Pelot ovat luonnollisia tunteita, jotka syntyvät, kun ihminen kokee tai ajattelee jotakin uhkaavaa tai vaarallista. Ne ovat tärkeä osa ihmisen selviytymisvaistoa ja auttavat suojautumaan uhkilta. Pelot voivat kohdistua todellisiin tai kuvitteellisiin uhkiin.
Joskus ihmisillä esiintyy pelkoa, joka on kohteeseen tai tilanteeseen nähden liiallista tai epärealistista. Jos tällainen pelko toistuvasti kohdistuu johonkin tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen, lääkäri voi tehdä diagnoosin määritetystä yksittäisestä pelosta eli fobiasta.
Pelot voivat olla erilaisia ja kohdistua esimerkiksi eläimiin, ympäristöön (myrskyt, ukkonen, vesi, korkeat paikat), veren näkemiseen, pistoksiin tai tiettyihin tilanteisiin (suljetut paikat, hissit, sillat, julkiset liikennevälineet, lentäminen). Muita tyypillisiä pelkoja ovat esimerkiksi lian aiheuttama bakteeripelko, avaran tilan pelko tai lapsilla ilmenevä voimakkaiden äänien tai outojen vaatteiden pelko.
Pelkojen yleisyys
Lieväasteisina erilaiset pelot ovat hyvin yleisiä erityisesti lapsuudessa, mutta myös aikuisuudessa. Lähes puolet ihmisistä on kärsinyt jostain pelosta elämänsä aikana.
Noin 6–9 % aikuisista kärsii jostakin pelosta siinä määrin, että se on tavalla tai toisella haitannut elämää tai toimintakykyä viimeisen vuoden aikana. Naisilla pelkotiloja on paljon enemmän kuin miehillä, joskin sukupuolittumiseen voi olla monia syitä. Joidenkin pelkojen taustalla saattaa olla myös geneettistä taipumusta, erityisesti eläimiin liittyvissä peloissa (hämähäkki- tai käärmepelko).
Pelkojen ilmeneminen
Erilaisia pelkoja on luetteloitu jopa tuhansia, mutta osa niistä on hyvin harvinaisia. Pelot muistuttavat toisiaan, ja hyvin usein ihmisellä on useita samanaikaisia pelkoja. Pelon ja ahdistuksen välisen rajan määritteleminen ei ole kovin oleellista, mutta yleensä pelko syntyy todellisesta tai kuvitellusta välittömästä uhasta, ahdistus taas liittyy yleensä tulevaisuuden uhkakuvien ennakointiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko (kuten esiintymisjännitys pahimmillaan) liittyy usein arvostelluksi tulemisen pelkoon, ja julkisten paikkojen pelossa (agorafobia, ”torikammo”) henkilöä ahdistaa ajatus ihmisjoukkoon joutumisesta. Näistä kahdesta pelosta on olemassa erilliset diagnoosit ja artikkelit.
Altistuminen pelkoa herättävälle kohteelle aiheuttaa lähes aina välitöntä ahdistusta, joka pahimmillaan kehittyy paniikkikohtaukseksi. Veren näkemisen pelosta tai neula- ja pistospeloista kärsivät saattavat myös pyörtyä verenottotilanteissa. Lapsilla pelkoreaktio voi ilmetä itkuna, raivokohtauksena, jähmettymisenä tai tarrautumisena, eikä lapsi välttämättä aikuisen tavoin ymmärrä pelkoreaktionsa liiallisuutta tai epärealistisuutta.
Lähes aina pelkoa aiheuttavia kohteita tai tilanteita aletaan vältellä, ja tällöin puhutaan välttämiskäyttäytymisestä. Se on salakavala oire, koska se vähentää ahdistusta mutta alkaa kaventaa jokapäiväistä elämää. Jos työtehtäviin liittyy pelkoja ja välttämiskäyttäytymistä, voidaan pahimmillaan päätyä työkyvyttömyyteen. Kautta historian sosiaalisissa tilanteissa on käytetty alkoholia, koska se lievittää ahdistusta ja pelkoja, mutta vaarana on itselääkintä huonolla aineella, joka aiheuttaa riippuvuutta ja terveyshaittoja.
Määritetyn yksittäisen pelon kulku ja ennuste
Suurella osalla voimakkaista peloista kärsivistä pelot ovat etenkin ilman hoitoa vuosikautisia tai jopa elinikäisiä. Tutkimusten mukaan ahdistuneisuushäiriöistä ja peloista kärsivät saattavat odottaa 10–20 vuotta, ennen kuin päätyvät pohtimaan hoitoon hakeutumista. Suurin osa fobioista kärsivistä henkilöistä kärsii useammasta erillisestä pelosta, pienellä vähemmistöllä on vain yksi määräkohteinen pelko.
Traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus lisäävät erilaisten pelkojen kehittymistä. Vanhempien turha pelottelu ja heidän omat pelkonsa saattavat lisätä lasten pelkoja.
Lapsuudenaikaiset pelot häviävät usein itsestään iän lisääntyessä. Teini-iässä erilaiset pelot voimistuvat uudestaan, joskin myös sitten häviävät useimmiten muutaman kuukauden kuluessa. Jos lapsuuden aikana ilmenneet pelot eivät ole hävinneet aikuisikään tullessa, ne eivät aikuisiässäkään yleensä häviä.
Pelkojen itsehoito
Pelkoja voidaan lievittää usein erilaisin harjoituksin, joissa peloista kärsivä totuttelee asteittain kohtamaan pelkoa aiheuttavan kohteen tai tilanteen. Usein kannattaa ensin opetella rentoutumaan ja sen jälkeen harjoitella pelon kohtaamista sekä mielikuvissa että harjoituksin. Yksinkertaisten pelkojen hoitoon on kehitetty itsehoitoon sopivia nettiterapioita.
