Lapsi muuttaa perheen elämää
Lapsen syntymä perheeseen merkitsee muutosta kaikkien perheenjäsenten elämässä. Raskaus valmistaa raskaana olevaa tulevaan vanhemmuuteen sekä elämänmuutokseen kasvavan vatsan ja hormonitoiminnan muutosten myötä. Puolisolle lapsen tulo muuttuu todellisemmaksi raskauden edetessä ja vauvan liikkeiden alkaessa tuntua. Raskaana oleva voi ottaa puolisonsa mukaan odotukseen myös kertomalla omista tunteistaan ja tuntemuksistaan. Vauvasta ja tulevasta vanhemmuudesta kannattaa puhua jo raskausaikana. Miltä tuntuu tulla vanhemmaksi? Mitä odotat vauva- ja lapsiperheen arjelta?
Raskausaika antaa mahdollisuuden kypsyä henkisesti ottamaan lapsi vastaan. Lapsen syntymä on yksi ihmiselämän luonnollisimmista ja arvokkaimmista asioista. Kaikkeen ei voi kuitenkaan täysin valmistautua, ja vauvan tulo yllättää joka tapauksessa monin tavoin. Avoin suhtautuminen vanhemmuuteen auttaa ratkaisemaan monet kysymykset ja ongelmat niin raskausaikana kuin lapsen synnyttyäkin.
Epävarmuus ja pelot
Lapsen vanhemmaksi tuleminen tuo mukanaan pitkään kestävän vastuun lapsesta. Monet asiat voivat huolestuttaa tai pelottaa tulevia vanhempia: Onko lapsi terve? Miten osaan hoitaa vauvaa? Mitä teen vauvan itkiessä? Tuleeko minusta hyvä vanhempi? Osaanko rakastaa lastani? Miten selviämme taloudellisesti? Yksin lasta odottava voi lisäksi pohtia, riittääkö yksin lapselle ja miten selviää arjesta lapsen kanssa. Välillä voi tulla halu peruuttaa koko asia ja väistää suuren vastuun ottoa toisen ihmisen elämästä. Tällaiset mietteet ovat yleisiä. Ne menevät parhaiten ohitse keskustelemalla niistä luottamuksella jonkun kanssa. Ajatuksista ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Asioiden miettiminen edistää vanhemmuuteen kasvamista.
Vanhemmaksi kasvaminen
Varsinkin ensimmäinen raskaus on suuri muutos elämässä. Tuleva vanhempi miettii asioita aivan uudesta näkökulmasta, kun itsensä lisäksi vastuuta on otettava myös syntyvän lapsen kehittymisestä ja hyvinvoinnista. Raskaana olevan mieliala voi vaihdella äkillisesti hormonitoiminnan takia. Hän saattaa pahoittaa mielensä pienistä asioista ja itkeä herkästi. Raskaana oleva tarvitsee tavallista enemmän varmuutta puolison rakkauden tunteesta ja tuen antamisesta. Omien tunteiden ja ajatusten käsitteleminen läheisten kanssa helpottaa oloa.
Lapsen kehittyminen kohdussa vie voimia, ja odottava tarvitsee paljon lepoa. Keho kokee suuria muutoksia. Iho ja muut kudokset joutuvat venymään äärimmilleen. Rinnat kasvavat ja lantio levenee. Kehon painopiste muuttuu raskauden edetessä vaikuttaen tasapainoon. Muutokset ovat suuria, mutta ne tapahtuvat pikkuhiljaa. Raskaus on luonnollinen tila. Kehon muutokset vaikuttavat paljon raskaana olevan mielialaan. Moni toivoo puolisolta ihailua kasvavaa vatsaa ja muuttunutta ulkonäköä kohtaan.
Puolisokin odottaa
Sekä raskausaika että lapsen syntymä vaativat paljon myös toiselta vanhemmalta. Hänen pitäisi jaksaa ymmärtää ja tukea puolisoaan. Erityisesti raskauden alkuvaiheessa voi olla vaikea ymmärtää puolison väsymystä ja mielialojen vaihtelua. Puolison on helpompi suhtautua asiaan, kun hän saa tietoa raskauden aikaisista hormonimuutoksista.
Ultraäänitutkimuksessa mukana olo on puolisolle yhtä tärkeä hetki kuin raskaana olevalle. Hän näkee tulevan lapsensa ensimmäisen kerran. Puolisokaan ei selviä odotusajasta ilman monia kysymyksiä ja epävarmuutta. Hän saattaa pohtia, onko hänestä vanhemmaksi ja esikuvaksi lapselle tai riittävätkö rahat uudessa elämäntilanteessa. Vastuu saattaa pelottaa. Puolisoiden kannattaa puhua lapsen odotuksesta toistensa ja samassa tilanteessa olevien tai kokeneempien vanhempien kanssa.
