Emätintulehdukset oireet

Tavallisia oireita ovat lisääntynyt valkovuoto ilman alavatsakipuja sekä kutina ja kirvely ulkosynnyttimissä. Ulkosynnyttimissä voi myös esiintyä punoitusta tai pieniä haavaumia. Valkovuoto voi muuttua väriltään tai haiskahtaa tympeältä, kalamaiselta (”fishy smell”). Virtsakirvelyä voi esiintyä virtsaputken suulla.

Emätintulehduksen toteaminen

Oireiden tarkka kuvaus lääkärille on tärkeää. Gynekologisessa tutkimuksessa lääkäri arvioi ulkosynnyttimen ihon ja emättimen limakalvojen väriä ja kuntoa sekä valkovuodon laatua. Tarvittaessa tutkitaan lisäksi irtosolunäyte tai tulehdusnäytteitä lääkärin arvion perusteella. Tutkimukset ovat tarpeellisia erityisesti toistuvien tulehdusoireiden syyn selvittelyssä. Mikäli on vähäinenkin epäily sukupuolitaudista, tutkitaan klamydia- ja tippurinäyte. Ne tutkitaan emätineritteestä tai virtsanäytteestä.

Hiivasienitulehdus

Hiivasienen aiheuttamista tulehduksista 85–90 % on Candida albicansin aiheuttamia.

Tavallisimpia oireita ovat kutina, limakalvojen turvotus ja kirvely. Valkovuoto on tyypillisesti valkoista, kokkareista ja melko hajutonta. Joillakin hiivatulehdukset toistuvat, syynä voivat olla antibioottikuurit, elintavat tai kohonnut verensokeri.

Hiivatulehdus voidaan hoitaa oireiden perusteella, mutta toistuva hiivatulehdusoire täytyy varmistaa hiivaviljelyllä. Hoitona ovat emätinpuikot 1–3 vuorokauden ajan tai yhtenä päivänä suun kautta otettava tabletti. Toistuva hiivatulehdus voi vaatia estohoidon (kerta-annos hiivalääkettä kerran viikossa) muutaman viikon ajan. Ravinnossa kannattaa välttää makeisia.

Kumppani ei tarvitse hoitoa, ellei hänellä ole oireita. Miehellä hiivatulehdus on melko harvinainen (ks. Terskan ja esinahan ihottumat). Hiivan aiheuttama balaniitti hoidetaan tarvittaessa voiteella.

Lisää tietoa emättimen hiivatulehduksesta

Bakteerivaginoosi (emättimen bakteeritasapainon häiriö)

Bakteerivaginoosi tarkoittaa emättimen bakteerikannan häiriötä, jossa emättimen normaali bakteerikanta on korvautunut hapettomassa tilassa viihtyvillä ns. anaerobisilla bakteereilla. Se on yhtä yleinen kuin hiivasieni. Kuparikierukan käyttäjillä tätä emätintulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän.

Tavallisin oire on pahanhajuinen valkovuoto, joka on tasaista ja harmahtavaa.

Bakteerivaginoosi hoidetaan metronidatsolilla tai klindamysiinillä. Ne ovat reseptilääkkeitä.

Lisää tietoa bakteerivaginoosista

Trikomoniaasi

Trichomonas vaginalis on muodoltaan soikea, pieni alkueläin. Suomessa se on nykyään harvinainen.

Oireena on runsas, kellervä, pahanhajuinen valkovuoto, joka aiheuttaa usein myös virtsakirvelyä. Miehillä trikomonas on usein oireeton. Trikomonas tarttuu yleensä yhdynnässä.

Mikäli epäillään trikomonasta, laboratoriotutkimuksena käytetään niin sanottuja antigeenin osoitustestejä tai nukleiinihapon monistustekniikkaan perustuvia erittäin herkkiä ja tarkkoja testejä. Trikomoniaasi vaatii lääkekuurin (metronidatsoli). Partneri tulee myös aina hoitaa.

Mycoplasma genitalium

Mycoplasma genitalium -bakteeri voi joskus aiheuttaa kohdunkaulan tai sisäsynnytinelinten tulehduksen. Mycoplasma aiheuttaa klamydian kaltaisia oireita, kuten kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta tai poikkeavaa valkovuotoa.

Lisää tietoa mycoplasmas genitaliumista

DIV

Emätintulehduksen voi myös aiheuttaa jokin hapellisessa tilassa viihtyvä niin sanottu aerobinen bakteeri. Tästä on esimerkkinä A-streptokokki, jonka yhteydessä oireina voi olla runsaan valkovuodon lisäksi vulvan alueen voimakas punoitus ja pienet haavat.

Hankalimmillaan aerobinen vaginiitti voi johtaa niin sanottuun deskvamoivaan inflammatoriseen vaginiittiin (DIV). Se on onneksi suhteellisen harvinainen märkäinen emätintulehdus. Emättimen limakalvot ovat läiskäisen tulehtuneet ja valkovuoto on märkäistä, harmaankellertävää ja runsasta, mutta siitä puuttuu bakteerivaginoosille tyypillinen tympeä haju. Tämä tulehdus ei löydy bakteeriviljelyssä, mutta papakokeessa nähdään voimakas tulehdusreaktio. Tulehdus hoidetaan emättimeen annosteltavalla klindamysiinivoiteella, jota käytetään viikon ajan. Uusivassa tulehduksessa voidaan voidetta käyttää estohoitona kerran viikossa useamman viikon ajan ja siihen voidaan liittää hydrokortisoni- tai hiivavoide.

Atrofinen vaginiitti

Estrogeenin puutteen seurauksena emättimen limakalvo ohenee, ja sen seurauksena se on herkkä bakteeritasapainon muutoksille ja tulehdukselle. Valkovuoto voi olla runsasta ja kellervää.

Paikallisen tulehdushoidon lisäksi tarvitaan estrogeenihoitoa, yleensä emätinpuikkoina tai -voiteina.

Actinomyces

Actinomyces on bakteeri, jota on historiallisista syistä kutsuttu sädesieneksi. Se löytyy toisinaan papakokeessa vanhan (yli kolme vuotta käytössä olleen) kierukan käyttäjältä. Tulehdus voi altistaa sisäsynnytintulehdukselle. Jos oireena on pelkkä valkovuoto, kierukka kannattaa poistaa. Jos on muita tulehduksen merkkejä, kierukan poiston lisäksi annetaan penisilliinikuuri. Uuden kierukan voi asettaa parin kuukautiskierron jälkeen.

Emätintulehdusten itsehoito

Emätintulehduksen hoito on syyn mukainen eli kohdistuu tulehduksen aiheuttajaan. Emättimen hiivasienitulehdukseen tarkoitettuja emätinpuikkoja saa apteekista ilman reseptiä, samoin kuiville limakalvoille tarkoitettuja estradioli- ja estriolipuikkoja. Muut tulehdushoidot edellyttävät lääkärin tutkimuksen, tarvittaessa laboraoriotutkimuksia ja lääkereseptin.