Käypä hoito -suositus Tyypin 2 diabetes Tyypin 2 diabetes

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
  • Patientinformation på svenska Typ 2-diabetes

Diabeteksesta ja sen liitännäissairauksista on olemassa useampia Käypä hoito -suosituksia, ja niistä on kustakin oma, suositukseen perustuva potilasversionsa (ks. tämän potilasversion kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Käypä hoito -suositus koskien diabetesta on jaettu kahteen erilliseen suositukseen: Tyypin 2 diabetes Tyypin 2 diabetes ja Insuliininpuutosdiabetes Insuliininpuutosdiabetes.

Yleistä

Diabetes, jota aiemmin kutsuttiin myös nimellä sokeritauti, on sairaus, jossa verensokeri eli verenglukoosi on liian korkea, eikä käytössä ole lääkitystä, jolla verensokeri saadaan tasapainoon.

Korkea verenglukoosi (hyperglykemia) saattaa johtua insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista.

Diabeteksen hoidosta vastaa pääosin potilas itse, joten on erittäin tärkeää, että potilas saa sekä tietoa sairaudestaan että ohjausta ja tukea oma-, elintapa- sekä lääkehoitoonsa.

Diabeteksen hoidon ja omahoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä ja normaalin pituinen elämä, diabetekseen liittyvien komplikaatioiden ja liitännäissairauksien välttäminen – ne kun saattavat oleellisesti vaikuttaa niin elämänlaatuun kuin ennusteeseenkin –, sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia, oireettomuus ja hyvä elämänlaatu.

Diabeteksen eri alatyypit

Diabetes on vanhastaan jaettu muotoihin tyyppi 1 ja tyyppi 2. Nämä ovat kuitenkin diabeteksen ääripäitä. Diabeteksesta on olemassa myös muita alatyyppejä.

Tyypin 2 diabetes

Tyypin 2 diabetes alkaa tavallisimmin aikuisena. Sairastunut on usein ylipainoinen (tärkein riskitekijä), ja hänen verenpaineensa tai veren rasva-arvonsa ovat koholla (ns. metabolinen oireyhtymä). Muita riskitekijöitä ovat muun muassa perimä, vähäinen liikunta ja fyysisen aktiivisuuden vähyys sekä pitkään jatkunut kuormittava stressi.

Taustalla voi olla myös jokin muu sairaus, kuten uniapnea, masennus, jokin sydän- tai verisuonisairaus tai tiettyjen sairauksien hoitoon käytetty lääkitys.

Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto, sen vaste kudoksissa (ns. insuliiniresistenssi) tai molemmat ovat häiriintyneet. Myös tyypin 2 diabetesta sairastaville voi ajan myötä kehittyä merkittävä insuliininpuutos. Tällöin hoidossa tarvitaan insuliinia.

Tärkein osa tyypin 2 diabeteksen hoitoa ovat elintapamuutokset – tärkeimpinä ruokavalio, painonhallinta, tupakoimattomuus ja liikunta. Näiden ohella käytetään yleensä myös lääkehoitoa.

Suomalaisista diabetesta sairastavista noin 75 % sairastaa tätä diabetestyyppiä.

Tyypin 1 diabetes

Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa eniten koko maailmassa. Siihen sairastutaan yleensä jo lapsena tai nuorena.

Tällä hetkellä ei tunneta keinoja ehkäistä tyypin 1 diabetesta.

Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman beetasolut tuhoutuvat vaihtelevalla nopeudella eivätkä enää tuota insuliinia. Tästä syystä tyypin 1 diabetesta hoidetaan aina insuliinilla.

Suomalaisista diabetesta sairastavista noin 10–15 %:lla on tyypin 1 diabetes.

Tyypin 1 diabeteksen osalta lisätietoa on potilasversiossa Insuliininpuutosdiabetes (ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Muita diabetestyyppejä

Raskausdiabeteksella tarkoitetaan odottavan äidin poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan 1. kerran raskauden aikana ja joka häviää yleensä raskauden jälkeen. Raskausdiabetes suurentaa riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen myöhemmin. Raskausdiabeteksesta on oma potilasversionsa (ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Muita diabetestyyppejä ovat LADA (Latent Autoimmune Diabetes in Adults), sekundaarinen diabetes, MODY (MaturityOnset Diabetes of the Young), mitokondriaalinen diabetes ja neonataalidiabetes. Nämä ovat harvinaisia.

Tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riskin vähentäminen

Tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riskiä voi pienentää ruokailutottumuksilla, jotka pohjautuvat yleisiin ravitsemussuosituksiin.

Painonhallinta ja tarvittaessa laihduttaminen (5–10 % pysyvä painonlasku) pienentävät merkittävästi riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, jos veren glukoosipitoisuus on jo suurentunut.

Lisäksi päivittäisellä, vähintään puolen tunnin liikunnalla (esimerkiksi kävely, pyöräily, uinti, tanssi, arkiliikunta) voidaan ehkäistä tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista.

Perimään ei voi kuitenkaan vaikuttaa itse: riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on 2-kertainen, jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes, ja 5-kertainen, jos se on todettu molemmilla vanhemmilla.

Miten diabetes todetaan?

Diabetes todetaan verikokeella; joko paastoglukoosi-, 2 tunnin glukoosirasitus- tai HbA1c-kokeella.

Oireettomalla edellytetään poikkeavaa tulosta sekä paasto- (vähintään 7 mmol/l) että 2 tunnin rasituskokeessa (yli 11 mmol/l). Jos tulos on poikkeava vain toisessa, on koe tarkistettava eri päivänä.

Jos oireettoman paastosokeri on 7–11 mmol/l, on se tarkistettava uudelleen 2–4 viikon kuluessa, ja jos se on silloin yli 11 mmol/l, on hoito aloitettava heti.

Jos potilaalla on klassiset diabeteksen liittyvät oireet (jano, suuret virtsamäärät, selittämätön laihtuminen), voidaan diabetes todeta jo yhden tuloksen ylittäessä yli 11 mmol/l.

Glukoosirasituskoetta ei tarvitse tehdä, jos kriteerit täyttyvät jo paastoarvojen tai HbA1c-tason perusteella.

HbA1c-tason kohdalla riittää, että arvo on kerrankin vähintään 48 mmol/mol.

Esidiabeteksella tarkoitetaan sitä, että paastoarvo on välillä 6,1–6,9 mmol/l (= suurentunut glukoosipitoisuuden paastoarvo) tai 2 tunnin rasitusarvo on välillä 7,8–11 mmol/l (= heikentynyt glukoosinsieto).

Tarvitseeko verikokeita varten paastota?

Ennen paastoglukoosi- ja glukoosirasituskoetta on oltava ravinnotta 12 tuntia.

Glukoosirasituskokeessa otetaan ensin verikoe, ns. paastoglukoosiarvo, jonka jälkeen juodaan sokeripitoista nestettä, ja glukoosiarvo mitataan kokeen aikana uudelleen (pääsääntöisesti 1 ja 2 tunnin kuluttua).

HbA1c (eli ns. pitkä sokeri), joka sekin mitataan verikokeella, ei vaadi paastoa.

Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana aina elintapahoito

Ruokavalio

Tyypin 2 diabetesta sairastavan ruokavaliossa kiinnitetään huomiota sekä hiilihydraattien että rasvan laatuun ja energiamäärään. Ruokailurytmin tulee olla säännöllinen.

Keskeistä on, että ruokavalio tukee painonhallintaa ja tarvittaessa laihtumista. Erittäin vähähiilihydraattista (ketogeenistä) ruokavaliota ei suositella, sillä siitä ei ole osoitettu olevan hyötyä tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidossa.

Tyypin 2 diabetesta sairastaville suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin muullekin väestölle: runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja (mukaan luettuna palkokasvit) ja täysjyväviljaa sekä kalaa, mutta mahdollisimman vähän sokeria, sokerilla makeutettuja juomia ja valkoista viljaa, niukasti lihavalmisteita, rasvaisia maitovalmisteita ja tyydyttynyttä, kovaa rasvaa (korkeintaan 1/3 syödystä rasvasta), vähän suolaa ja enintään kohtuullisesti alkoholia. Janojuomaksi suositellaan vettä.

