Yleistä

Kaksisuuntaisille (bipolaarisille) mielialahäiriöille (aiemmin puhuttiin maanis-depressiivisistä häiriöistä) on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat masennus- ja mania- tai hypomaniajaksot. Sairausjaksojen välillä jotkut voivat olla pitkiäkin aikoja täysin oireettomia, kun taas toisilla saattaa olla jäännösoireina lievempiä masennus- tai muita oireita. Oireettomia vaiheita kutsutaan elpymävaiheiksi.

Noin 1 % aikuisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Alttius sairastua on osin perinnöllinen. Jos identtisistä kaksosista toisella on kaksisuuntainen mielialahäiriö, toinenkin sairastuu yli 50 %:n todennäköisyydellä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan lapsilla on n. 10–15 % riski sairastua samaan häiriöön.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ja toteaminen

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot eivät eroa oirekuvaltaan tavallisista masennustiloista. Ne saattavat kuitenkin olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä, ja niissä esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta, ruokahalun kasvua ja lihomista. Masennustilojen lääkehoidon kannalta on tärkeätä tietää, onko kyseessä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso vai muu masennustila. Jotta voidaan puhua masennusjaksosta, masennusoireiden tulee kestää vähintään kaksi viikkoa.

Mania on vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä jakso, jonka aikana henkilön mieliala on kohonnut selvästi normaalista poikkeavalla tavalla. Kohonneeseen mielialaan voi liittyä myös ärtyisyyttä. Maniassa aktiivisuus, puheliaisuus, ajatuksen riento ja itsetunto ovat voimakkaasti kohonneet. Unen tarve on usein selvästi vähentynyt. Maniassa voi esiintyä myös eriasteisia suuruuskuvitelmia, hajanaisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Sairastunut saattaa tuhlata rahaa arvostelukyvyttömästi, osallistua kritiikittömästi kaikkeen vaaralliseen, olla hyperseksuaalinen ja käyttäytyä sopimattomasti.

Hypomania on maniaa lievempi, vähintään neljä päivää kestävä jakso, jonka oireet muistuttavat maniaa mutta ovat asteeltaan selvästi lievempiä eivätkä koskaan mielisairauteen verrattavissa (psykoottisia). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyypille ominaisen hypomaniajakson erottaminen psykologisiin tekijöihin ja persoonallisuuden rakenteeseen liittyvistä mielialan vaihteluista tai luonteenomaisesta innostumisesta on joskus varsin vaikeaa. Hypomaniassa korostuvat innostumisen ohella kuitenkin myös keskittymisvaikeudet, unettomuus, puheliaisuuden lisääntyminen, poikkeava touhukkuus ja itseluottamuksen kohoaminen. Mielialan muutosta verrataan aina suhteessa henkilön omaan yksilölliseen persoonallisuuteen. Hypomaniasta puhutaan, jos edellä kuvatut oireet esiintyvät yhtä aikaa ja erottuvat selkeästi henkilön tavallisesta olotilasta ja käyttäytymisestä.

Jos sairausjakson aikana ilmenee joko yhtä aikaa tai saman päivän sisällä nopeasti vuorotellen sekä masennuksen että manian oireisto niin että kummankin kriteerit täyttyvät, tilaa kutsutaan sekamuotoiseksi jaksoksi.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi edellyttää, että on ollut ainakin kaksi sairausjaksoa, joista ainakin yksi on ollut maaninen tai lievästi maaninen (hypomaaninen). Jos mieliala on sairausjakson aikana selvästi maaninen, kyseessä on tyypin I muoto. Sen sijaan tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä sairastuneella on masennusjaksojen lisäksi lieviä manioita eli hypomanioita, mutta ei koskaan varsinaisia manioita.

Sairauden kulku

Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista alttius sairausjaksojen toistumiseen. Sairausjaksojen määrä elämän aikana vaihtelee yksilöllisesti muutamasta jaksosta jopa useisiin kymmeniin. Yli 90 %:lla ensimmäinen sairausjakso ilmenee nuorella aikuisiällä 15–35 vuoden iässä. Jos ensimmäinen maniajakso ilmenee myöhemmällä iällä, taustalla saattaa olla jokin aivosairaus tai muu fyysinen sairaus.