Parisuhde
Hyvä parisuhde ei synny itsestään. Jotta voi rakastaa toista, on ensin rakastettava itseään kokonaisena ihmisenä. Parisuhdetta on osattava myös hoitaa. Suhteessa on osoitettava hellyyttä ja huomaavaisuutta, puhuttava ja kuunneltava. Lapsen odotus on parhaimmillaan parisuhdetta ja keskinäistä rakkautta lujittava yhteinen kokemus. Keskinäinen luottamus, kunnioitus ja avoimuus luovat myös lapselle turvallisen pohjan kasvaa ja kehittyä.
Tunteista puhuminen
Hyvä parisuhde edellyttää puhumista kaikenlaisista asioista ja tunteista, kuten iloista, suruista, harmeista, peloista, toiveista ja unelmista. Puhuminen ei aina ole helppoa ja vaatii opettelua. Seuraavat ohjeet voivat auttaa harjoittelussa:
- Kuuntele mitä toinen sanoo. Mitä hän tuntee ja tarkoittaa? Sanooko hän asian kömpelösti, vaikka ei tahtoisi loukata?
- Ihminen itse tietää parhaiten omat tunteensa. Älä väheksy toisen pelon tai harmituksen tunnetta. Kysy mieluummin: "Mikä asiassa pelottaa?" Anna toiselle lupa tuntea omat tunteensa.
- Kerro omista tunteistasi. Sano esimerkiksi "Minua suututtaa joutuessani siivoamaan jälkesi". Vältä toisen syyttelyä ja "aina"-sanoja ("Sinä olet aina niin huolimaton"). On parempi sanoa suoraan omat toiveensa, esimerkiksi "Voisitko imuroida?"
- Anna toisen säilyttää itsekunnioituksensa. Älä sano vihaisena pahimmin loukkaavia asioita.
- Menneiden vääryyksien muisteleminen on ymmärrettävää, mutta se myrkyttää elämäsi. Osaatko myös antaa anteeksi ja unohtaa?
Seksuaalisuus raskausaikana
Raskaus voi muuttaa seksuaalielämän nautittavuutta suuntaan tai toiseen. Alkuraskauden pahoinvointi, väsymys ja rintojen kosketusarkuus voivat vähentää seksuaalista halukkuutta. Toisille alkuraskaus on seksielämän antoisimpia aikoja. Raskauden keskivaihe on monelle odottajalle hyvää aikaa, jolloin seksuaaliset halut voivat olla huipussaan. Raskauden loppuvaiheessa moni nainen kokee itsensä kömpelöksi ja epäseksuaaliseksi. Jotkut harrastavat seksiä aivan synnytykseen saakka.
Yhdyntä edustaa vain yhtä vaihtoehtoa seksuaalisuuden loputtomasta kirjosta. Parisuhteen hellyyttä ja läheisyyttä voi pitää yllä huomioimalla toista hänelle mieluisilla tavoilla ja mukavilla sanoilla. Näin seksuaalielämä voi saada uusia ilmenemismuotoja ja rikastua entisestään. Osa kumppaneista voi ilahtua aiempaa aloitteellisemmasta puolisostaan, toiset saattavat hämmentyä. Kumppani voi pelätä vahingoittavansa sikiötä yhdynnän aikana ja vältellä siksi seksiin johtavia tilanteita. Normaalisti edennyt raskaus ei kuitenkaan ole este seksuaalisuuden toteuttamiselle.
Vanhempien tukiverkostot
Raskauden loppuaika, vauvan syntymä ja vanhempainvapaa tarkoittavat ajanjaksoa, jonka aikana yhteydenpito esimerkiksi työkavereiden kanssa vähenee. Vanhemmat saattavat kokea itsensä eristyneeksi tai yksinäiseksi hoitaessaan ja imettäessään pientä vauvaa. Tunne saattaa tulla erityisesti heille, joiden lähipiirissä tai naapurustossa ei ole muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia. Vähäiset aikuiskontaktit päivän aikana voivat kohdistaa puolisoon paljon odotuksia ja toiveita seuranpitäjänä ja kuuntelijana.
Perheen kannattaa miettiä tukiverkostoaan jo raskausaikana. Vanhempainvapaat ovat mahdollisuus uusille tuttavuus- ja ystävyyssuhteille. Samassa elämäntilanteessa olevia tapaa neuvolan perhevalmennusryhmässä, kuntien, seurakuntien ja monien yhdistysten, kuten esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) ja Marttojen järjestämissä perhekerhoissa ja -kahviloissa sekä asukaspuistoissa ja avoimissa päiväkodeissa.
Tuen tarve on raskausaikana luonnollista varsinkin, jos odottaa lastaan yksin. Sukulaisten ja ystävien lisäksi tukea arkeen voi saada äitiysneuvolan terveydenhoitajalta, sosiaalityöntekijältä tai terveyskeskuspsykologilta. Yhteyttä voi myös ottaa muihin neuvontapuhelimiin, kasvatus- ja perheneuvolaan tai perheasiain neuvottelukeskukseen. Lasta yksin odottava saa vertaistukea esimerkiksi Yhden vanhemman perheiden liitosta. Yksin synnyttävän on mahdollista pyytää synnytykseen mukaan doula eli tukihenkilö Ensi- ja turvakotien liitosta tai Folkhälsanlta.
