Persoonallisuuspiirreajatus vie helposti harhaan silloin, kun mietimme, voimmeko vaikuttaa omaan toimintaamme. Jos olen hyvin ulospäin suuntautunut ihminen, minun on tietysti huomattavasti muita helpompaa aloittaa keskustelu tuntemattomien kanssa ja tutustua ihmisiin. Entä jos en ole? Onko mitään tehtävissä? Usein erilaiset kategoriat – persoonallisuuspiirreluokittelut tai psykiatriset diagnoosit – kahlitsevat hyvien ideoiden keksimistä: olen sellainen ja sellainen enkä siitä tule muuttumaan. Ideoita ja energiaa tilanteen muuttamiseen – silloin kun sitä haluamme – löytyy kun tarkastelemme asioita toiminnan kautta. Esimerkiksi mitä tarkoittaa, että olen sisäänpäin suuntautunut? Käytännössä en ala keskustella vieraiden tai puolituttujen kanssa. Tai yhteyden pitäminen muihin ihmisiin ei tunnu niin tärkeältä tai siinä on jokin vaikeus. Haluanko muuttaa toimintaani? Tuntuuko se minusta tärkeältä tai hyödylliseltä? Kysymys on taidosta, jota en ole harjoitellut ja johon liittyy yleensä koko joukko erilaisia ajatuksia siitä, miksi uuden taidon oppiminen ei ole mahdollista. On selvää, ettei persoonallisuuteen liitettyjen taitojen oppiminen ole aivan helppoa, mutta pienin askelin se on mahdollista.

Mitä tulee taas asioiden huomaamisen suhteen, voin tehdä erilaisia rentoutumis- tai meditaatioharjoituksia. Niiden tekemisestä on paljon hyötyä myös seuraavan asian eli intuition kehittämisessä.