Yleistä

Sydäninfarktin synty

Sydäninfarktin taustalla on lähes aina valtimotauti, joka kovettaa ja ahtauttaa sydäntä ravitsevia sepelvaltimoita. Kun suoni menee äkillisesti tukkoon, kehittyy infarkti. Tällöin tukkeuman alkusyynä on joko ahtauma tai valtimon sisäseinämässä olevan kolesterolia sisältävän kovettuman eli plakin repeytyminen. Lisäksi paikalle muodostuu verihyytymä, joka äkisti tukkii suonen ( kuva ).

Sydäninfarktin oireet ja toteaminen

Sydäninfarkti on hengenvaarallinen sairauskohtaus. Sen nopea tunnistaminen ja hoito on tärkeää. Tyyppioire on kova kipu, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana. Kipu on puristavaa, "painavaa" tai vannemaista ja voi säteillä olkavarsiin, leukaperiin, ylävatsalle ja jopa selkään (kuva ). Kipu on usein ankaraa ja jatkuu samanlaisena. Kova kipu nostaa usein kylmän hien tai aiheuttaa pahoinvointia. Liikkuminen ei yleensä helpota oireita, vaan voi jopa pahentaa niitä. Nitrolääkekään ei aina auta.

Joskus infarktipotilaan kipu voi olla vähäistä, jopa vain outoa närästyksen tunnetta. Etenkin vanhuksilla tai diabetesta, munuaisten vajaatoimintaa tai muistihäiriöitä sairastavilla kipu saattaa kokonaan puuttua, ja pääoireet ovat pahoinvointi, heikotus, raskas epämiellyttävä olo ja hikisyys. Infarktin suuruudesta ja sijainnista riippuen sydämen pumppaustoiminta voi äkillisesti pettää ja voi muodostua vaikea vajaatoiminta eli keuhkopöhö. Infarktin aiheuttamista rytmihäiriöistä pahin on kammiovärinä, joka on yleisin sydäninfarktiin liittyvän äkkikuoleman syy.

Jos aiemmin terveelle henkilölle tai sepelvaltimotautipotilaalle tulee äkillisesti edellä kuvattuja oireita, kannattaa soittaa hätäkeskukseen (numero 112), jonka lähettämän ambulanssin ensihoitohenkilöstö arvioi ja toteaa hoidon tarpeen. Infarkti todetaan sydämen sähkökäyrän (EKG) ja verinäytteestä tutkittavien sydänlihasvaurion merkkiaineiden avulla (ks. Troponiini (P-TnT) ja Kreatiinikinaasi (P-CK)).

Sydäninfarktin hoito

Sydäninfarkti vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

Hoito aloitetaan usein jo kotona tai ambulanssissa. Tukoksen muodostumista estävää asetyylisalisyylihappoa ("aspiriinia") annetaan ensilääkkeenä 250–500 milligrammaa. Nitrosuihke tai -tabletti voi helpottaa oireita, mutta yleensä kipua lievitetään myös morfiinilla tai muulla sen kaltaisella opioidilääkkeellä sekä nitrotiputuksella (infuusiolla). Beetasalpaaja-lääkkeellä estetään rytmihäiriöitä ja alennetaan sykettä ja verenpainetta.

Sepelvaltimoa tukkivaa hyytymää estetään laajenemasta asetyylisalisyylihapon lisäksi muilla hyytymistä ja tukoksia estävillä lääkkeillä. Useimmat lääkkeet annostellaan aluksi suoraan laskimoon nopean vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Osalle (mutta ei kaikille) infarktipotilaista tehdään mahdollisimman nopeasti varjoainekuvaus ja samalla pallolaajennus. Jos tämä ei ole mahdollista, voidaan antaa liuotushoito. Osalle potilaista varjoainekuvaus ja pallolaajennus tai joskus ohitusleikkaus tehdään vasta muutaman päivän kuluttua.

Sydäninfarktiin voi liittyä lähipäivien aikana vaarallisia rytmihäiriöitä ja muita sydämen toiminnan häiriöitä. Tämän takia potilas sijoitetaan valvontaosastolle (”sydänvalvontaan”), jossa sydämen toimintaa ja verenkiertoa tarkkaillaan eli ”monitoroidaan”. Kivut pidetään poissa, rytmihäiriöitä estetään ja tarvittaessa hoidetaan, ja sykettä ja verenpainetta säädellään lääkkeillä. Näin infarktin aiheuttama sydänlihasvaurio ja sen "arpi" jäävät mahdollisimman pieniksi.

