Yleistä

Terve maksa sisältää vain vähän rasvaa. Rasvamaksataudissa rasvaa kertyy maksasolujen sisään liikaa, jolloin yli 5 % maksan painosta koostuu rasvasta. Runsaan rasvan kertymisen seurauksena maksa voi huomattavasti suurentua.

Rasvamaksa on yleisin krooninen maksasairaus. Suomalaisista aikuisista noin 25 % sairastaa rasvamaksaa. Tavallisesti rasvamaksa todetaan 40–60 vuoden iässä, mutta nykyisen lihavuusepidemian seurauksena sitä esiintyy yhä useammin myös lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Suomalaisista ylipainoisista 2–16-vuotiaista lapsista rasvamaksaa esiintyy keskimäärin 15 %:lla.

Rasvoittuminen muuttaa maksan sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, mikä altistaa erityisesti tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien kehittymiselle. Osalla rasvamaksaa sairastavista henkilöistä maksa tulehtuu ja siihen muodostuu arpikudosta. Maksan arpeutuminen voi edetä kirroosiin, jolloin maksan normaali toiminta häiriintyy vakavasti. Edennyt rasvamaksatauti lisää myös maksasyövän riskiä.

Rasvamaksan riskitekijät

Rasvamaksan keskeisin riskitekijä on keskivartalolle painottuva lihavuus eli vyötärölihavuus. Suurella osalla vyötärölihavista on rasvamaksa. Rasvamaksa voi kuitenkin esiintyä myös normaalipainoisella. Tällöin taustalla saattaa olla runsasta alkoholinkäyttöä, rasvoittumista edistävä ruokavalio tai maksan rasvoittumiselle altistavia perinnöllisiä tekijöitä.

Alkoholi on vyötärölihavuuden ohella yleinen rasvamaksan aiheuttaja. Maksan suhteen yleisenä riskitason ylittävänä kulutuksena pidetään naisilla keskimäärin 12 annosta alkoholia viikossa ja miehillä 18 annosta viikossa. Alkoholin vaikutus maksaan on kuitenkin yksilöllistä, eikä mikään määrä alkoholia ole maksan kannalta täysin turvallista. Vyötärölihavuus ja alkoholi myös voimistavat toistensa haitallisia vaikutuksia maksaan. Yksi annos alkoholia on vyötärölihavan henkilön maksalle yhtä haitallista kuin neljä annosta normaalipainoisella.

Ravinnon laatu on keskeinen maksan rasvoittumiseen vaikuttava tekijä. Kovat (tyydyttyneet) rasvat ovat maksalle haitallisimpia ravintoaineita, ja ne lisäävät maksan rasvaa enemmän kuin pehmeät rasvat tai sokerit. Kovia rasvoja sisältävät erityisesti rasvaiset lihatuotteet, voi, rasvainen maito ja siitä valmistetut tuotteet, juustot sekä monet leivonnaiset. Maksa pystyy muodostamaan rasvaa myös ylimääräisestä sokerista. Tämän vuoksi sokeripitoisten tuotteiden, kuten mehujen, virvoitusjuomien ja makeisten, säännöllinen ja runsas nauttiminen altistaa rasvamaksalle.

Eri ihmisten alttius maksasolujen rasvoittumiselle vaihtelee myös perinnöllisistä syistä. Siksi kaikki vyötärölihavat tai alkoholia runsaasti käyttävät eivät saa rasvamaksaa. Harvinaisia rasvamaksan aiheuttajia ovat tietyt lääkkeet, virushepatiitit sekä perinnölliset aineenvaihdunnalliset sairaudet (mm. lipodysforiat, hypobetalipoproteinemia, Wilsonin tauti).

Rasvamaksan oireet

Rasvamaksa ei yleensä ”tunnu”. Joskus harvoin huomattavasti suurentuneeseen maksaan saattaa liittyä epämiellyttäviä tuntemuksia ylävatsan oikeassa puoliskossa. Rasvamaksan olemassaolosta ei siis tiedetä ilman tutkimuksia, mutta sitä on syytä epäillä, jos on selvä vyötärölihavuus tai käyttää runsaasti alkoholia.

Rasvamaksa alkaa aiheuttaa oireita silloin, kun maksan arpeutuminen etenee kirroosiksi. Tällöinkin selvät oireet ilmenevät vasta sairauden loppuvaiheessa. Maksakirroosin oireista kerrotaan erillisessä artikkelissa.

Rasvamaksan toteaminen

Rasvamaksan olemassaolo voidaan varmistaa vain kuvantamistutkimuksen tai maksan koepalan avulla. Koska rasvamaksa on erittäin yleinen, ei näitä tutkimuksia tehdä pelkästään rasvamaksan toteamisen vuoksi. Epäiltäessä rasvamaksaa lääkärin tehtävänä on tunnistaa sellainen tilanne, jossa tauti on vaarassa edetä maksakirroosiksi (ks. alla ”Rasvamaksan etenemisriskin arviointi”).