Sairausjaksojen tiheys vaihtelee myös suuresti. Toisilla oireiden uusiutuminen seuraa vuodenaikojen kiertoa, esim. kevätaika on joillakin riskiaikaa manian uusiutumisen suhteen ja pimeän aika masennuksen. Toisilla sairausjaksot esiintyvät erillisinä, toisilla taas ketjuuntuvat yksilölle tyypillisellä tavalla, esim. siten, että hypomaniaa seuraa masennusjakso. Joskus sairausjaksoja ilmenee yli neljä jaksoa vuodessa, jolloin kyse on kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopeasyklisestä muodosta. Oma sairaus ja sairausjaksoja laukaisevat tekijät on tärkeä tuntea, jotta sairautta pystyy parhaalla mahdollisella tavalla hallitsemaan. Asianmukaisella lääkehoidolla ja elämäntapojen hallinnalla sairausjaksojen toistumista voidaan vähentää huomattavasti.

Toistuviin sairausjaksoihin liittyy korkea avioerojen, työuran katkeamisen ja työkyvyttömyyden riski. Lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy selväsi kohonnut itsemurhariski.

Erityisesti mania- ja hypomaniajaksoihin voi liittyä jaksoittaista, runsasta ja pakonomaista alkoholin käyttöä. Selvästi episodimaisen alkoholin väärinkäytön taustalla voikin joskus olla diagnosoimaton ja hoitamaton kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinnan perusedellytys on ymmärtää ja hyväksyä oma sairastuminen ja tunnistaa siihen liittyvä alttius toistuviin mania- ja depressiojaksoihin. Sairausjaksojen toistumista voidaan useimmiten olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä ja elämäntapojen muutoksella. Sairauden onnistunut hallinta vaatii yleensä pysyvän ja jatkuvan estolääkityksen.

Keskeisin keino estää toistuvia sairausjaksoja on mielialaa vakauttava lääkehoito. Lääkehoidon tehtävänä on estää oirejaksojen uusiutuminen ja niistä aiheutuva sairauden paheneminen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti erilaisia mielialantasaajia sekä psykoosilääkkeitä. Psykoosilääkkeistä saatava hyöty ei edellytä, että sairauden kuva olisi luonteeltaan psykoottinen.

Monet kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneet suhtautuvat kuitenkin torjuvasti lääkehoitoon. Jotkut lopettavat lääkityksen käytön manian tai hypomanian alkaessa eli juuri silloin, kun olisi tärkeintä ehkäistä uuden jakson alkaminen ja sen aiheuttamat vakavat haitat eri elämänalueilla. Sitoutuminen sairausjaksoja olennaisesti lyhentävään tai niiden toistumista estävään lääkehoitoon on hankalaa, jos sairastunut ei hyväksy sairauttaan. Hyväksymistä saattaa vaikeuttaa psykiatrisiin sairauksiin liittyvä häpeä. Onkin siksi tärkeä muistaa, ettei kukaan ole sairauttaan itse valinnut.

Hypomaniaan tai maniaan liittyvä lyhytunisuuden tai unettomuuden hoito edellyttää asianmukaista lääkehoitoa mielialan tasaajalla tai psykoosilääkkeellä. Pelkkä nukahtamislääke ei ole riittävä. Vaikean manian ja sekamuotoisen jakson hoidossa käytetään usein samanaikaisesti useampaa lääkettä, esimerkiksi litiumin tai valproaatin yhdistelmää tai psykoosilääkettä niiden rinnalla. Manian hoidossa on tärkeää saada oireet oikeanlaisella lääkityksellä mahdollisimman nopeasti väistymään, sillä pitkittyvä mania on aivoille hyvin kuormittava tila.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen hoidosta siinä suhteessa, että masennuslääkkeiden asemasta käytetään ensisijaisesti ketiapiinia, lurasidonia tai mielialantasaajia. Masennuslääkkeitä käytetään joskus myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennustilojen hoidossa, mutta ainoastaan yhdessä mielialantasaajien tai psykoosilääkkeiden kanssa. Pelkän masennuslääkkeen käyttö saattaa laukaista maniatilan tai tihentää sairausjaksojen esiintymistä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakson hoidossa ja sairausjaksojen uusiutumisen estämisessä voi olla hyötyä tietyistä psykoterapiamuodoista. Vaikuttaviksi todettuja psykoterapiamuotoja ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireenhallintaryhmä, kognitiivinen terapia sekä interpersoonallisen terapian ja perhekeskeisen perheterapian kaksisuuntaiseen mielialahäiriön hoitoon kehitetyt sovellukset. Nettiterapiasta voi olla apua kaksisuuntaisen mielialahäiriön lieviin masennusoireisiin. Psykoterapiassa keskeisellä sijalla on sairauden hyväksynnän, lääkehoitoon sitoutumisen ja oireenhallinnan vahvistaminen ja sairastumiskriisin työstäminen.

