Onni ja onnekkuus liitetään sattumiin, mikä on myös Wisemanin lähtökohta. Hyväonnisiksi itsensä kokevien ja epäonnisiksi itsensä kokevien ihmisten erot tulevat osittain siitä, miten he suhtautuvat sattumalta eteen tuleviin asioihin. Tämän kirjan teeman kannalta merkittävää on se, että monet epäonnisiksi kokevat ihmiset olivat myös hyvin tyytymättömiä omaan elämäänsä. Lisäksi Wiseman halusi selvittää, voivatko epäonniset ihmiset oppia niitä taitoja ja suhtautumistapoja, joita hyväonniset näyttivät käyttävän. Wisemanin tutkimuksen perusteella se on mahdollista – ei välttämättä aivan helppoa –, ja tutkimuksen lopussa onnen kouluun osallistuneiden arviot tyytyväisyydestä omaan elämäänsä olivat huomattavasti parantuneet.