Useimmiten rasvamaksa todetaan sattumalta muun syyn vuoksi tehdyssä vatsan kuvantamistutkimuksessa (ultraääni-, tietokonekerroskuvaus- tai magneettitutkimus). Ultraäänitutkimuksen herkkyys todeta rasvamaksa on vaihteleva, eikä sen avulla voida täysin poissulkea merkittävää rasvoittumista. Tietokonekerroskuvaus ja magneettitutkimus ovat herkempiä menetelmiä, mutta maksan rasvoittumisen arviointi riippuu kuvien tulkitsijasta.

Rasvamaksaa sairastavalla veren maksakokeiden arvot (etenkin ALAT, pienemmässä määrin myös ASAT) voivat olla koholla. Jos koholla oleva ALAT todetaan vyötärölihavalla henkilöllä ilman muuta syytä, rasvamaksa on todennäköinen. Normaalit maksa-arvot eivät kuitenkaan poissulje rasvamaksaa. Maksa-arvot ovat viitealueiden sisällä jopa puolella sellaisista henkilöistä, joilla rasvamaksatauti on edennyt tulehdukseen.

Rasvamaksa liittyy useimmiten laaja-alaiseen aineenvaihdunnan häiriöön, jota kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi. Metabolisen oireyhtymän toteaminen on vahvasti viitteellinen samanaikaiselle rasvamaksataudille. Metaboliseen oireyhtymään voi liittyä vyötärölihavuuden lisäksi verenpainetauti, kohonnut paastoverensokeri sekä muutoksia veren rasva-arvoissa (suurentunut triglyseridipitoisuus ja pieni HDL-kolesterolipitoisuus).

Rasvamaksan etenemisriskin arviointi

Kun rasvamaksa todetaan tai sen olemassaoloa pidetään todennäköisenä riskitekijöiden perusteella, arvioi lääkäri taudin riskiä edetä maksakirroosiksi. Tätä varten on kehitetty erityisiä riskilaskureita, joista käytetyin on verikokeisiin perustuva FIB-4-indeksi. Laskurin avulla voidaan suhteellisen luotettavasti poissulkea pitkälle edennyt maksan arpeutuminen.

Jatkotutkimuksia saatetaan joutua tekemään, mikäli riskilaskurin tulos jää epävarmaksi tai epäiltäessä edennyttä maksasairautta. Tällöin ensisijainen tutkimus on ultraääneen perustuva maksan jäykkyysmittaus, joka arvioi maksan arpeutumista riskilaskureita huomattavasti tarkemmin. Maksan jäykkyysmittauksia toteutetaan pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa.

Maksan tulehdus ja (varhainen) arpimuodostus voidaan todeta luotettavasti ainoastaan koepalan avulla. Koepalan otto on kuitenkin kajoava tutkimus, ja siksi se tehdään ainoastaan erityisen syyn perusteella. Joissain tapauksissa koepala päädytään ottamaan diagnoosin varmistamiseksi tai muiden maksasairauksien poissulkemiseksi.

Rasvamaksan elintapahoito

Rasvamaksa paranee, jos rasvoittumista aiheuttavat riskitekijät poistetaan. Jopa tulehtunut ja arpikudosta sisältävä maksa voi parantua täydellisesti. Maksakirroosi on lähtökohtaisesti palautumaton tila, joka paranee ainoastaan maksansiirrolla.

Laihduttaminen on tehokkain maksan rasvaa vähentävä hoito silloin, kun taustalla on vyötärölihavuus. Yli 10 %:n painonlasku parantaa rasvamaksan lähes kaikilta. 5–10 %:n painonlasku vähentää rasvoittumista tehokkaasti, jolloin myös tulehdus sekä arpikudos maksassa yleensä vähenevät. Kuitenkin jo muutaman prosentin painonlasku voi vähentää maksan rasvaa useita kymmeniä prosentteja ja estää vakavan tautimuodon kehittymisen. Painonhallinnan keinoista kerrotaan tarkemmin erillisessä artikkelissa.

Ruokavaliomuutokset ovat rasvamaksan hoidossa keskeisiä erityisesti laihtumiseen yhdistettynä. Kovia rasvoja sisältäviä tuotteita suositellaan välttämään ja vaihtamaan ne kasviperäisiä, pehmeitä rasvoja sisältäviin tuotteisiin. Vähäkuituisten hiilihydraattien saantia tulisi vähentää. Tutkimuksissa maksan kannalta suotuisimmalta vaikuttaa Välimeren ruokavalio, jossa vähäinen punaisen ja prosessoidun lihan saanti yhdistyy korkeaan kasviöljyjen, vihannesten, palkokasvien, hedelmien, pähkinöiden, kalan ja merenelävien saantiin.