Proteiinin osuuden tulee olla alle 65-vuotiailla 10–20 % ja yli 65-vuotiailla 15–20 % energiansaannista lukuun ottamatta munuaispotilaita. Heidän ravitsemukseensa löytyy lisätietoa Terveyskylästa .

Pienempään diabetesriskiin näyttäisivät liittyvän niin Välimeren, Pohjoismainen kuin Itämerenkin ruokavalio. Hyviä lisävinkkejä löytyy sekä suomalaisista että pohjoismaisista ravitsemussuosituksista.

Myös kahvin juonti näyttäisi olevan yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin aina 6 kuppiin päivässä asti, mutta sitä suuremmasta määrästä ei ole lisähyötyä.

Lautasmalli on hyvä apu aterian koostamisessa.

Painonhallinta

Energiansaanti tulee suhteuttaa kulutukseen, jotta normaalia painoa voidaan pitää yllä tai se voidaan saavuttaa.

Ylipainoisilla tyypin 2 diabetesta sairastavilla laihtuminen parantaa verenglukoosin tasapainoa ja vähentää diabeteslääkityksen tarvetta.

Tyypin 2 diabetes on mahdollista saada myös remissioon (= potilas on oireeton ja verenglukoosi on normaalilla tasolla ilman lääkehoitoa), mutta siihen tarvitaan yleensä intensiivistä painonhallintaohjelmaa, reipasta painonpudotusta (15 %), lihavuuden lääkehoitoa tai lihavuuden kirurgista hoitoa.

Lihavuuden hoidosta on olemassa oma potilasversionsa Lihavuus aikuisilla (ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Liikunta

Säännöllinen liikunta on suositeltavaa erityisesti tyypin 2 diabetesta sairastaville, sillä se parantaa verenglukoosiarvoja, helpottaa painonhallintaa, vaikuttaa veren rasva-arvoihin, alentaa verenpainetta ja lisää virkeyttä ja hyvinvointia.

Tyypin 2 diabetesta sairastaville sopivat samat yleiset liikuntasuositukset kuin muillekin.

Pyrkimyksenä on lisätä arkiaktiivisuutta ja vähentää liikkumattomuutta; esimerkiksi istumisessa tulisi pitää tauko aina puolen tunnin välein.

Kestävyysliikuntaa (esimerkiksi kävelyä, pyöräilyä, uintia, tanssia) tulisi harrastaa 2,5 tuntia viikossa useammalle päivälle jaettuna, ja lihaskuntoliikuntaa 2–3 päivänä viikossa.

Lisätietoa liikunnasta, ks. UKK-Instituutin Liikkumisen suositukset .

Tupakointi ja alkoholin käyttö

Tupakoinnin lopettaminen on osa diabeteksen hoitoa, ja omaa alkoholinkäytön kohtuullisuuttakin kannattaa miettiä, sillä alkoholi sisältää paljon energiaa ja altistaa alhaiselle verenglukoosille. Lisäksi alkoholin runsas käyttö nostaa verenpainetta.

Näistä aiheista on olemassa omat potilasversionsa (ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Verenpaine ja veren rasva-arvot

Verenpaineen vähimmäistavoite on vastaanotolla alle 140/80 mmHg ja kotimittauksissa alle 135/80 mmHg.

LDL-kolesterolin osalta pyritään tyypin 2 diabetesta sairastavilla yleisesti arvoon alle 2,6 mmol/. Tavoite on tiukempi, jos potilaalla on suuri (LDL-tavoite alle 1,8 mmol/) tai erityisen suuri valtimotaudin riski (LDL-tavoite alle 1,4 mmol/l).

Sekä kohonneesta verenpaineesta että poikkeavista veren rasva-arvoista (dyslipidemiat) on olemassa omat potilasversionsa (ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Verenglukoosin omaseuranta

Jos HbA1c on tavoitteen mukainen eikä tyypin 2 diabetesta sairastavalla ole käytössään sellaisia lääkkeitä, jotka altistavat liian matalalle verenglukoosille eli hypoglykemialle (insuliini-, sulfonyyliurea- tai glinidilääkitys), ei päivittäisestä omaseurannasta ole osoitettu olevan lisähyötyä, mutta sen sijaan insuliinihoidossa olevan omaseuranta (aamuisin, iltaisin ja ennen aterioita) on välttämätöntä.