Sydäninfarktin jälkeen tarvitaan jatkuvaa lääkitystä. Kaikille aloitetaan ainakin säännöllinen "sydänaspiriini" (asetyylisalisyylihappo pienellä annoksella). Marevania® tai muuta verenhyytymistä estävää lääkettä (antikoagulantit) käyttävät eivät yleensä tarvitse aspiriinilääkitystä pysyvästi. Varsinkin pallolaajennuksella hoidetut potilaat tarvitsevat yleensä jonkin aikaa myös muita tukoksia estäviä lääkkeitä. Useimmat tarvitsevat beetasalpaajalääkitystä ja monet ACE:n estäjä -lääkettä.

Erittäin tärkeää on sydänkohtauksen uusiutumisen estäminen vähentämällä valtimotaudin riskitekijöitä, joista tärkein on tupakointi. Jokseenkin kaikille potilaille aloitetaan kolesterolilääke ja tarvittaessa verenpainelääke. Niin sanottu ”paha kolesteroli” eli LDL-kolesteroli pitäisi saada sepelvaltimotautia sairastavalla tasolle 1,4 mmol/l tai sen alapuolelle.

Sydäninfarktista toipuminen

Pallolaajennuksella hoidetun sydäninfarktin jälkeen työ- ja toimintakyky palautuvat yleensä nopeasti. Kotiin pääsee yleensä parissa päivässä. Jos vaurio on pieni, voi kevyeen työhön palata jopa 1–2 viikon kuluttua. Muuhun kuntoutumiseen aikaa voidaan tarvita 1–2 kuukautta. Sen aikana on tavoitteena entisen suorituskyvyn palautuminen ja uusien sydänkohtausten estäminen. Sairaalasta saa neuvoja liikunnan aloittamiseksi ja muita elämäntapaohjeita. Erityistä huomiota kiinnitetään tupakoinnin lopettamiseen sekä kohonneen verenpaineen, kohonneiden kolesteroliarvojen ja mahdollisen diabeteksen hoitoon. Sydänyhdistykset ja -piirit järjestävät luentoja ja kursseja sydäninfarktista toipuville. Kelan järjestämille kuntoutuskursseille voi tehdä hakemuksen lääkärintodistuksen tai sairauskertomusmerkinnän perusteella.

Sydäninfarktista toivutaan yleensä entiseen kuntoon, mutta kannattaa keskustella jatkohoitosuunnitelmasta lääkärin ja muiden ammattihenkilöiden kanssa. Hoitosuunnitelman tekemisessä tarvitaan tietoa sydäninfarktin koosta sekä taustalla olevan sepelvaltimotaudin laajuudesta ja vaikeusasteesta. Sydämen toimintakyky selvitetään ultraäänitutkimuksen avulla. Kuntoutustarpeen, suoritus- ja työkyvyn sekä ennusteen arvioinnissa voidaan tarvita rasituskoetta. Erikoissairaanhoidossa tapahtuvan hoidon ja alkuvaiheen jatkohoitosuunnitelman sekä erilaisten tarvittavien tutkimusten jälkeen pidempiaikainen jatkoseuranta toteutuu yleensä perusterveydenhuollossa. Kontrollikäynneistä huolehtiminen on tärkeää.

Infarktin jatkohoitoon yleensä kuuluva runsas lääkitys arveluttaa monia. Sydäninfarktin hoidossa käytetty ja sen jälkeinen lääkehoito on lääketieteen parhaiten tutkittuja alueita. Lääkityksen teho ja haittoja huomattavasti suurempi hyöty on tutkimuksissa vakuuttavasti osoitettu.

Sydäninfarktin ehkäisy

Sydäninfarktin vaaraa voidaan huomattavasti vähentää ehkäisemällä valtimotaudin syntyä. Tärkeimmät keinot ovat tupakoimattomuus, liikunnan lisääminen, kolesterolia alentava ruokavalio ja verenpaineen huolellinen hoito.

Sydäninfarktin uusiutumisen estämiseksi tarvitaan tämän lisäksi ainakin aspiriini- tai sen korvaava antikoagulantti- tai muu lääkitys sekä riittävän tehokas kolesterolilääkitys.