Kohdunkaulan irtosolututkimusnäytteellä (papanäytteellä) pyritään löytämään kohdunkaulan pahanlaatuisia solumuutoksia ja niiden esiasteita. Lisäksi voidaan selvittää gynekologisten tulehdusoireiden taustaa, mutta papanäytteellä ei voida todeta sukupuolitauteja.

Näytteenotto

Papanäytteen voi ottaa joko lääkäri tai näytteenottoon koulutettu hoitaja. Papanäytettä otettaessa nainen on gynekologisella tutkimuspöydällä ja tähystimen (spekulan) avulla kohdunnapukka täytyy saada hyvin näkyviin. Ensimmäinen näyte otetaan lastalla emättimen pohjukasta, toinen näyte otetaan lastalla kohdunnapukan pinnasta ja kolmas näyte pienellä harjalla kohdun kaulakanavasta harjaa hiukan pyöräyttäen. Useimmille näytteenotto ei ole kivulias, mutta pientä nipistystä voi tuntua hetkellisesti. Tutkimuksen jälkeen voi olla niukkaa rusehtavaa vuotoa.

Papanäytettä ei mielellään oteta kuukautisten aikana, koska runsas veri näytelasilla vaikeuttaa näytteen luotettavaa tulkintaa. Raskaus, imetys tai kohdunpoisto eivät ole esteitä näytteenotolle.

Papavastauksen tulkinta

Näytteestä tulkitaan solukuva ja tulehdukseen viittaavat löydökset. Aiemmin on käytetty numeroluokitusta, jossa solulöydöstä kuvataan luokilla I–V. Tästä on luovuttu, ja nykyisin käytetään ns. Bethesda-järjestelmää. Siinä annetaan solulöydöstä kuvaava sanallinen lausunto. Seulonnasta vastaus lähetetään kotiin kirjeitse jatko-ohjeiden kera. Vastauksessa pyritään selittämään poikkeavan löydöksen laatu. Jos solumuutoksia todetaan, vastauksessa on usein ehdotus jatkotoimenpiteistä tai seurantavälistä. On hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, kuten klamydia, eivät näy papakokeessa.

Epiteelisoluatypia

Atypialla tarkoitetaan kohdunkaulan pintasolukon (epiteelin) poikkeavuutta, joka saattaa liittyä kohdunkaulan esiastemuutokseen tai jopa syöpään. Jos solulöydös on normaali, se ilmoitetaan diagnoosilla "Ei epiteelisoluatypiaa". Epiteelisoluatypia jaetaan kahteen päätyyppiin, levy- ja lieriöepiteeliperäiseen. Levyepiteelisolukkoa on kohdunnapukan limakalvopinnalla ja lieriöepiteeliä kohdunkaulan rauhasissa. Atypian voimakkuutta kuvataan vastauksissa kirjainlyhenteillä, kuten ASC-US, LSIL jne. Atypian voimakkuus ratkaisee, suositellaanko jatkossa vain papaseurantaa vai tarvitaanko lisätutkimuksia ja koepalan ottoa.

Metaplasia

Metaplasia tarkoittaa kohdunkaulan suulla lieriölimakalvon muuttumista levyepiteeliksi. Se on normaali ilmiö, jota tapahtuu koko ajan levy- ja lieriöepiteelin rajapinnalla, junktiolla. Kypsymismuutos, epäkypsä metaplasia on hyvänlaatuinen löydös, eikä edellytä kontrollia.

Reaktiiviset muutokset

Reaktiivisia muutoksia ovat regeneraatio eli kudoksen uusiutumiseen liittyvä hyvänlaatuinen muutos, sädevaurio, tulehdus ja kierukan aiheuttama muutos.

