Yleistä ksylitolista

Ksylitoli on luonnon makeutusaine. Sitä löytyy luonnosta pieniä määriä muun muassa marjoista ja hedelmistä. Ihmisen omakin aineenvaihdunta tuottaa ksylitolia. Ksylitolia valmistetaan myös teollisesti. Aiemmin raaka-aineena oli koivun kuituaine (ksylaani), jota saatiin selluloosan valmistuksen sivutuotteena. Siitä juontaa juurensa myös ksylitolin toinen nimi, koivusokeri. Nykyään ksylaanin lähteenä ovat pääasiassa ulkomaiset maissi ja pyökki. Lähivuosina ksylaania saataneen myös kauran kuoriaineesta. Kemiallisessa prosessissa ksylaani hajotetaan ksyloosiksi, joka puolestaan muutetaan ksylitoliksi.

Ksylitoli on yksi sokeria korvaavista makeutusaineista, kuten sorbitoli ja maltitoli. Ksylitoli eroaa kuitenkin sorbitolista, maltitolista ja muista makeuttajista siinä, että kuuden hiiliatomin sijaan sen kemiallinen rakenne muodostuu viidestä hiiliatomista. Kariesta aiheuttavat bakteerit eivät tästä syystä pysty käyttämään ravintonaan ksylitolia. Ksylitolin makeusaste ja energiapitoisuus on suunnilleen sama kuin tavallisen sokerin, ja makean lisäksi se maistuu viileän raikkaalle.

Ksylitoli ja suun terveys

Ksylitolin antikariogeeniset eli hampaiden reikiintymistä estävät ominaisuudet perustuvat sen kykyyn ehkäistä reikiintymistä aiheuttavien kariesbakteerien (ks. Suun mikrobit) kasvua. Bakteerit eivät pysty käyttämään ksylitolia energian lähteenään, joten ne eivät pysty lisääntymään suussa.

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että säännöllisesti käytettynä ksylitoli ei ainoastaan ehkäise reikiintymistä vaan myös korjaa jo alkaneita kiillevaurioita. Lisäksi ksylitoli vähentää plakin määrää sekä sen tarttuvuutta hampaan pintaan. Tällöin plakki on helpommin poistettavissa hampaan pinnalta. Plakki on siis hampaan pinnalle muodostunut järjestäytynyt bakteeriyhdyskunta eli biofilmi. Hammasplakin määrä ja suuri bakteeripitoisuus ovat riskitekijä karieksen kehityksessä.

Kliiniset tutkimukset osoittavat, että pikkulasten äitien säännöllinen täysksylitolipurukumin käyttö vähentää merkittävästi reikiintymistä aiheuttavien mutans-streptokokkien tarttumista äidiltä lapselle. Siten lapsen hampaiden reikiintymisriski siirtyy myöhemmäksi. Vaikutus on ilmeisesti suurin, jos äiti käyttää ksylitolia lapsen hampaiden puhkeamisen aikaan tai sitä ennen. Säännöllisesti viisi kertaa päivässä käytetty ksylitoli vähentää myös äkillisen välikorvatulehduksen ilmaantumista. Myös probioottia ja ksylitolia sisältävän ravintolisäpuristeen on todettu vähentävän merkitsevästi imeväisikäisten lasten hengitystieinfektioita, ja tuote on puhkeavien hampaiden kannalta turvallinen.

Ksylitolin käyttö

Ksylitoli sopii lähes kaikille – myös useimmille diabetesta sairastaville (ks. Diabetes ja suun terveys). Ksylitoli imeytyy hitaasti verenkiertoon ja nostaa siksi myös verenglukoosia (verensokeria) hitaasti. Laihduttajien ja diabetesta sairastavien on huomioitava se, että ksylitolin energiamäärä on sama kuin tavallisen sokerin. Taulukossa Ksylitolituotteiden vaikutus suun terveyteen eri käyttäjäryh kuvataan ksylitolin käytön vaikutusta suun terveyteen eri käyttäjäryhmillä.

Tutkimusten mukaan täysksylitolin (100 % makeutusaineesta ksylitolia) riittävä päiväannos on vähintään 5 grammaa. Tämä saadaan esimerkiksi 6 ksylitolipurukumipalasta tai 8 ksylitolipastillista. Paras suoja saadaan aikaiseksi pureskelua ja imeskelyä edellyttävillä tuotteilla, sillä niitä pidetään riittävän pitkään suussa. Suositusten mukaan 3–5 käyttökertaa päivässä (aina aterian ja välipalan jälkeen 5–10 minuuttia kerrallaan) takaa riittävän ksylitolimäärän.

Jo pienikin määrä ksylitolia riittää käynnistämään hampaiden reikiintymistä estävät vaikutukset. Mitä enemmän tuotteessa on ksylitolia, sitä paremman suojan se antaa hampaille. Parhaat tulokset saadaan täysksylitolituotteiden säännöllisellä ja pitkäaikaisella käytöllä. On kuitenkin muistettava, ettei ksylitoli korvaa hampaiden harjausta.

Ksylitolin haitat

Suun terveyttä edistävä päiväannos eli vähintään 5 grammaa ksylitolia jaettuna useaan käyttökertaan ei yleensä aiheuta ongelmia edes herkkävatsaisille.

Purukumin käyttäminen ei aiheuta ongelmia henkilöille, joilla on terve purenta. Riittää, että purukumia pureskelee 5–10 minuuttia kerrallaan. Jos on leukanivelvaivoja tai kireyttä puremalihaksissa (ks. Purentaelimistön oireet ja sairaudet), ksylitolipastilli on suositeltava vaihtoehto.

Ksylitolin sietokyky on kuitenkin yksilöllistä ja saattaa vaihdella jopa samalla ihmisellä eri päivinä. Ksylitoli kuten muutkin polyolit imeytyvät ruuansulatuksessa hitaammin ja epätäydellisemmin kuin sokeri. Erittäin herkät yksilöt saattavat saada oireita jo melko pienestä määrästä, kun toiset voivat sietää suuriakin määriä ksylitolia. Suurina määrinä nautittuna ksylitoli saattaa aiheuttaa ripulia. Tämä vaikutus on helposti vältettävissä nauttimalla ksylitolia pienempinä annoksina.