Yleistä

Flunssalla eli nuhakuumeella tarkoitetaan akuuttia ylähengitysteiden tulehdusta. Nuhakuumeita aiheuttavat sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset (yli puolet taudeista), koronavirukset ja RS-virukset. Influenssavirukset aiheuttavat yleensä voimakkaamman taudinkuvan kuin flunssaa aiheuttavat virukset.

Flunssaan voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai keuhkokuume. Alle kouluikäiset sairastavat vuosittain keskimäärin 6–8 ja aikuiset 2–3 flunssaa. Nuhakuumeet vähenevät iän myötä osittain ihmiskontaktien vähenemisen kautta, osittain ehkä elimistöön rakentuvan puolustusreaktion kautta (ks. Elimistön vastustuskyky (immuniteetti)).

Flunssan tarttuminen

Tartuttavuus on yleensä suurimmillaan 1–3 vuorokautta oireiden alkamisesta, ja virukset erittyvät hengitysteiden eritteisiin yleensä 5–14 vuorokauden ajan.

Flunssia esiintyy enemmän talvella ja syksyllä, jolloin ihmiset viettävät enemmän aikaa sisällä toisten ihmisten lähettyvillä ja virukset pääsevät helpommin leviämään. Flunssa voi tarttua usealla tavalla. Tärkein tartuntatie on viruksen kulkeutuminen toisesta henkilöstä nenään tai suuhun. Tämä voi tapahtua yskimisen ja aivastamisen seurauksena pisara- tai ilmatartuntana. Tartunta voi tapahtua myös käsien välityksellä ympäristöstä tai toisesta henkilöstä viemällä viruksen kädellä esimerkiksi omaan nenään.

Flunssan oireet

Flunssan oireet ovat yleensä lieviä ja kestävät tavallisesti 1–2 viikkoa. Joissakin tapauksissa oireet jatkuvat useamman viikon ajan.

• Flunssa alkaa usein yleisoireilla, kuten päänsäryllä, vilunväristyksillä, kurkkukivulla ja kuumeella.
• Myöhemmin alkaa nenän vuotaminen ja tukkoisuus ja voi esiintyä yskää ja huonovointisuutta.
• Nenän tukkoisuus, eritys, kutina tai aivastelu ovat tavallisia nuhan oireita.
• Nuha ja nenän tukkoisuus pahenevat asteittain, kunnes alkavat helpottaa.
• Infektion aiheuttama yskä kestää yleensä 1–2 viikkoa, mutta se saattaa jatkua 4 viikkoa.
• Flunssan oireet vaihtelevat huomattavasti taudinaiheuttajan ja potilaan mukaan.

Flunssan toteaminen

Flunssa voidaan normaalitilanteessa todeta yleensä pelkkien oireiden perusteella. Influenssassa on keskimäärin flunssaa korkeampi kuume ja pahemmat yleiset säryt ja olo on voimattomampi. Tulkinnassa auttaa, jos tiedetään, että alueella on parhaillaan influenssaepidemia. Influenssaan on tavallisesta flunssasta poiketen olemassa lääkehoito, jota voidaan antaa tietyissä tilanteissa.

Flunssaan sairastuneilta ei yleensä pyritä tunnistamaan flunssan aiheuttanutta virusta, koska tämä tieto ei auta hoidossa.

Milloin yhteys lääkäriin?

Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos

• flunssan oireet pitkittyvät tai hankaloituvat merkittävästi
• yskä pitkittyy (kesto yli 6 viikkoa) tai jos yskä on ilmaantunut ilman edeltäviä flunssaoireita
• ysköksissä on verta
• esiintyy yli viikon kestävää voimakasta särkyä poskipäissä, ylähampaissa, otsalla tai silmien seudussa
• ilmenee voimakasta korvasärkyä, joka ei helpota kipulääkkeellä.

Influenssaepidemian aikana kuumeiseen hengitystieinfektioon sairastuneiden influenssan riskiryhmään kuuluvien on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin influenssalääkkeen tarpeen arvioimiseksi.

Flunssan itsehoito

Flunssat ovat virusten aiheuttamia ja paranevat ilman hoitoa. Itsehoidossa keskitytään oireiden lievittämiseen.