Neula- ja pistospelot ovat yleisiä ja joissakin tilanteissa jopa vaarallisia, koska ne voivat estää hakeutumisen hoitoon ja lääkäriin vakavissakin tilanteissa. Veren näkemistä tai pistoksia pelkäävä voi edetä mielikuvissaan ja harjoituksissaan lievää pelkoa herättävästä tilanteesta voimakasta pelkoa synnyttävään tilanteeseen vähitellen. Harjoitukset voi tehdä yksin tai ystävän kanssa. Henkilö voi esimerkiksi
- katsella videoelokuvaa, jossa lääkäri antaa elokuvan henkilölle injektion,
- katsoa, kun ystävää rokotetaan,
- kuvitella mielessään tai harjoitella lääkärille soittamista tai sairaalaan matkustamista
- kuvitella pistoksen antamista
- vierailla sairaalan poliklinikassa
- katsella lääkärin huoneesta tulevia potilaita tai ruiskeita valmistelevia tai antavia hoitajia
- katsella pistoksen antamista toiselle henkilölle tai verinäytteen ottamista toiselta ihmiseltä
- pyytää lääkärin tai hoitajan antamaan lihaksensisäisen pistoksen takamukseen ystävän ollessa läsnä tai yksin
- pyytää lääkäriä tai hoitajaa antamaan flunssarokotteen käsivarteen
- pyytää lääkäriä ottamaan verinäytteen käsivarren laskimosta.
Tällainen altistusohjelma auttaa neulapeloista kärsivää etenkin silloin, kun pistospelon taustalla on traumaattinen kokemus lapsuudessa tai aikaisemmassa elämässä. Altistusohjelma ei sen sijaan ole tehokas, jos neulapelon taustalla on rakenteellinen tahdosta riippumaton alttius pyörtyä tilanteen aiheuttaman verenpaineen laskun vuoksi. Pistos kannattaa tällöin antaa tai verinäyte ottaa makuuasennossa. Näytteenottokohta voidaan tarvittaessa puuduttaa iholle käytettävällä paikallispuudutteella (voiteella tai laastarilla) ennen pistoa kivun lievittämiseksi.
Pelkoa lievittävissä altistusohjelmissa siirrytään aina lievää pelkoa aiheuttavasta mielikuvasta tai tilanteesta seuraavaan harjoitteeseen sen jälkeen, kun pelosta kärsivä on tottunut vähemmän pelottavaan tilanteeseen. Jos pelko tuntuu tietyssä tilanteessa ylivoimaiselta, palataan edelliseen vaiheeseen keräämään voimia seuraavan vaiheen kohtaamiseen.
Oma ongelmakenttänsä on hammaslääkäripelko, joka voi johtaa tutkimusten ja hoitojen laiminlyöntiin. Hammaslääkärit on nykyään koulutettu kohtaamaan pelkopotilaita. Ottamalla asian etukäteen puheeksi säästyy monelta kiusalta ja saa hyvän hoidon.
Eri pelkoja varten kehitettyjä yksinkertaisia harjoitusohjelmia sekä rentoutusohjeita löytyy sekä yleisölle tarkoitetuista kirjoista että internetistä. Vapautuminen peloista on aina helpompaa, jos lähipiiri ymmärtää tilanteisiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Painostaminen ja pelkojen mitätöinti vain pahentavat tilannetta. Läheisen ihmisen läsnäolo voi lievittää oleellisesti pelkoa.
Milloin hoitoon?
Pelkojen kaventaessa jokapäiväistä elämää on viisasta kääntyä lähiviikkojen tai -kuukausien aikana terveydenhuollon puoleen, ainakin jos erilaiset itsehoitokeinot eivät tuota toivottua tulosta. Peloista kärsivät ihmiset lykkäävät hoitoon hakeutumista usein turhaan.
Pelkojen hoito
Pelkoja ja niiden aiheuttamia paniikkikohtauksia voidaan tehokkaasti hoitaa sekä psykoterapioiden että psyykenlääkkeiden avulla. Psykoterapiassa keskeisessä osassa ovat oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisina vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia. Itsepäisempien pelkojen taustalla on usein erilaisia kehityksen aikaisia ja joskus tiedostamattomia tunnemuistoja, jolloin tiivis psykoanalyyttinen tai traumaterapeuttinen psykoterapia voi olla tehokkain psykoterapian muoto.
Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista tai tilanteisiin liittyvää ennakkopelkoa. Lääkkeinä käytetään ennen pelottavaksi koettua tilannetta tarvittaessa otettavia ahdistusta lievittäviä lääkkeitä, joiden säännöllistä käyttöä tulee välttää. Rauhoittavat lääkkeet eivät sovellu käytettäviksi, jos pelkotiloja esiintyy päivittäin, koska lääkettä jouduttaisiin käyttämään silloin liikaa. Neulapelkoa voidaan usein lievittää käyttämällä injektiokipua vähentäviä puuduttavia voiteita.
Lisää tietoa fobioista
Kirjallisuutta
- Ahdistuneisuushäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 13.10.2024).
- Taiminen T. Määräkohteiset pelot. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 15. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2023.
- Huttunen MO, Kalska H, toim. Psykoterapiat. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2020.
- Brackin J. Needle phobia - Fifteen minute therapy. Createspace Independent Publishing Platform 2013.
- Bourne EJ. Vapaaksi ahdistuksesta: Työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Oakland, CA: New Harbinger Publications 2010.
- Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.
- Anthony MM, Watling MA. Overcoming medical phobias: How to conquer fear of blood, needles, doctors and dentists. Oakland, CA: New Harbinger Publications 2006.