Omaseuranta voidaan toteuttaa mittaamalla verenglukoosi sormenpäästä tai ns. sensorilla, joka mittaa ihonalaista kudosglukoosia. Ns. sensorimittaus on tällä hetkellä käytössä ensisijaisesti heillä, joilla on monipistos- tai insuliinipumppuhoito.

Yksilöllinen mittausten tarve (ja myös mittausliuskojen vähimmäistarve) arvioidaan yhdessä diabeteshoitajan ja lääkärin kanssa. Tämä kirjataan myös hoitosuunnitelmaan.

Hoitotarvikejakelusta saa hoitosuunnitelman mukaisesti mittariin tarvittavia liuskoja, neuloja insuliinikynään sekä tarvittaessa myös muita diabeteksen hoitoon tarvittavia hoitovälineitä.

Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito

Lääkäri kirjoittaa B-lausunnon erityiskorvattavia lääkkeitä varten – mikäli potilaalle aloitetaan lääkehoito – raskausdiabetesta lukuun ottamatta.

Kullekin potilaalle määritellään omat yksilölliset hoitotavoitteet. Hoidon yleiset tavoitteet on esitetty suosituksen taulukossa Diabetesta sairastavien hoidon yleiset tavoitteet glukoositasapainon, lipidien (veren rasva-arvojen) ja verenpaineen osalta .

Verenglukoosi

Tyypin 2 diabeteksessa ensisijainen lääke, jolla hoito aloitetaan elintapamuutosten ja painonhallinnan lisäksi, on metformiini. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, ja annosta nostetaan 1–2 viikon välein, jotta haittavaikutuksilta (yleensä vatsavaivat, pahoinvointi) vältyttäisiin. Metformiinilääkityksen jatkuttua useamman vuoden on hyvä tarkistaa B12-vitamiinin pitoisuus.

Tyypin 2 diabeteksessa SGLT2-estäjät (ns. glukoosinpoistajat) ja GLP-1-reseptoriantagonistit ovat keskeisiä lääkevalmisteita, joita käytetään tietyissä tapauksissa glukoositasapainosta ja metformiinihoidosta riippumatta (esimerkiksi valtimotautia, sydämen vajaatoimintaa tai kroonista munuaistautia sairastavat) niiden suotuisten ennustevaikutusten takia. Kuten metformiini, nämäkään lääkkeet eivät altista hypoglykemioille.

Muita valmisteita ovat gliptiinit sekä nykyisin harvemmin käytetyt glitatsonit, glinidit ja sulfonyyliureat.

Osa diabeteslääkkeistä on tablettimuotoisia, osa pistettäviä.

Tyypin 2 diabetesta sairastavista osa tarvitsee myös insuliinihoitoa. Heillä (tai potilailla, joilla on omaa insuliinituotantoa vielä jäljellä) insuliinihoito voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla: perusinsuliini, ateriainsuliini, monipistos, sekoiteinsuliini tai insuliinipumppu.

Lääkehoidoista on kerrottu tarkemmin varsinaisessa Käypä hoito -suosituksessa Tyypin 2 diabetes Tyypin 2 diabetes ja sen lisätietoaineistoissa .

Liitännäissairaudet

Eri diabetestyypeistä ja diabetekseen liittyvistä liitännäissairauksista on suurimmasta osasta olemassa omat potilasversionsa (mm. Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat, Diabeettinen retinopatia, Diabeteksen munuaistauti, Insuliininpuutosdiabetes ja Raskausdiabetes). Ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa.

Diabetes ja erityisryhmät

Ajokelpoisuus

Ajoterveyden kannalta on olennaista, että kuljettaja seuraa glukoosiarvojaan säännöllisesti ja tiedostaa tämän merkityksen, tunnistaa omat hypoglykemiatuntemuksensa ja pystyy toimimaan liikenneturvallisesti.

