Yleistä aivotulehduksista

Suomessa todetaan noin 300–400 aivotulehdusta eli enkefaliittia vuosittain. Tauti on useammin viruksen kuin bakteerin aiheuttama. Yleisimpiä aiheuttajia ovat herpesvirukset, puutiaisenkefaliittivirus ja enterovirukset. Myös influenssaan, tuhkarokkoon, vesirokkoon, sikotautiin ja mononukleoosiin voi liittyä aivotulehdus.

Bakteereista aivotulehduksia aiheuttavat mykoplasma, listeria, borrelia (Lymen tauti) ja tuberkuloosibakteeri sekä alkueläimistä toksoplasma. Kupan (syfiliksen) aiheuttama aivotulehdus on Suomessa nykyään harvinainen.

Kahdessa kolmasosassa aivotulehduksista taudin aiheuttajaa ei tunnisteta. Näiden oletetaan kuitenkin olevan pääasiassa virustauteja. Tässä artikkelissa kuvataan aivotulehduksen yleisiä piirteitä ja tarkemmin puutiaisaivotulehdusta. Muista aivotulehduksen aiheuttajista kerrotaan enemmän aiheuttajan mukaisissa Lääkärikirjan artikkeleissa.

Aivotulehduksen oireet

Aivotulehduksia aiheuttavat pääasiassa samat virukset kuin aivokalvotulehduksiakin (meningiittejä). Aivokudoksen tulehdusta epäillään, kun kuumetautiin liittyy niskan jäykkyyttä ja päänsärkyä sekä psykiatrisia tai neurologisia oireita. Taudinkuvaan voivat kuulua ylenmääräinen uupumus, tajunnantilan tai ympäristön ymmärtämisen häiriöt, persoonallisuuden muuttuminen ja äkilliseen kuumetautiin liittyvät halvaukset. Pahoinvointikin on yleistä.

Nämä ovat oireita, joiden vuoksi on aina syytä hakeutua välittömästi lääkärin arvioon.

Samankaltaisia oireita esiintyy muun muassa pään vammojen jälkeen, aivoverenvuodoissa ja -veritulpissa, joissakin kemikaalien tai lääkkeiden myrkytystiloissa ja joissakin autoimmuunitaudeissa sekä verenmyrkytyksessä yhtenä piirteenä.

Aivotulehduksen toteaminen

Aivotulehduksen diagnoosi tehdään taudin oireiden, aivojen magneettikuvauksen tai tietokonekerroskuvauksen sekä aivosähkökäyrän (EEG:n) perusteella.

Aivo-selkäydinnesteestä voidaan tehdä kemiallisia ja mikrobiologisia tutkimuksia. Viruksia siitä etsitään geenitesteillä (PCR-testeillä) ja joskus viljelyillä. Bakteerin aiheuttamat aivotulehdukset todennetaan yleensä viljelyllä.

Keskushermoston borrelioosin toteamiseen käytetään veren vasta-ainetestiä, geenitestiä ja ns. 13-kemokiinin määritystä selkäydinnesteestä. Puutiaisaivotulehdus voidaan todeta verestä tehtävällä vasta-ainetestillä.

Aivotulehduksen hoito ja ennuste

Viruksen aiheuttamiin aivotulehduksiin on harvoin käytettävissä viruslääkettä. Viruksista vain herpesvirukseen, vesirokkovirukseen (varicella-zostervirukseen) ja influenssaviruksiin on tepsivä lääkehoito. Aivotulehduksen hoitoon käytetään asikloviiria, kun aiheuttaja on Herpes simplex- tai vesirokkovirus, ja oseltamiviiria, kun aiheuttaja on influenssavirus. Bakteerien ja toksoplasma-alkueläimen aiheuttamiin aivotulehduksiin käytetään mikrobin mukaan valittuja antibiootteja. Herpesvirus aiheuttaa myös aivokalvotulehduksia ilman aivokudoksen tulehdusta.

Aivotulehduksesta toipuminen on hidasta ja voi viedä useita kuukausia. Lopulta paraneminen on useimpien virusten aiheuttamissa taudeissa täydellinen. Iäkkäiden toipuminen esimerkiksi herpesviruksen aiheuttamasta taudista ja puutiaisaivokuumeesta ei ole yhtä hyvä kuin nuorempien.

