Laihuushäiriöön ja ahmimishäiriöön liittyvä oksentelu aiheuttaa usein hampaiden vakavaa kulumista eli eroosiota (ks. Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)) Molemmat sairaudet aiheuttavat suun kuivumista (ks. Kuiva suu), joka lisää hampaiden erosoitumisen (kulumisen) ja reikiintymisen (ks. Karies (hampaan reikiintyminen)) riskiä ja niihin liittyviä oireita. Jos syömishäiriöön liittyy alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttöä, niin suuvaikutukset lisääntyvät (ks. Tupakoinnin vaikutukset suun terveyteen, Nuuskan vaikutukset suunterveyteen ja Muut päihteet ja suun terveys).
Laihuushäiriö
Laihuushäiriö (anorexia nervosa, anoreksia) on nuoruusiän vakava mielenterveyden häiriö. Laihuushäiriötä sairastava henkilö ei tunne olevansa sairas. Kehonkuva on vääristynyt ja henkilö kokee itsensä lihavaksi, vaikka on toisten silmissä erittäin laiha.
Häiriöön liittyy lihomisen pelko, pakonomainen liikunta, ruokailun ja syömisen voimakas rajoittaminen, mahdollinen ulostuslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden käyttö, oksentelu, alipainoisuus, vatsavaivat, kuukautisten poisjäänti, väsymys, eristäytyneisyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus ja mielialan vaihtelut.
Ahmimishäiriö
Ahmimishäiriötä (bulimia nervosa, bulimia) sairastavalle ovat tyypillisiä toistuvat ylensyömisjaksot ja pyrkimys estää ruoan lihottavat vaikutukset itse aiheutetun oksentelun, ajoittaisen syömättömyyden, ulostuslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden avulla.
Ahmimishäiriötä sairastavalla henkilöllä esiintyy voimakkaita mielialanvaihteluita, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta sekä bulimiakohtauksen aikana eristäytyneisyyttä. Fyysisiä oireita ovat muun muassa turvotus, ummetus, väsymys, kuukautishäiriöt, pahoinvointi, päänsärky ja heikotus. Käyttäytyminen saattaa olla itsetuhoista, ja voi ilmetä päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
Ahmimishäiriö alkaa myöhäisemmällä iällä kuin laihuushäiriö, ja siitä kärsivä hakee usein itse apua ongelmaansa. Ahmimishäiriötä sairastava on yleensä normaalipainoinen, mutta painonvaihteluja saattaa esiintyä. Hän pelkää lihomista ja kiinnittää ylikorostuneesti huomiota painoonsa ja ulkonäköönsä. Liikunta on pakonomaista.
Syömishäiriöt ja suun hoito
Omahoito
Reikiintymisen, eroosion ja ientulehdusten ehkäisemiseksi hampaat tulee harjata aamuin illoin fluorihammastahnalla (ks. Hammastahnat). Hammasvälit tulee puhdistaa vähintään kahdesti viikossa (ks. Hampaiden välipintojen puhdistus). Kuivan suun hoitoon voi käyttää artikkelissa Kuiva suu mainittuja tuotteita.
Hampaita ei pidä harjata heti oksentamisen jälkeen, koska tällöin hampaan kiille, joka on jo altistunut hapon liuottavalle vaikutukselle, altistuu vielä hankaamiselle ja kuluu entisestään. Hampaiden kulumista voidaan ehkäistä huuhtomalla hampaat oksentelun jälkeen vedellä tai happamuutta neutraloivalla liuoksella ja nauttimalla ksylitolituotteita (ks. Ksylitoli).
Asiantuntijahoito
Kaikkien ammattiryhmien on hyvä muistaa sairauksien merkitys suun ja hampaiden terveydelle. Syömishäiriöistä kärsivät tulee ohjata hammaslääkärin tutkimuksiin. Hammaslääkärien tai suuhygienistien antamat fluoraushoidot (ks. Fluori) eroosion ehkäisemiseksi ovat suositeltavia.