Myös sosiaalisen median avulla on mahdollista pitää yhteyttä ystäviin ja vertaisiin. Virtuaaliset kontaktit eivät kuitenkaan korvaa aitoa läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Ne ovat tärkeitä vanhempien hyvinvoinnille ja lapsen kehitykselle. Sosiaalisen median käyttöä ja muita aikuiskontaktien ylläpidon tapoja on tärkeää pohtia jo raskausaikana.
Mitä tarvikkeita vauva tarvitsee?
Äitiyspakkaus sisältää korkealaatuisia ja helppohoitoisia vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Sitä haetaan Kelasta. Myös adoptiovanhemmat ovat oikeutettuja äitiyspakkaukseen. Lisätietoja äitiyspakkauksen sisällöstä ja hakemisesta saa Kelasta.
Äitiyspakkauksen laatikkoa voi käyttää vauvan ensimmäisenä vuoteena. Vauva voi aluksi nukkua myös kehdossa, kopassa tai muussa vauvansängyssä. Pinnasänky tulee ajankohtaiseksi viimeistään vauvan alkaessa kääntyillä ja liikkua niin, ettei hän pysy turvallisesti sängyssään. Noin 1,5–2 vuoden ikäinen lapsi alkaa jo kiipeillä pinnasängyn laitojen ylitse. Tällöin on aika siirtyä matalaan lastensänkyyn.
Äitiyspakkauksen tarvikkeiden lisäksi on hyvä hankkia vauvalle muitakin vaatteita ja lakanoita. Vauvaa hoitaessa pyykkiä kertyy runsaasti. Vauvan vaatteet ja -tarvikkeet kestävät kulutusta. Niitä voi hankkia käytettynä ja kierrättää uudelleen. Vauva ei kaipaa ympärilleen suurta määrää tavaroita, vaatteita, leluja ja laitteita. Tavallisia käyttövaatteita, kuten bodyja ja potkuhousuja, tarvitaan muutamia kutakin, ulkovaatteita yhdet joka säälle. Ensimmäisen elinvuotensa aikana vauva kasvaa nopeasti, ja vaatteet jäävät nopeasti pieniksi. Yksivuotias lapsi on jo 73–80 cm pituinen ja painaa 10–12 kg. Vauvan varusteita voi myös lainata joistakin järjestöistä, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitosta tai Folkhälsanilta.
Tärkeimmät isot hankinnat ovat amme, vaunut ja turvaistuin (mikäli perhe liikkuu autolla). Vaunujen hankinnassa on tärkeää miettiä turvallisuutta, kestävyyttä ja kokoa. Parvekkeella nukuttamiseen voi hankkia erilliset vaunut. Vaikka vaippoja ja vaatteita voi vaihtaa esimerkiksi sylissä tai sängyllä, hoitotaso helpottaa monessa tilanteessa. Kantoliina tai -reppu ja vauvan istuin (sitteri) vapauttavat hoitajan kädet muihin arkipuuhiin. Kantorepun pitää olla ergonominen sekä vauvalle että kantajalle.
Kotitöiden jakaminen
Monet lapsettomat parit jakavat kotityöt melko tasaisesti ja sopuisasti. Pikkulapsiperheissä vanhempien työnjako aiheuttaa usein riitoja. Lapsen syntymä lisää kotitöiden määrää, ja pieni vauva vaatii ensimmäisinä viikkoina ympärivuorokautista hoitoa. Viimeistään raskausaikana pitäisi kaikkien perheenjäsenten osallistua kotitöihin. Puolison osuus kotitöistä korostuu raskauden aikana erityisesti, jos raskaana olevalla esiintyy supistuksia. Raskauden loppupuolella äiti ei enää saa rasittaa itseään eikä nostaa painavia esineitä.
Pahoinpitelyä ei pidä sallia
Puolisoa on hyvä yrittää ymmärtää, mutta kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää. Fyysinen ja henkinen väkivalta ovat karkeaa toisen ihmisen loukkaamista. Siihen ei pidä alistua.
Raskaana olevan vatsan seudulle kohdistuvat voimakkaat iskut voivat vaurioittaa kasvavaa sikiötä ja kohtua. Ne voivat johtaa pahimmillaan jopa raskauden keskeytymiseen.
Pahoinpitelytilanteessa on nopeasti saatava apua soittamalla hätäkeskukseen. Yleinen hätänumero on 112. Hätäkeskus neuvoo ja opastaa sekä hälyttää tarkoituksenmukaisen avun.
Joskus on tärkeintä päästä väkivaltatilanteesta turvalliseen ympäristöön pois väkivaltaisen puolison luota. Silloin voi hakeutua turvakotiin.
Artikkelin pohjana käytetty Meille tulee vauva -opasta. (Hakulinen T., Pelkonen M., Salo J., Kuronen M. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023)