Herpes simplex-virus voi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita ja kuolemankin. Aikainen viruslääkehoito pienentää riskiä merkittävästi. Nuorimpien (alle 40-vuotiaiden) potilaiden ennuste on hyvä. Lähes kaikki paranevat oireettomiksi, jos tauti tunnistetaan nopeasti ja lääkehoito aloitetaan ensimmäisten neljän oirepäivän aikana. Iäkkäillä herpesenkefaliitti on hoidosta huolimatta vakava. Joka kymmenes yli 50-vuotias on kuolemanvaarassa, ja joka kolmannelle jää neurologisia jälkioireita.

Puutiaisaivotulehdus (puutiaisaivokuume, TBE)

Puutiaisaivotulehduksesta käytetään myös nimityksiä punkkiaivokuume, TBE eli tick-borne encephalitis ja Kumlingen tauti. Punkit ovat niveljalkaisia hämähäkkieläimiä, ja puutiainen on yksi punkkilajeista (kuva ). Suomessa puutiaisaivotulehdusta aiheuttavaa virusta voivat levittää kaksi punkkilajia (Ixodes ricinus ja Ixodes persulcatus eli ns. Taigapunkki). Taudin aiheuttava puutiaisten välittämä virus kuuluu flavivirusten heimoon. Sen sukulaisia ovat hyttysten levittämät dengue-, keltakuume- ja Japanin aivokuume -virukset sekä zikavirus.

Kuva

Puutiainen selän ihossa. Punkki eli puutiainen, joka on imenyt verta ihosta.

Puutiaisaivokuumetta esiintyy laajalla alueella, joka ulottuu Pohjoismaista, Baltiasta ja Keski-Euroopasta itään aina Japaniin asti. Viruksesta on kolme muotoa, joiden aiheuttamat taudit eroavat toisistaan vakavuudeltaan. Suomessa yleisin muoto aiheuttaa lievemmän taudin kuin itäinen muoto.

Tartunnan on 2000-luvun alussa saanut vuosittain noin 30 suomalaista, mutta vuosina 2015–2020 tartunnan saaneita oli 60–91 (91 vuonna 2020). Viime vuosina puutiaisaivokuumeiden määrä on ollut nousussa ja vuonna 2023 tartunta todettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen perusteella 194 henkilöllä. Tartunnat on saatu pääasiassa Suomessa, jokunen Baltiassa. Yleisin tartuntakuukausi on ollut heinäkuu. Viime vuosina tapahtunut tapausten lisääntyminen on todellista ja liittynee puutiaisten isäntäeläinten (mm. myyrien, kauriiden ja hirvien) ja myös itse puutiaisen runsastumiseen ja taudin leviämiseen uusille alueille. Linnut (erityisesti rastaat) voivat kuljettaa puutiaisia. Tauti on yleisin Ahvenanmaan ja Turun saaristossa. Ahvenanmaalla joka 200:nnen punkin arvioidaan kantavan virusta. Vuonna 2018 tartunnoista 14 oli saatu Paraisilla ja 12 taudille melko uudella alueella, Lohjanjärven rannoilla. Tartunnan voi saada myös Kemin ja Simon, Kotkan, Lappeenrannan ja Kuopion seudulta (Lisätietoa: Terveyden ja hyvin voinnin laitos (THL). Puutiaisaivotulehduksen (TBE) esiintyvyys ja rokotussuositukset tartuntapaikkakunnittain.). Ahvenanmaalaisten rokottaminen maksutta vuodesta 2006 lähtien on vähentänyt Ahvenanmaalla saatujen tartuntojen osuuden yli puolesta alle viidesosaan.

Puutiaisten lempimaastoja ovat rantalehdot, heinikot ja varvikot. Tartuntoja todetaan huhtikuusta lokakuuhun loppukesään painottuen, huippuna heinä–elokuu. Korkea ikä lisää sairastumisriskiä, ja tilastoissa keski-ikäisiä miehiä on runsaimmin.

Tartunta saadaan punkin pureman välityksellä. Noin joka viides virusta kantavan punkin puremaksi tulleista saa tartunnan ja taudin, eli jokaista 1 000:tta punkin puremaa kohti tapahtuu yksi tartunta.

Sama punkki levittää Lymen borrelioosia. Toisin kuin Lymen borrelioosin, aivotulehdusviruksen tartunta voi tapahtua heti, kun punkki on kiinnittynyt ihoon.