Diabetesta sairastavan ajoterveyden tarkastusväli on henkilöauton kuljettajalla 1–5 vuotta ja raskaassa ja ammattiliikenteessä 1–3 vuotta. Lääkäri kirjaa terveysedellytysten täyttymisen potilasasiakirjoihin, eikä erillistä lausuntoa viranomaisille rutiinimaisesti tarvita.

Jos lääkäri toteaa, että ajoterveysedellytykset eivät täyty, hän määrää ajokiellon, ilmoittaa siitä potilaalle ja merkitsee sen potilasasiakirjoihin. Jos ajokyvyttömyys kestää yli 6 kuukautta, siitä tehdään myös ilmoitus poliisille.

Lisätietoa ajoterveyden arvioinnista löytyy Trafista .

Ammatinvalinta

TInsuliinihoitoista diabetesta sairastaville suositellaan ammatinvalinnan ohjausta. ks. Ks. Diabetesliiton artikkeli .

Diabetes on myös (tällä hetkellä) este varusmiespalvelukselle lukuun ottamatta MODY2-diabetesta. Ks. Diabetesliiton artikkeli .

Raskaana olevat tai raskautta suunnittelevat

Diabetesta sairastavan raskaus tulee suunnitella etukäteen. Kaikki diabetesta sairastavat diabetestyypistä riippumatta kuuluvat raskauden aikana erityissairaanhoidon (äitiys- ja diabetespoliklinikan) seurantaan, sillä heidän raskauteensa liittyy suurentunut raskauskomplikaatioiden ja odottavan äidin diabetekseen liittyvien lisäsairauksien pahentumisen riski.

Raskausdiabeteksesta on olemassa oma potilasversionsa (ks. kohta Hyödyllistä lisätietoa).

Ikääntyneet

Alle 75-vuotiaiden kohdalla hoitotavoitteet ovat samat kuin nuoremmilla.

Kohtalaisen terveen 75 vuotta täyttäneen henkilön kohdalla voidaan noudattaa samoja tyypin 2 diabeteksen hoidon tavoitteita ja periaatteita kuin nuoremmillakin. Hoidon tavoitteet asetetaan potilaan kokonaistilanteen ja tarpeiden mukaan.

Ikääntyneiden henkilöiden hoidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota liian matalan verenpaineen ja verenglukoosin välttämiseen, toiminta- ja liikuntakyvyn ja lihaskunnon ylläpitämiseen, monipuolisen ravitsemuksen turvaamiseen, painon pysymiseen ennallaan (liikaa laihtumista vältettävä), jalkaongelmien ehkäisyyn sekä munuaisten ja sydämen toimintaan.

Yksilöllinen seuranta

Seurantakäynnit sovitaan yksilöllisesti siten, että otetaan huomioon muun muassa diabeteksen kesto, hoitotapa, diabetesta sairastavan ikä ja muut sairaudet. Seurannan yhteydessä arvioidaan myös potilaan tuen ja ohjauksen tarve.

Kerran vuodessa ja 1–3 vuoden välein tehdään kattavampi tarkastus.

Seurantakäyntien sisällöstä on kerrottu tarkemmin suosituksen taulukossa Diabetesta sairastavien aikuisten arviokäynnin sisältö .

Hoitoväsymys, jaksaminen ja psykososiaaliset haasteet

Hoitoväsymys, jolla tarkoitetaan väsymistä sairauden jatkuvaan hoitamiseen, liittyy usein pitkäaikaissairauksiin, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään ja kuormittavat henkisesti.

Kuormittuminen on tavallista, joten hoitoväsymyksestä ja jaksamisesta kannattaa keskustella terveydenhuollon asiantuntijan, esimerkiksi diabeteshoitajan kanssa. Tätä kautta on mahdollista saada tarvittaessa psykososiaalista tukea ja ohjausta, minkä tarkoituksena on tukea potilaan selviytymistä sairauden eri vaiheissa.

Diabetes lukujen valossa

Tyypin 2 diabetes on maailmanlaajuisesti yleistymässä, ja siihen sairastuvat yhä nuoremmat.