Tulehdukset

Monet tulehdukset näkyvät papakokeessa. Tulehdus voi tarkoittaa pelkkää valkosolujen määrän lisääntymistä näytteessä. Papa-lausunnon kuvailevassa osassa ilmoitetaan, jos näytteessä on poikkeavia bakteereita tai muita mikrobeja. Tällaisia muutoksia ovat muun muassa bakteerivaginoosi (clue-solut), sieni ja Actinomyces, Trichomonas ja herpes. Sekaflooraa löytyy noin 10 %:sta tutkituista papanäytteistä. Sekafloora ei vaadi hoitoa, ellei siihen liity tulehduksellisia solumuutoksia tai oireilua, kuten hajullista valkovuotoa. Actinomyces esiintyy yleensä vain pidempään käytössä olleen kierukan kanssa. Hoitona on usein kierukan poisto. Tarvittaessa uuden kierukan voi asentaa muutaman kuukauden kuluttua.

Atrofia

Estrogeeni-hormonin puutos emättimen limakalvoilla aiheuttaa limakalvon ohenemisen eli atrofian, jossa limakalvon ylimmän kerroksen soluja ei ole yhtään nähtävissä. Löydökseen voi liittyä tulehdusmuutoksia.

Sytolyysi

Emättimen normaali maitohappobakteerikanta hajottaa emättimen pintasolukkoa. Tällöin muodostuu hapanta valkovuotoa, joka voi aiheuttaa lievää kutinaa ja kirvelyä ulkosynnyttimissä. Kyseessä on normaalitilanne eikä tulehdus.

Milloin ja miten usein papakoe?

Kohdunkaulan syövän seulonta toteutetaan Suomessa asetuksen mukaisesti: naiset saavat kutsun seulontaan viiden vuoden välein 30–60 vuoden iässä. Joissakin kunnissa kutsun saavat myös 25- ja/tai 65-vuotiaat. Papaseulonta on Suomessa käynnistynyt 1960-luvulla, ja sen ansiosta kohdunkaulan syövän esiintyvyys maassamme on vähentynyt 80 %. Nykyisin seulonnassa käytetään lisääntyvästi HPV-testiä, jonka tarkennustutkimuksena tehdään tarvittaessa papakoe. Seulonnan kustantaa kotikunta, eli se on osallistujalle maksuton.

Papakoetta ei kannata ottaa vuosittain, jos sille ei ole aihetta ja seulonnan yhteydessä otetut näytteet ovat olleet normaalit. Kun seulonnan yhteydessä otettu tulos on normaali, seulontaväliksi riittää 5 vuotta. Jos irtosolunäytteestä tehdyssä papakokeessa todetaan lieviä muutoksia tai HPV-testin tulos on positiivinen, uuteen testiin kutsutaan 1–2 vuoden kuluttua.

Nainen voi hakeutua myös oma-aloitteisesti papatutkimukseen, erityisesti jos hänellä on poikkeavia gynekologisia oireita. Diagnostinen papakoe voidaan ottaa yli 25-vuotiaalta naiselta, kun siihen on kliininen aihe, kuten toistuvat yhdyntäverenvuodot, välivuodot tai jatkuva valkovuoto. Joskus emättimen ja ulkosynnyttimien pitkittyneet vaivat voivat olla aihe papatutkimukselle. Papakokeen otto alle 20-vuotiaalta ei ole aiheellista. 20–24-vuotiailta voidaan ottaa diagnostinen papakoe, jos sille on ilmeistä tarvetta oireiden ja yksilöllisten riskitekijöiden perusteella.

Seulontaiän (60 vuotta) jälkeen tutkimuksia kannattaa ottaa noin 5 vuoden välein, jos jossakin vaiheessa on hoidettu kohdunkaulan esiastemuutos. Säännöllisesti osallistuneet, aina normaalin tuloksen saaneet naiset eivät todennäköisesti hyödy seulonnan jatkamisesta 65. ikävuoden jälkeen. On hyvä muistaa, että jos kohtu on poistettu kohdunkaulan solumuutoksien vuoksi, seuranta on aiheellinen.

Kirjallisuutta

  1. Nieminen P. Papa- ja endometriumnäyte. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 29.6.2022.
  2. Käypä hoito -suositus. Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset (päivitetty 29.3.2021).