Lelujen turvallisuudesta on tarkat ja riittävät määräykset, mutta ei ennakkotarkastusta. Siksi turvallisuus on tehokkaan valvonnan varassa. Vanhemmilla on oma vastuunsa asiasta.
Kemiallisten riskien kuten muidenkin riskien kannalta lelut ovat erityisasemassa, koska niitä käyttävät lapset. Nämä saattavat käyttää leluja toisin kuin aikuiset ovat ajatelleet. Joissakin tapauksissa heidän elimistönsä voi olla aikuisen elimistöä herkempi kemikaalien toksisille vaikutuksille. Lelujen koostumuksesta säädetään EU-direktiivissä ja sen täytäntöönpanosta annetussa laissa lelujen turvallisuudesta sekä useassa asetuksessa ja yksityiskohtaisessa standardissa.
Käytännön ohjeita on Tukesin sivuilla (ks. esimerkiksi ja ). Leluja ostettaessa on syytä tarkistaa, että niihin on kiinnitetty CE-merkintä, joka osoittaa niiden täyttävän EU:n säätämät vaatimukset.
Kemikaalit
Lain mukaan lelut eivät saa sisältää kemikaalilaissa tarkoitettuja vaarallisia kemikaaleja siinä määrin, että ne voivat vaarantaa leluja käyttävien lasten terveyttä. Esimerkiksi syöpävaaralliset aineet on kokonaan kielletty leluissa. Vaarallisille kemikaaleille on säädetty enimmäismäärät. Lain mukaan leluissa olevan kemikaalin aiheuttamaa terveysvaaraa arvioitaessa käytetään perustana leluista elimistöön joutuvan kemikaalin määrää.
Merkittävimpiä lelujen ongelmakemikaaleja ovat nikkeli, raskasmetallit lyijy ja kadmium sekä ftalaatit. Periaatteessa nämä riskit ovat hallittavissa hyvin voimassa olevan lainsäädännön avulla. Esimerkkinä on Yhdysvalloissa tehty riskinarviointi, jossa selvitettiin pienten lasten suuhun pantavissa leluissa 1980-luvun puolivälistä lähtien käytössä olleen PVC-muovin pehmentimen, di-isononyyliftalaatin, riskejä. Sen mukaan lapset eivät altistu näissä leluissa olevalle di-isononyyliftalaatille siinä määrin, että terveysriski olisi todennäköinen. Lelujen markkinavalvonnan huonosta kattavuudesta johtuen markkinoilla voi kuitenkin olla sellaisia leluja, jotka eivät täytä lain vaatimuksia.
Valvonta
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja tulli valvovat maahantuotavia ja myytäviä leluja. Käytännössä valvonta tapahtuu pistokokeenomaisesti, ja valvonnan kattavuus on vain noin 4 % nimikkeistä. Valvonnassa havaittavat lelujen turvallisuuteen liittyvät puutteet ovat varsin tavallisia. Erityinen ongelma on se, että monet lelut tehdään kehitysmaissa, vaikka ne markkinoidaan tunnettujen länsimaisten tuotenimien alla.
Tukes ja aikaisemmin Kuluttajavirasto ovat tutkineet esim. joululelujen turvallisuutta vuosittain, ja aikaisemmin tulosten perusteella vain n. 60–70 % tuotteista täytti vaatimukset, 20–30 %:ssa oli puutteita merkinnöissä ja n. 10 %:ssa vakavia vikoja tai puutteita, jotka johtivat myynnistä poistamiseen tai myyntikieltoon. Viime vuosina tilanne on kuitenkin parantunut. Usein riskit ovat mekaanisia, esim. leluissa on pieniä irtoavia osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisriskin. Joskus maalit sisältävät kiellettyjä myrkyllisiä aineita kuten kadmiumia tai lyijyä.
Aina ei kuitenkaan ole kyse valmistajan tai maahantuojan virheistä. Lasten kylpylelujen sisältä löytyi tutkimuksissa runsaasti mönjää ja bakteereita, kun lelun sisään oli päässyt vettä, eikä sitä ollut huuhdeltu. Myös vanhemmilla on siis ajattelemisen aihetta ja vastuuta siitä, kuinka leluja käytetään ja puhdistetaan.
