Gynekologien lisäksi ultraäänitutkimuksia tekevät radiologit, röntgenhoitajat (ns. sonograferit) sekä esimerkiksi raskauden aikana koulutetut kätilöt. Ultraäänitutkimus voidaan tehdä päivystysvastaanotolla, jolloin yleislääkäri tekee tutkimuksen. Tällöin ultraäänitutkimus voi ohjata hoitoa ja helpottaa potilaan lähettämistä oikealle erikoisalalle. Oikein hyödynnettynä ultraäänitutkimus nopeuttaa potilaiden hoitamista etenkin alkuraskauden ongelmissa.
Ultraäänitutkimuksen suorittaminen
Tutkimus voidaan tehdä vatsanpeitteiden päältä, jolloin virtsarakon tulee olla täynnä. Vatsan päälle levitetään geeliä, joka auttaa liikuttamaan anturia vatsanpeitteiden pinnalla ja tarkentaa kuvan laatua. Tämän tutkimuksen avulla saadaan yleiskuva kohdusta ja munasarjoista, mutta samalla esimerkiksi virtsateiden rakenteista.
Gynekologinen ultraäänitutkimus tehdään yleensä emättimen kautta. Tällöin virtsarakon tulee olla tyhjä. Etuna vatsanpeitteiden läpi tehtyyn tutkimukseen verrattuna on huomattavasti parempi näkyvyys kohde-elimiin. Tällöin saadaan tarkempi käsitys munasarjojen rakenteesta ja kohdun limakalvon paksuudesta. Kuvia tulkittaessa on tärkeää tietää kuukautiskierron vaihe, koska sekä munasarjojen että kohdun kaikurakenne muuttuu kierron vaiheen mukaan. Tutkimus tehdään tätä tarkoitusta varten suunnitellulla anturilla. Myös peräaukon kautta tehtävä tutkimus on mahdollinen.
Alkuraskauden ultraäänitutkimukset tehdään yleensä emättimen kautta. Myöhemmässä raskauden vaiheessa tutkimus tehdään vatsanpeitteiden päältä, koska kohdussa oleva lapsivesi toimii sopivana kontrastina.
Tärkeimmät käyttöaiheet ja löydökset
Tutkimuksen avulla voidaan mitata kohdun koko ja arvioida kohdun rakenteen säännöllisyys. Kohtuontelon tilannetta selvitetään mittaamalla kohdun limakalvon paksuus ja arvioimalla sen säännöllisyyttä (kuva ). Tämä on tärkeää poikkeavia vuotoja tutkittaessa. Tutkimusta voidaan tarkentaa ruiskuttamalla kohtuonteloon vähän keittosuolaa, jolloin kohtuontelon seinämän tasaisuus nähdään paremmin. Tämän tutkimuksen nimi on hysterosonografia (HSG). Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan myös tarkistaa, että kierukka on paikallaan kohtuontelossa. Kohdun myoomat eli lihaskasvaimet paljastuvat ultraäänitutkimuksessa hyvin.
Kohdun limakalvo kasvuvaiheessa (kaikukuva). Estrogeeni kasvattaa kohdun limakalvoa ja aikaansaa kasvuvaiheelle tyyppillisen 3-viivaisen rakenteen kohdun etu- ja takaseinämän limakalvokerrosten kasvaessa kohtuontelossa toisiaan kohti.
Munasarjojen toiminnan selvittämisessä ultraäänitutkimus on hyödyllinen. Munasarjan koko voidaan mitata ja sen tilavuus laskea. Erityisesti arvioidaan munasarjassa olevien pienien, ns. antraalisten munarakkuloiden määrää (kuva ). Munasarjakasvainta epäiltäessä ultraäänitutkimus on ensiarvoinen, sen avulla voidaan munasarjan koon lisäksi arvioida sen sisällä olevan muutoksen sisärakenteita. Vuosittaisesta rutiininomaisesta munasarjojen ultraäänitutkimuksesta ei kuitenkaan ole osoitettua hyötyä munasarjasyövän varhaiseksi toteamiseksi.
Antraalifollikkelit (kaikukuva). Antraalifollikkelit kaikukuvassa.
Kolmiulotteinen (3D) ultraäänitutkimus on tietyissä tilanteissa hyödyllinen. Sen avulla voidaan tarkemmin tutkia kohdun ja kohtuontelon rakennetta tai munasarjakasvaimen luonnetta.
Lapsettomuustutkimusten yhteydessä ultraäänitutkimusta käytetään munasarjan toiminnan selvittämiseen ja munanjohtimien aukiolon tutkimiseen. Kohtuontelon ja munanjohtimien ultraäänitutkimuksen nimi on hysterosalpingosonografia (HSSG). Tutkimuksen yhteydessä kohtuonteloon ruiskutetaan keittosuolan ja ilman seosta ja samalla tarkastellaan, nähdäänkö ilmakuplien kulkevan munanjohtimien läpi.
Raskauden seurannassa ultraäänitutkimus on tärkeä väline. Alkuraskaudesta voidaan selvittää raskauden sijainti ja sikiön elossaolo (kuva ). Myöhemmin tutkimuksen avulla voidaan seurata sikiön kasvua ja vointia ja selvittää istukan ja sikiön rakenteita.
Raskausviikko 6 (kaikukuva). Raskausviikolla 6 pää-perämitta (CRL = crown-rump length) on mitattavissa kaikukuvasta. Vieressä näkyy ruskuaispussi.
Kuntien tulee järjestää mahdollisuus raskaudenaikaisiin ultraäänitutkimuksiin kaikille odottajille, jotka sitä haluavat. Suosituksena on, että kaikille odottajille tehdään alkuraskauden ultraäänitutkimus 11.–13. raskausviikolla raskauden keston, sikiöiden määrän ja suurimpien poikkeavuuksien toteamiseksi. Keskiraskauden ultraäänitutkimus sikiön rakenteiden selvittämiseksi tehdään 18.-21. raskausviikolla. Sikiön rakenteita voidaan tutkia tavallisella ultraäänitutkimuksella, mutta epäiltäessä sikiön kehityshäiriötä saadaan kolmiulotteisella ultraäänitutkimuksella tarkempi kuva. Tutkimuksen yhteydessä on mahdollisuus tehdä verenvirtausmittauksia (dopplertutkimus) esimerkiksi napavaltimosta. Ultraäänitutkimus on vaaraton sikiölle.