Taudinkuva on usein, mutta ei aina, kaksivaiheinen. Esivaihe on noin 1–2 viikon kuluttua punkin puremasta ilmenevä kuume lihassärkyineen. Kun nämä oireet ovat olleet poissa jo useita päiviä, ilmaantuu osalle potilaista aivokalvotulehduksen oireita. Kolmasosalle niistä, jotka saavat esioireena kuumetaudin, ilmaantuu erilaisia hermosto-oireita aina halvaukseen ja tajuttomuuteen saakka, jolloin kyseessä on aivokudoksen tulehdus.

Tauti on vakavampi iäkkäillä. Pikkulasten infektiot ovat lieviä, lähinnä pelkkiä kuumetauteja.

Harvempi kuin joka sadas sairastunut kuolee tautiin. Vuonna 2015 kuoli Suomessa kaksi henkilöä. Kolmasosalle aivotulehdukseen sairastuneista jää kuukausiksi väsymystä ja eriasteisia tuntohäiriöitä, ja noin 5 %:lle jää pysyvä neurologinen haitta.

Puutiaisaivokuumeen ehkäisy

Puutiaisaivokuumeeseen ei ole lääkehoitoa. Sitä vastaan on kaksi rokotetta (Encepur®, TicoVac®). Maksuttoman rokotuksen saavat runsaan punkkikannan alueilla asuvat tai kesiään viettävät (ks. luettelo alla). Muiden on itse kustannettava rokotus. Aikuisen rokotesarja maksaa valmisteesta riippuen noin 100 euroa (v. 2024). Alkusarjassa on kolme rokotuskertaa vuoden aikana. Tehosteannos tarvitaan 3 vuoden kuluttua ja sen jälkeen harvemmin. Jatko riippuu henkilön iästä (ks. THL ). Rokotuksen antama suojateho on noin 90 %. Lyhytaikainen pistoskohdan kipu ja lyhyt kuumereaktio ovat ainoat merkittävät todetut haitat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeiden mukaisesta kansallisessa rokotusohjelmassa TBE-rokotteen saavat maksutta 3 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa ja jotka asuvat vakinaisesti

  • Ahvenanmaalla
  • Espoossa Suvisaaristossa (02380)
  • Helsingissä Karhusaaressa
  • Kemissä Takajärvi-Haukkarin (94700), Pikku-Berliini-Hepolan (94830), Veitsiluodon (94800), Ajoksen (94900) sekä Peurasaaren (94720) postinumeroalueilla
  • Kirkkonummella Luoman (02440) ja Masalan (02430) postinumeroalueilla
  • Kotkan saaristossa
  • Kustavissa
  • Lappeenrannan Sammonlahden kaupunginosassa sekä Kuusimäki-Lavolan 853810) postinumeroalueella
  • Lohjanjärven saaristoalueella ja Ojamon (08200), Kirkniemen (08800), Lylyisen/Hormajärven (08450) sekä Vohloisen/-Virkkalan (08700) postinumeroalueilla
  • Raahen edustalla Preiskarin saaressa
  • Paraisilla
  • Raaseporissa Bromarvin (10570) postinumeroalueella
  • Simossa
  • Tohmajärvellä
  • Sipoon saaristossa (Västerskog) (01120)

Maksuttoman rokotuksen saavat myös henkilöt, jotka asuvat pitkäaikaisesti loma-asunnossa näillä riskialueilla.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos päivittää riskialueita vuosittain ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavasti päättää suositella näiden perusteella kansallisen rokotusohjelman mukaisia maksuttomia rokotuksia riskialueiden asukkaille. Muille riskialueilla oleskeleville suositellaan rokotetta omakustanteisesti. Rokote on tarpeen vain henkilöille, jotka oleilevat ja liikkuvat luonnossa kesäaikana vähintään 4 viikon ajan. Katso THL:n taulukko Puutiaisaivotulehduksen esiintyvyys ja rokotussuositukset tartuntapaikkakunnittain.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittaa rokottamista myös luontomatkailijoille, jotka suuntaavat maihin, joissa tartunnan voi saada (esim. Ruotsin rannikolle, Baltiaan ja Keski-Eurooppaan).

Rokote ei suojaa punkin puremilta eikä Lymen borrelioosilta. Peittävä vaatetus suojaa luonnossa liikkujaa. Koirat voivat tuoda punkkeja kotipiiriin. Punkkikarkotteista ja koirien punkkiehkäisystä on lisätietoa Lääkärikirjan Lymen tautia käsittelevässä artikkelissa.