Suomessa on THL:n vuoden 2022 diabetesrekisterin mukaan diagnoosin saaneita tyypin 2 diabetesta sairastavia lähes 400 000.

Seulontatutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että merkittävä osa diabetesta sairastavista ei ole tietoisia siitä, että he sairastavat diabetesta, joten on arvioitu, että maassamme on yli puoli miljoonaa diabetesta sairastavaa.

Terve Suomi -tutkimuksen mukaan vuonna 2023 miehistä 14 prosenttia ja naisista 11 prosenttia sairasti diabetesta.

Joka 5. mies ja lähes joka 3. nainen on vähintään kohtalaisessa riskissä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Kohtalainen riski tarkoittaa sitä, että 1 henkilö 5:stä sairastuu seuraavien 10 vuoden aikana.

Hyödyllistä lisätietoa

Käypä hoito -potilasversiot (* = päivityksessä):

Diabetesliitto on diabetesta sairastavien, heidän läheistensä ja diabetesammattilaisten yhteisö. Diabetesliiton nettisivustolta Terveydeksi löytyy tietoa niin ravitsemuksesta, diabeteksen ehkäisystä kuin elintavoistakin.

Terveyskirjastosta löytyy useita diabetekseen liittyviä artikkeleita , samoin Terveyskylän Diabetestalosta .

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Diabetekseen liittyviä käsitteitä

Glukoosi = puhekielessä verensokeri

HbA1c = puhekielessä ns. pitkä sokeri. Mittaa veren punasolujen hemoglobiinin sokeroitumista. Verikoe, jonka avulla arvioidaan edeltävän noin 2 kuukauden glukoositasoa. Verikoetta varten ei tarvitse olla ravinnotta.

Hyperglykemia = korkea glukoosiarvo. Saattaa johtua insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Oireita voivat olla jano, normaalia tiheämpi virtsaamisen tarve, väsymys etenkin ruokailun jälkeen, uneliaisuus tai näön hämärtyminen.

Hypoglykemia = liian matala glukoosiarvo. Syynä on insuliinin tai muun diabeteslääkkeen liian suuri vaikutus. Hypoglykemia jaetaan lievään, merkittävään ja vakavaan. Vakavassa hypoglykemiassa tarvitaan toisen henkilön apua. Oireita ovat muun muassa hikoilu, vapina, aggressiivisuus ja tajuttomuus. Vakavasta hypoglykemiasta puhutaan myös nimellä insuliinisokki.

Ketoasidoosi = happomyrkytys. Tila, jossa elimistöön kertyy runsaasti ketoaineita (ketoosi) ja näistä aiheutuu veren ja kudosten happamuus (asidoosi). Oireita ovat lisääntynyt virtsan eritys, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu ja asetonin haju hengityksessä. Ketoasidoosiin liittyy tyypillisesti myös vakava kuivuminen (dehydraatio). Ketoasidoosi syitä voivat olla insuliininpuute, insuliinihoidon laiminlyönti, infektio, muu akuutti sairaus tai kortisonihoito. Potilas tarvitsee sairaalahoitoa.

Remissio = sairauden oireiden lieveneminen tai häviäminen Tyypin 2 diabetes on mahdollista saada remissioon merkittävällä painonlaskulla (15 %). Potilaalla ei tällöin ole diabeteksen oireita eikä hän tarvitse lääkitystä.

Potilaat mukaan -viiteryhmä

Käypä hoito -työryhmän rinnalla on toiminut potilasedustajista koottu Potilaat mukaan (PoMu) -viiteryhmä . Viiteryhmä on kommentoinut suositusta sen työstön aikana ja antanut suosituksesta lausunnon. Kiitämme viiteryhmän jäsentä myös tämän potilasversion kommentoinnista sen luonnosvaiheessa.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Tyypin 2 diabetes Tyypin 2 diabetes pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Leo Niskanen Päijät-Hämeen keskussairaalan sisätautien klinikasta sekä lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, eläkkeelle jäänyt Käypä hoito päätoimittaja Jorma Komulainen.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.