Paljasjalka- tai minimalistiset kengät ovat täysi vastakohta perinteisille ja tuetuille juoksukengille (kuva Paljasjalkakengät sopivat myös juoksuun). Paljasjalkakenkien ajatuksena on simuloida avojaloin liikkumista ja hyödyntää sen positiivisia vaikutuksia jalkaterän ja koko kehon toimintaan. Lisäksi paljasjalkakenkien tarkoituksena on pitää jalkaterien kuormitus ja toiminta mahdollisimman luonnollisena (ks. Paljasjalkakävely on tehokasta jalkavoimistelua).
Monet juoksijat käyttävät paljasjalkakenkiä osana harjoittelua esimerkiksi vahvistamaan jalkaterän lihaksia tai opetellessaan jalkaterän keskiosalla tapahtuvaa juoksutekniikkaa. Kengät ikään kuin ohjaavat jalkaterää laskeutumaan keskiosalle, koska kantaisku ohutpohjaisella kengällä aiheuttaa kipua. Jotkut käyttävät paljasjalkakenkiä rasituksesta palautumiseen.
Paljasjalkakengän sisällä jalkaterä on lähellä luonnollista asentoaan, jolloin kuormitus jakautuu tasaisesti taka- ja etuosan välillä. Kengissä ei ole kantakorotuksia, jalkaterän toimintaa tukevia tai ohjaavia rakenteita eikä merkittävää varpaiden toimintaa estävää kärkikäyntiä (ks. taulukko Paljasjalkakengät työkenkinä).
Vaikutus jalkaterän toimintaan
Paljasjalkakengän erittäin ohuen pohjamateriaalin (usein 1–3 millimetriä) ansiosta jalkapohjan tärkeä tuntoaistimusta välittävä vaikutus pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnollisena, jolloin liikkuja tunnistaa alustan pintojen ja muotojen muutokset erittäin herkästi ja tuntemukset välittyvät jalkaterän kautta muualle kehoon (ks. Liikehallinnan harjoittaminen).
Alustasta välittyvän tuntoaistimuksen herkistyminen aktivoi jalkaterän pieniä intrinsic-lihaksia. Vahvat lihakset ovat jalkaterän tärkein aktiivinen tukiranka. Samalla kehittyvät jalkaterän ja nilkan asentotunto sekä koordinaatio, joilla yhdessä vahvojen lihasten kanssa saattaa olla vammoja alentava vaikutus.
Avojaloin kävelyssä askelpituus lyhenee ja jalkaterä tulee alustalle lähes vaakatasossa, mikä nopeuttaa jalkaterän laskeutumista alustalle. Pronaation määrä on sekä ajallisesti lyhyempi että määrällisesti pienempi. Tätä vaikutusta myös paljasjalkakengillä pyritään simuloimaan.
Juostessa paljasjalkakengissä jalkaterän luonnollisen asennon ja toiminnan saavuttamisen edellytyksenä on, että keskitukivaiheeseen tultaessa etukeskiosan jälkeen kantapää tulee mahdollisimman kevyesti ja lähelle alustaa, jolloin akillesjänteen ja pohjelihasten aktivoituminen tehostuu päätöstukivaihetta varten. Tällöin jalkaterä laskeutuu alustalle lähes suoraan lantion alapuolella. Paljasjalkakenkä mahdollistaa myös jalkaterän etuosan luonnollisemman leviämisen juoksun keskitukivaiheen aikana, mikä on tärkeä osa jalkaterän iskunvaimennusta (ks. Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito).
Kun lesti alhaalta ja sivulta katsottuna on suora, pysyvät jalkapöytäluiden kärkipäät sekä varpaat keskitukivaiheen aikana suorina alustaa vasten. Näin varsinkin varpaille jää hyvä mahdollisuus tarrautua kevyesti alustaan laajentaen jalkapohjan tukipintaa. Alustalla olevat varpaat sekä jalkapohjan maksimaalinen pinta-ala avustavat siten jalkaterää ja koko alaraajaa tasapainon hallinnassa (ks. Liikehallinnan harjoittaminen).
Ohuen pohjamateriaalin ansiosta varpailla on päätöstukivaiheessa mahdollisuus ojentua riittävästi päkiänivelten linjasta, jolloin ne paremmin ohjaavat jalkaterän asentoa ponnistuksen suuntautuessa eteenpäin. Lisäksi jalkaterässä mahdollistuu luonnollinen spiraalimainen liike etu- ja takaosan välillä (kuva Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia). Lestin paksuus, käyryys tai kenkien paino (noin 100–150 grammaa kappaleelta) eivät aiheuta ylimääräistä vastusta ponnistukselle, vaan kenkä on erittäin joustava myötäillen jalkaterän muotoa sukan lailla (ks. Kengän materiaalin ja painon vaikutus jalkaterveyteen).
Käyttö
Paljasjalkakenkien ensisijainen käyttökohde on pehmeät ja luonnonmukaiset alustat, joiden on avojaloin liikuttaessa todettu antavan erittäin tehokkaan ja toiminnallisen harjoitusvaikutuksen jalkaterälle. Ajatusta tukee se, että jalkaterän pieniä lihaksia on erittäin vaikea harjoittaa yksittäisillä harjoituksilla, jolloin harjoitteiden yhdistäminen myös kokonaisvaltaiseen toimintaan, esimerkiksi juoksuun hankaloituu.
Paljasjalkakenkiä käytettäessä sekä siltä osin luontaisen liikkumisen seurauksena harjoitteiden toistomäärät ovat myös huomattavan suuria, kun ajatellaan, että ihminen ottaa päivän aikana tuhansia askelia. Jokainen askel on siis harjoitus.
Paljasjalkakengillä liikkumisen ja juoksun aloittaminen kannattaa tehdä varovasti ja ainakin aluksi kovia alustoja tulee välttää.
Vasta-aiheet
Jalkaterien merkittävä toiminnan häiriö tai rakenteellinen poikkeama saattaa olla vasta-aihe paljasjalkakenkien käytölle. Esimerkiksi diabetes ja siihen liittyvä tuntopuutos (neuropatia), reuman aktiivinen tulehdusvaihe tai rikki oleva jalkapohjan iho ovat paljasjalkakenkien käytön ehdottomia vasta-aiheita (ks. taulukko Paljasjalkakengät työkenkinä).