Aivopaise (aivoabsessi)

Muita keskushermoston infektioita ovat aivopaiseet eli aivoabsessit, joiden oireet vaihtelevat suuresti niiden sijaintipaikan ja aiheuttajan mukaan. Yleensä aiheuttajat ovat bakteereita. Aivopaiseet ovat harvinaisia: Suomessa niitä todetaan vain muutamia kymmeniä vuosittain. Tavallisimmin aivopaiseen aiheuttaa henkilön omalta limakalvolta (suolistosta, hampaistosta tai nenän sivuonteloista) verenkierron kautta aivoihin päässyt bakteeri. Sydämen sisäkalvon tulehduksiin (endokardiitteihin) liittyy erityinen aivopaiseen riski, jonka aiheuttaa veriteitse leviävä streptokokki-bakteeri. Osa paiseista on kallon sisäisten toimenpiteiden jälkeisiä kirurgisia infektioita, jolloin yleisimmät aiheuttajat ovat stafylokokki-lajien bakteereita. Aivokalvotulehduskin voi kehittyä aivopaiseeksi. Sienet aiheuttavat harvoin aivopaiseita ja silloinkin potilailla on yleensä muita perussairauksia, kuten diabetes tai muu infektioiden torjuntakyvyn heikkous, kuten immuunipuutos tai pahanlaatuinen veritauti.

Aivopaiseen diagnoosi tehdään kuvantamalla (pään tietokonekerroskuvauksella tai magneettikuvauksella). Hoito on märkäpesäkkeen tyhjennys neulalla ja suoneen annettu antibioottihoito. Paiseen aiheuttajan tunnistaminen on tärkeää lääkkeen valinnan kannalta.

Muut hermoston tulehdukset

Myeliitit ja neuriitit eivät ole aivotulehduksia ja ne mainitaan tässä vain samankaltaisen taudinkuvan vuoksi vertailuksi. Myeliitit ovat selkäytimen ja neuriitit ääreishermoston tulehduksia. Nämä ovat hyvin harvinaisia. Klassinen myeliitin aiheuttaja on poliovirus, joka aiheuttaa alaraajojen lihashermojen halvauksen kipuineen. Poliota ei enää esiinny Suomessa. Sitä esiintyy vain Afganistanissa ja Pakistanissa, ja yleisiä poliorokotuksia ollaan lopettamassa. Muita harvinaisia neuriittien aiheuttajia ovat joidenkin bakteerien tuottamat myrkyt eli toksiinit, kuten botuliinitoksiini, jota voi saada purkitus- tai umpiopakkausvaiheessa valmiiksi saastuneista säilykkeistä, jäykkäkouristus eli tetanus, jonka voi saada maaperästä haavan kautta, sekä kurkkumätä eli difteria, jonka voi saada tartuntana ihmisten hengitystie-eritteistä maissa, joissa tautia esiintyy (Suomea lähinnä Venäjällä).

Rabies on eläimen pureman välityksellä tarttuva, lähes aina kuolemaan johtava viruksen aiheuttama aivotulehdus. Suomessa ei ole ilmennyt yhtään rabiestartuntaa lähes 90 vuoteen, mutta se on yleinen laajalti erityisesti Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Rabies alueella matkailevan on tärkeää tiedostaa tartunnan mahdollisuus, välttää kontakteja eläimiin ja purematapauksessa ottaa välittömästi yhteyttä paikalliseen lääkäriin. Rabiesta vastaan on rokotus, jota tavallinen matkailija ei kuitenkaan tarvitse, koska tartuntariski on niin vähäinen.

Guillain–Barrén oireyhtymä on alaraajojen nouseva halvaus, joka kehittyy päivien tai viikkojen kuluessa. Se on usein infektiotaudin laukaisema reaktio. Tärkein laukaisija on kampylobakteerin aiheuttama maha-suolikanavan tulehdus. Borrelia aiheuttaa erityisesti kasvohermohalvauksia, jotka ovat yleisempiä kuin sen aiheuttamat aivotulehdukset.

Kirjallisuutta

  1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): TBE-rokote eli "punkkirokote"
  2. Leino T, Sane J. Kuka tarvitsee puutiaisaivokuumerokotteen? Suom Lääkäril 2019;74:1657-62.
  3. Kupila L, Vuorinen T, Vainionpää R, ym. Aikuispotilaiden aseptisen meningiitin ja enkefaliitin etiologia. Suom Lääkäril 2008;63:733-9.