Rasvamaksan lääkkeellinen ja kirurginen hoito

Toistaiseksi Suomessa ei ole saatavilla nimenomaan rasvamaksan hoitoon hyväksyttyjä lääkeaineita. Tietyt diabetes- ja laihdutuslääkkeet on kuitenkin todettu tehokkaiksi rasvamaksan hoidossa.

Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa glukagonin kaltainen peptidi 1 (GLP-1) -reseptoriagonisti semaglutidi (kauppanimi Wegovy®) paransi 18 kuukauden hoidon aikana maksan tulehdusmuutokset 63 %:lta ja vähensi arpeutumista 37 %:lla potilaista. Vastaavia hyötyjä voidaan mahdollisesti saavuttaa myös muilla suolistohormonien kaltaisilla lääkkeillä (mm. liraglutidi, tirtsepatidi), mutta niistä ei vielä ole vastaavaa tutkimusnäyttöä.

Insuliiniherkistäjä pioglitatsoni voi pitkäaikaisessa käytössä vähentää maksan rasvoittumista ja tulehdusta diabetesta sairastavilla. Pioglitatsonin ei kuitenkaan ole todettu vähentävän maksan arpeutumista lumelääkkeeseen verrattuna.

Lihavuusleikkaus on tehokas edenneen rasvamaksataudin hoitomuoto. Se saattaa tulla kyseeseen tilanteessa, jossa painoindeksi on vähintään 35 (merkittävä lihavuus) eikä riittävään laihtumiseen päästä elintapa- ja lääkehoidolla.

Rasvamaksan ehkäisy

Perinnöllisistä syistä alttius rasvan kertymiselle maksaan ja taudin eteneminen on yksilöllistä. Osa ihmisistä sietää ylipainoa ilman maksan rasvoittumista tai arpimuodostusta, mutta useimmilla selvä vyötärölle keskittynyt ylipaino alkaa rasvoittaa maksaa.

Vaikka olisi perinyt alttiuden, ei maksaan kerry runsaasti rasvaa ilman vyötärölihavuutta tai runsasta alkoholin käyttöä. Kaikki voivat siis ehkäistä rasvamaksan syntymisen pitämällä painon normaalina ja alkoholinkäytön kohtuullisena. Rasvamaksan vaara vähenee, jos kovien rasvojen ja sokerin käyttö pidetään kohtuullisena.

Liikunnalla on myös merkitystä. Liian vähäinen liikunta lisää alttiutta rasvan kertymiselle maksaan. Vastaavasti liikunnalla voidaan hillitä rasvan kertymistä.

Kirjallisuutta

  1. Newsome P, Sanyal A, Kliers I, ym. Phase 3 ESSENCE trial: semaglutide in metabolic dysfunction-associated steatohepatitis (MASH). Presented at The Liver Meeting 2024, November 15–19, San Diego, USA.
  2. Yki-Järvinen H, Luukkonen P, Qadri S, Arkkila P. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa (NAFLD) ja steatohepatiitti (NASH). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 20.4.2023.
  3. Riekki H, Aitokari L, Kivelä L, ym. Prevalence and associated factors of metabolic-associated fatty liver disease in overweight Finnish children and adolescents. Front Endocrinol 2023;14:1090344.
  4. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFLD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 23.1.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  5. Åberg F. Rasvamaksa ei siedä alkoholia. Duodecim 2020;136:24-1.
  6. Åberg F, Puukka P, Salomaa V ym. Risks of light and moderate alcohol use in fatty liver disease - follow-up of population cohorts. Hepatology 2020;71(3):835–48.PMID: 31323122
  7. Luukkonen PK, Sädevirta S, Zhou Y, ym. Saturated fat is more metabolically harmful for the human liver than unsaturated fat or simple sugars. Diabetes Care 2018;41(8):1732–39. PMID: 29844096
  8. Arkkila P. Rasvamaksa. Kirjassa Färkkilä M, Isoniemi H, Kaukinen K, Puolakkainen P (toim.). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim 2013, s.852–858.
  9. Maersk M, Belza A, Stødkilde-Jørgensen H, ym. Sucrose-sweetened beverages increase fat storage in the liver, muscle, and visceral fat depot: a 6-mo randomized intervention study. Am J Clin Nutr 2012;95(2):283–9.PMID: 22205311
  10. Kotronen A, Yki-Järvinen H, Männistö S, ym. Non-alcoholic and alcoholic fatty liver disease - two diseases of affluence associated with the metabolic syndrome and type 2 diabetes: the FIN-D2D survey. BMC Public Health 2010;10():237 PMID: 20459722
  11. Arkkila P. Uhkaako rasvamaksa kansanterveyttä? Suom Lääkäril 2009;64:1111–9.
  12. Kotronen A, Juurinen L, Hakkarainen A, ym. Liver fat is increased in type 2 diabetic patients and underestimated by serum alanine aminotransferase compared with equally obese nondiabetic subjects. Diabetes Care 2008;31(1):165-9 PMID: 17934148