Psykoterapia edellyttää kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä aina mielialaa vakauttavaa lääkehoitoa. Toisin kuin tavallisessa masennuksessa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei voi parantaa pelkällä psykoterapialla. Psykoterapiasta voi kuitenkin olla hyötyä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan muiden oireiden, kuten ahdistuneisuuden, liiallisen itsekriittisyyden ja vaativuuden, tunnesäätelyvaikeuksien tai traumaoireiden hoidossa. Lisäksi on tärkeää työstää sairausjaksojen aiheuttamia mahdollisia ongelmia ihmissuhteissa, taloudessa, töissä, opinnoissa tai muussa elämässä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön itsehoito

Monet sairaudesta kärsivät ovat sairausjaksojen välillä täysin oireettomia. Itsehoidossa on tärkeää oppia tunnistamaan sairausjaksoja edeltävät esioireet ja varomerkit. Tällaisia esioireita voivat olla esimerkiksi mielialan, unen tarpeen, keskittymiskyvyn, energisyyden, itsetunnon tai seksuaalisen mielenkiinnon muutokset. Esioireet ovat yksilöllisiä, ja on tärkeää oppia tunnistamaan juuri omalle sairaudelle tyypilliset esioireet. Varomerkit tunnistamalla ja hakemalla apua ajoissa on parhaassa tapauksessa mahdollista estää vakavan sairausjakson kehittyminen tai pitkittyminen. Oman mielialan seurannassa voi olla hyötyä mieliala- ja oirepäiväkirjan pitämisestä.

Läheisten tuki on monin tavoin tärkeää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle. Puolison, vanhempien, ystävien ja muiden läheisten tuki auttaa elämään sairauden kanssa. Läheinen saattaa myös joskus huomata manian tai masennuksen esioireet sairastunutta itseään tai lääkäriä aikaisemmin. Läheisiä ihmissuhteita voi kuitenkin kiristää, jos pikkuriidat tai tavanomaiset mielialan vaihtelut nähdään aina sairauden esioireina. Puolison, ystävän tai muun luottohenkilön ja hoitavan lääkärin kanssa kannattaa tehdä suunnitelma, kuinka toimia esioireiden ilmetessä.

Kun huomaa hypomanian tai manian esioireita, on tärkeää olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä hoitavaan lääkäriin. Aika esioireiden ilmenemistä varsinaisen sairausjakson alkamiseen on usein varsin lyhyt. Manian esioireiden ilmaantuessa tärkeää on myös rauhoittaa elämää, välttää kaikkea ylimääräistä toimintaa, mieltä kiihdyttäviä tilanteita ja fyysistä aktiviteettiä. Luottokortit ja auton avaimet on hyvä uskoa luotetun henkilön haltuun. Alkoholia tai huumeita ei tule tällöin käyttää lainkaan, ja kahvin, teen sekä kofeiinipitoisten virvokkeiden ja energiajuomien käyttöä on hyvä rajoittaa. Riittävän unen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä univaje pahentaa manian oireita.

Masennusjakson esioireiden ilmetessä on myös tärkeää kääntyä hoitavan lääkärin puoleen. Ellei lääkäri ole aikaisemmin hoitanut potilasta, on tärkeää kertoa hänelle aikaisemmista mania- tai hypomaniajaksoista, jotta masennusta ei hoidettaisi tavallisen masennuksen tapaan masennuslääkkeillä. Tavanomaisten masennuslääkkeiden käyttö kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheiden hoidossa voi laukaista manian tai tihentää sairausjaksoja.

Masennusvaiheen esioireiden tai oireiden ilmetessä nukkuminen on rajoitettava korkeintaan kahdeksaan tuntiin vuorokaudessa, koska liiallinen nukkuminen pahentaa masennuksen oireita. Suhteellisen vähäinenkin säännöllinen liikunta lievittää masennusoireita. Kun huomaa masennusoireita, on hyvä laskea vaatimustasoa itseä kohtaan, mutta pyrkiä kuitenkin pysymään aktiivisena. Läheiset voivat olla tässä apuna.

Kuormittavat tehtävät, kuten vastuu suursiivouksesta tai esimerkiksi erityisen stressaava työprojekti voivat pahentaa masennusoireita. Sen sijaan harrastukset tai pienet kotiaskareet yhdessä läheisten kanssa tai vaikka ystävän kanssa kävelylle lähteminen voivat auttaa toipumisessa. Masentuneella on usein synkkiä, joskus toivottomia ajatuksia, jotka on hyvä tunnistaa masennuksen oireiksi. Ne väistyvät samalla, kun masennus väistyy. Itsetuhoiset ajatukset on tärkeää aina ottaa vakavasti ja kertoa niistä omalle hoitokontaktilleen.

