Loppuvaiheen maksan ja munuaisten vajaatoiminnan (ks. Munuaissairaudet ja suuoireet) hoitona on elinsiirto, joskin siirtoelimistä on pulaa. Elinsiirron jälkeen määrätään elinikäinen immunosuppressiivinen lääkehoito siirteen hylkimisen ehkäisemiseksi. Lääkityksenä käytetään tavallisesti kalsineuriinin estäjän (siklosporiini, takrolimuusi), glukokortikoidin ja mykofenolaatin yhdistelmää.
Noin kolmasosalle siklosporiinin käyttäjistä kehittyy ikenen liikakasvua (kuva Siklosporiinin aiheuttama ikenen liikakasvu) kolmen kuukauden käytön jälkeen. Siklosporiinia käytetään hylkimisreaktioiden estämiseksi kaikissa elinsiirroissa, sekä nivelreuman, vaikean psoriaasin ja vaikean atooppisen ihotulehduksen hoidossa.
Elinsiirron saanut tarvitsee usein myös verenpainelääkkeen (nifedipiini), joka sekin voi lisätä ikenen liikakasvun riskiä (kuva Verenpainelääkkeen aiheuttama ienten liikakasvu). Glukokortikoidien käyttöön on liitetty lisääntynyt riski suun sienitulehduksille (ks. Suun sienitulehdukset) ja riski on suurentunut erityisesti irtoproteeseja käyttävillä.
Elinsiirtopotilailla voi olla käytössä lisäksi useita muita lääkkeitä ja on todettu, että yli 7 lääkkeen yhtäaikainen käyttö altistaa suun kuivumiselle. Toisaalta esimerkiksi maksansiirtopotilailla syljeneritys voi parantua maksansiirron jälkeen, kun maksa toimii hyvin.
Omahoito
Elinsiirron jälkeen kaikkien tulehdusten ehkäiseminen on elintärkeää siirteen hylkimisen ehkäisemiseksi. Avainasemassa on kotona toteutettu huolellinen suuhygienia (ks. Hampaiden puhdistaminen ja Hampaiden välipintojen puhdistus), riittävä suun kostutus ja suun terveyttä edistävät ravintotottumukset (ks. Ravinto ja suun terveys).
Limakalvomuutosten ehkäisemiseksi irrotettavat proteesit tulee pestä huolellisesti ja pitää pois suusta öisin. Puutteellisen omahoidon on osoitettu myös liittyvän ikenen liikakasvuun. Proteesit säilytetään muovirasiassa kuivana tai niin, että proteesin päällä on vain tippa vettä.
Asiantuntijahoito
Elinsiirtoon mentäessä hampaiston ja suun on oltava tulehduksettomat mahdollisen bakteremian (bakteerien esiintyminen veressä) ehkäisemiseksi. Tulehtuneet ja huonoennusteiset hampaat (mm. tulehtuneet viisaudenhampaat tai sellaiset hampaat, joissa syviä reikiä, hankalia ientaskuja, luukatoa tai juurenkärkipesäkkeitä) on syytä poistaa. Hoitosuunnitelma tehdään yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa muun muassa potilaan oma motivaatio suun terveyden ylläpitoon. Mikäli elinsiirto on suunnitelmissa vasta vuosien päästä, on aikaa tehdä enemmän hampaita säilyttävää, korjaavaa hoitoa.
Kaikki elinsiirrot tehdään Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) ja myös kaikkien elinsiirtoa odottavien potilaiden suun ja hampaiston tutkimus ja hoito toteutetaan HYKS:ssä. Joissakin tapauksissa hoito voidaan toteuttaa yhteistyössä toisen sairaanhoitopiirin suusairauksien yksikössä, mutta suunnitelma tehdään HYKS:ssä.
Mikrobilääkeprofylaksia (antibioottiprofylaksia) on tarpeellinen immunosuppression vakiintumiseen saakka (6–12 kk siirrosta) kaikissa tutkimus- ja hoitotoimenpiteissä ja tämän jälkeen vain luuhun kajoavissa toimenpiteissä. Tutkimustoimenpiteet (mukaan lukien ientaskujen mittaus) eivät pääsääntöisesti edellytä mikrobilääkeprofylaksin käyttöä. Tämän lisäksi myös toimenpiteiden jälkeinen mikrobilääkehoito (5–7 vrk) voi olla aiheellinen, mikäli kyseessä on selvä tulehdus tai mikäli paraneminen tulee kestämään pidempään toimenpiteen jälkeen (esim. parodontaalikirurgia, hampaiden poistot, implanttikirurgia). Keskussairaaloiden suusairauksien poliklinikoilta saa tarkempia ohjeita.
Elinsiirron jälkeen annettava immunosuppressiivinen hoito voi peittää tulehduksen oireet suussa, mistä on vaarana suussa olevien bakteerien leviäminen verenkierron välityksellä siirtoelimeen ja pahimmassa tapauksessa siirrännäisen hylkiminen. Tulehdukset on siis ehdottomasti pidettävä poissa suusta. Elinsiirron saaneen suunterveyden hoidossa on syytä herkästi konsultoida hoitavaa lääkäriä. Silloin kuin siirrännäinen toimii hyvin, suun hoito ei poikkea tavanomaisesta suun perusterveydenhoidosta. Mutta esimerkiksi laajempien toimenpiteiden suhteen on syytä konsultoida erikoissairaanhoidon suu- ja leukasairauksien asiantuntijoita.
Immunosuppressiivisen lääkkeen (kuva Siklosporiinin aiheuttama ikenien liikakasvu) ja verenpainelääkkeiden (nifedipiini) aiheuttama ikenen liikakasvu (kuva Ikenien liikakasvu ja verenpainelääkitys) voidaan tarvittaessa poistaa kirurgisesti suun terveydenhoidossa.
Elinsiirron jälkeen käydään säännöllisissä tarkastuksissa perusterveydenhuollossa. Elinsiirtopotilaan hammashoito ei juurikaan poikkea normaalista hammashoidosta silloin, kun siirretty elin toimii hyvin.