• Flunssaoireiden ensisijainen hoito on lepo. Ruumiillista ponnistelua tulee välttää, jotta vältettäisiin mahdollisten komplikaatioiden kehittyminen. Kevyt liikkeellä olo ja puuhailu eivät ole haitaksi. Kuntoliikunta on turvallista aloittaa voimien rajoissa silloin, kun yleisoireet (kuume ja yleiset säryt) ovat ohi. Tämä tarkoittaa yleensä 3–5 päivän taukoa kuntoliikunnasta.
• Flunssaan liittyvää kuumetta ja särkyjä voidaan harkinnan mukaan lievittää tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla. Asetyylisalisyylihappoa (ASA, aspiriini) ei suositella kuumelääkkeeksi lapsille ja nuorille; ks. Kipulääkkeet – turvallinen käyttö.
• Tavallisessa nuhakuumeessa antibiooteista ei ole hyötyä. Nuhakuumeen hoitoon ei ole paranemista jouduttavaa hoitoa, mutta sen oireita voidaan lievittää lääkkein.
• Nenän tukkoisuutta ja vuotamista voidaan lievittää nenään annosteltavilla verisuonia supistavilla lääkkeillä (ksylometatsoliini, oksimetatsoliini). Valmisteita tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti (valmisteen ja potilaan iän mukaan enintään 5–7 vuorokauden ajan).
• Nenähuuhtelu nenäkannulla helpottaa usein oireita. Katso video nenäkannun käytöstä tästä.
• Alle vuoden ikäisille lapsille voidaan käyttää fysiologista keittosuolaa sisältäviä nenätippoja tai -suihkeita. Allergiseen nuhaan käytetyt tabletit tai kapselit eivät auta flunssan aiheuttamaan nenän tukkoisuuteen.
• Yskä on hengitysteiden suojareaktio tulehduksen ja ärsytyksen yhteydessä. Sen tehtävänä on poistaa limaa. Yskänlääkkeiden rutiininomaista käyttöä flunssaan liittyvän yskän hoitoon ei suositella. Tutkimusten perusteella yskänlääkkeillä ei ole merkittävää tehoa akuutin yskän oireisiin ja niillä voi olla haittavaikutuksia. Lasten yskää ei suositella hoidettavaksi itsehoitoyskänlääkkeillä, sillä niiden mahdolliset haitat ovat suurempia kuin mahdolliset hyödyt.
• Hunajasta saattaa olla apua lasten yskään. Sitä voi käyttää yli 1-vuotiailla lapsilla.
• Mentolivoiteesta (Vicks VapoRub^®) saattaa olla apua yskään. Sitä voi käyttää yli 2-vuotiailla.
• Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) paras hoito on puhumisen välttäminen. Kuiskaaminen rasittaa kuitenkin äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhuminen.
• Höyryhengityksestä voi olla apua yskän ja tukkoisuuden hoidossa. Suihkutilan höyrystäminen kädenlämpöisellä vedellä saattaa helpottaa tukkoisuutta ja yskää. Kiehuvan veden hengittäminen kattilasta aiheuttaa palovammariskin, ja sitä tulee ehdottomasti välttää. Myös turvallisia höyrystimiä on kaupan.
• Sinkin käyttö ei vähennä infektioiden määrää, ja näyttö imeskelytabletin tehosta oireiden lyhentämisessä on epävarmaa. Käyttöön voi liittyä haittana vatsaoireita ja pahaa makua suussa. Sinkkiä sisältäviä nenäsuihkeita ei tule käyttää. Sinkkivalmisteita ei tule käyttää lapsilla.
• Jatkuva suurten C-vitamiiniannosten käyttö ei ehkäise flunssaan sairastumista, mutta saattaa hieman lyhentää oireiden kestoa. C-vitamiinista ei näytä olevan hyötyä flunssaoireisiin, jos sen säännöllinen käyttö aloitetaan vasta flunssaan sairastuttua.
• Riittävästä juomisesta on syytä huolehtia, erityisesti kuumeisen pikkulapsen ja vanhan ihmisen kohdalla.
• Sairausloman tarpeen ratkaisee yleensä yleiskunto ja työn luonne. Tavallisesti 1–3 päivän sairausloma riittää.

Flunssan ehkäisy

• Flunssavirukset tarttuvat tehokkaasti käsikosketuksella. Tärkein flunssan ehkäisykeino on huolellinen käsihygienia. Se tarkoittaa käsien pesemistä saippualla ja vedellä tai käsien desinfiointia viruksia tappavalla valmisteella. Kädet on syytä pestä ainakin ulkoa sisään tultaessa, WC-käynnin jälkeen ja ennen ruokailua sekä yskimisen, niistämisen tai aivastamisen jälkeen.
• Yskimistä nenäliinaan tai omaan hihaan suositetaan ihmisten parissa liikkuessa. Käytetty nenäliina laitetaan välittömästi roskiin.
• Suun, nenän, silmien ja kasvojen alueen koskettelua on hyvä välttää, ellet ole juuri pessyt käsiäsi.
• Jatkuva suurten C-vitamiiniannosten nauttiminen ei vähennä infektioiden määrää, mutta saattaa hieman lyhentää oireiden kestoa.
• Säännöllinen liikunta ei vähennä infektioiden määrää, mutta saattaa lievittää niiden oireita ja lyhentää niiden kestoa.
• D-vitamiini sekä probiootit säännöllisesti käytettyinä saattavat hieman ehkäistä hengitystieinfektioita.
• Flunssaan ei ole rokotetta, mutta influenssaa vastaan on.