Tärkeitä päätöksiä, kuten ammatin tai työn vaihtamista tai merkittäviä taloudellisia tai seurustelusuhteita koskevia ratkaisuja, ei kannata tehdä hypomaniassa tai maanisessa tilassa, ei myöskään masennusjaksojen aikana. Päätösten teko on viisasta siirtää ajankohtaan, jolloin mieliala on tasoittunut. Hypomanian tai manian esioireista tai oireista kärsivän tulee välttää vähänkin suurempia ostoksia. Toistuvista maniajaksoista kärsivän kannattaa myös harkita edunvalvojan nimeämistä itselleen välttääkseen yletöntä rahojen tuhlaamista maniajaksojen aikana.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneen on tärkeä opetella stressinhallintataitoja. Voimakas stressi lisää uuteen sairausjaksoon sairastumisen riskiä. Erilaiset rentoutumiskeinot ja harrastukset voivat olla arvokkaita stressin hallinnassa. Mahdollisuus puhua avoimesti stressiä aiheuttavista tilanteista ja ristiriidoista joko läheisille, lääkärille tai psykoterapeutille voi tukea mielialan tasapainossa pysymistä.

Pyrkimys säännölliseen unirytmiin ja riittävään yöuneen myös viikonloppuisin voi olla tärkeä keino vähentää sairastumisalttiutta. Tämä johtuu siitä, että elimistön vuorokausirytmin häiriöt saattavat olla eräs sairausjaksoja laukaiseva tekijä. Vakiintunut nukkumaanmenoaika ja heräämisaika tukevat mielialan hallintaa. Säännöllinen unirytmi on hyvä säilyttää myös viikonloppuisin. Ylipäätään säännöllinen elämä, niin sosiaalisissa suhteissa, liikunnassa, työssä kuin opiskelussakin, tukee mielialan tasapainossa pysymistä. Vuorotyö, ylityöt ja vuorokausirytmin jatkuva rikkoontuminen lentomatkojen vuoksi lisäävät sairausjaksojen uusiutumisriskiä. Terveellisistä, säännöllisistä elämäntavoista huolehtiminen on tärkeää myös sen vuoksi, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla monet fyysiset sairaudet ovat tavallisempia kuin muulla väestöllä.

Alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä kannattaa välttää. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on melko mahdoton pitää tasapainossa, jos käyttää runsaasti päihteitä. Vähänkin suurempi alkoholin käyttö rikkoo helposti unirytmin altistaen sairausjaksojen uusiutumiselle. Päihdeongelma huonontaa sairauden ennustetta heikentäen arvostelukykyä ja lisäten itsetuhokäyttäytymisen riskiä. Kannabiksen käyttö voi pidentää tai tihentää sairausjaksoja sekä lisätä maanisia oireita. Päihteiden käytöstä kannattaakin kertoa hoitotaholle, jotta sekin voidaan ottaa huomioon hoitoa suunniteltaessa.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikeiden sairausjaksojen aikana sairausloma on yleensä tarpeen. Kuitenkin lievien masennusoireiden aikana aktiivisena pysyminen voi olla toipumisen kannalta edullista. Työterveyshuollossa on tärkeää kertoa sairaudesta, jotta tarvittaessa voidaan yhdessä työterveyslääkärin ja esimiehen kanssa suunnitella työhön paluu sairauslomalta ja miettiä mahdollisuuksia työtehtävien keventämiseen lievempien oirejaksojen aikana.

Milloin hoitoon?

Jos epäilee, että sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, on viisasta mahdollisimman nopeasti ottaa yhteyttä psykiatriin tai mielenterveystoimistoon. Jos psykiatrista avohoitokontaktia ei entuudestaan ole, voi hakeutua lähetearviota varten terveysasemalle, työterveyslääkärille tai yksityislääkärin vastaanotolle. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin tekeminen tapahtuu psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla.

Manian tai vakava-asteisen masennustilan ilmetessä henkilön tulee hakeutua hoitoon lähivuorokausien aikana. Vakava-asteisessa tai psykoottisessa maniassa oleva ei usein koe olevansa sairas, jolloin hänet tulee toimittaa kiireellisesti tai lähivuorokausien kuluessa tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon. Myös masennus voi joskus edellyttää sairaalahoitoa, etenkin jos henkilöllä on vakavia itsemurha-ajatuksia tai psykoottisia oireita.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön avohoito toteutuu psykiatrian poliklinikalla tai mielenterveystoimistossa. Jos sairaus on ollut pidemmän aikaa hyvässä tasapainossa, lääkehoidon ja voinnin seuranta voi jatkua työterveyshuollossa tai terveysasemalla. Tällöin on tärkeä olla sovittuna, miten kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava pääsee uudelleen psykiatrisen hoidon piiriin, jos sairausjakson esioireita ilmaantuu.