavuuden merkkejä, joista emme kuitenkaan aina ole täysin tietoisia, vaan meillä on vain jonkinlaisia aavistuksia.
Jotain siitä, miten kaikki toimintamme ei aina ole täysin tietoista, kertoo seuraava psykologinen tutkimus. Koehenkilöille näytettiin paperille piirrettyjä erilaisia abstrakteja kuvioita. Sen jälkeen heille näytettiin toinen paperi, jossa oli joitain samoja ja joitain uusia kuvioita. Koehenkilöiden oli vaikea sanoa, mitkä kuvioista he olivat nähneet aiemmin. Seuraavassa vaiheessa koehenkilöille näytettiin taas joitain uusia ja joitain aiemmin nähtyjä kuvioita ja heitä pyydettiin kertomaan, mistä kuvioista he pitivät eniten. Valtaosa valituista kuvioista oli sellaisia, joita koehenkilöt olivat nähneet kokeen ensimmäisessä vaiheessa. Tosin kukaan koehenkilöistä ei yhdistänyt mieltymyksiään siihen, että he olivat nähneet kuviot aiemmin, vaan perustelivat valintojaan erilaisilla esteettisillä syillä (Moreland, Zajonc, 1982). Myös yksi mainonnan lähtökohdista on, että tuotteen esillä oleminen lisää sen kysyntää.
Olemme tietenkin erilaisia siinä, miten intuitiivisia olemme asioiden suhteen. Silloin kun toimimme toisin kuin sisäinen äänemme sanoo – kuten Wisemanin haastattelema nainen – syynä on se, että emme luota siihen, että asiat tulevaisuudessa voisivat olla hyvin. Jätämme vaistonvaraiset ajatukset huomioimatta, koska pelkäämme, ettei uusia mahdollisuuksia tule.
