Yleistä

Lasten ja nuorten lihavuus on muutaman viime vuosikymmenen aikana merkittävästi lisääntynyt. Nyt joitakin vuosia kestäneen tasaisemman jakson jälkeen lasten ylipainoisuus on Suomessa uudestaan lisääntynyt. Vuonna 2020 2–16-vuotiaista pojista 29 % ja tytöistä 18 % oli ylipainoisia. Pojista 9 % ja tytöistä 4 % oli luokiteltavissa lihaviksi.

Lapsen lihavuus johtuu äärimmäisen harvoin mistään sairaudesta. Ihmiset ovat kuitenkin perimältään eri tavalla herkkiä lihomiselle. Siten perheen sama arki ja sama ruoka altistaa toisen ylipainolle ja toisen ei.

Lasten lievään ylipainoon voi ja kannattaa suhtautua rauhallisesti. Liiallisen painonnousun jatkuminen on kuitenkin tärkeää estää. Tämä tapahtuu helpoiten pienten, mutta merkittävien arjen muutosten avulla. Se on myös helpompaa ja hyödyllisempää kuin mahdollisen lihavuuden hoitaminen. Parhaiten toimii koko perheen hyvien tottumusten vahvistaminen ja lisääminen arjessa. Kaiken ikäisten lasten lihavuutta kannattaa ennaltaehkäistä ja hoitaa. Hoitotulokset ovat kuitenkin parempia leikki-iässä ja alakouluiässä kuin myöhemmin.

Miten lapsen ylipaino todetaan?

Lapset ovat yksilöitä ja siten myös ruumiinrakenteeltaan erilaisia. Ylipainoisuutta arvioitaessa tärkeintä on aina lapsen hyvinvointi, jaksaminen ja terveys. Ylipainon ja lihavuuden määrittely on lapsilla vielä hankalampaa kuin aikuisilla. Tämänkin vuoksi painonkehityksen suunta ja nopeus ovat arvioinnissa tärkeitä. Aikuisilla ylipaino voidaan todeta tavallisella painoindeksillä, joka lasketaan painon ja pituuden perusteella. Lapsella tavallinen painoindeksi ei toimi, koska kasvun aikana pituuden ja painon suhteet muuttuvat.

Lasten painoa arvioidaan lasten painoindeksin avulla, joka ottaa huomioon myös lapsen iän. Lasten painoindeksilaskuriin syötetään painon ja pituuden lisäksi lapsen syntymäaika ja punnitsemispäivämäärä. Niiden avulla laskuri muuttaa lapsen painoindeksin aikuista vastaavaksi. Sen ansiosta lasten painoindeksissä voidaan käyttää samoja raja-arvoja kuin aikuisilla. Lasten laskuria käytetään 2–18-vuotiailla.

Lasten painoindeksistä käytetään lyhennystä ISO-BMI erotukseksi tavallisesta painoindeksistä BMI (BMI on lyhenne englanninkielisistä sanoista body mass index). Lasten ISO-BMI painoindeksilaskuri.

Painoindeksi yli 25 merkitsee, että lapsella on liikaa painoa. Jos painoindeksi on yli 30, liikapainoa on huomattavasti. Painoindeksin alueesta 25–30 käytetään nimitystä ylipaino ja arvon 30 ylittyessä puhutaan lihavuudesta.

Suomessa terveydenhuollossa lasten painoa arvioidaan ISO-BMI:n lisäksi myös pituuspainoprosentin avulla. Tätä käytetään erityisesti alle 2-vuotiailla, mutta usein myös vanhempien lasten kasvun arvioinnissa. Pituuspainoprosentti kuvaa poikkeamaa samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainosta.

Lasten ylipainoa ja kehon koostumusta voidaan arvioida myös mittanauhalla. Mittaamalla vyötärön ympärys arvioidaan lapsen vatsaonteloon kertyneen ylimääräisen rasvan määrää. Mitattu vyötärön ympärys jaetaan lapsen pituudella. Jos saatu luku on yli 0,50, lapsella on liikaa vatsaontelon sisäistä rasvakudosta. Esimerkiksi jos 120 cm pitkällä lapsella vyötärön ympärys on 70 cm, laskutoimitus 70:120 antaa tuloksen 0,58. Koska luku on suurempi kuin 0,50, lapsi on ylipainoinen.

Lapsi voi yhden luokittelun perusteella olla ylipainoinen ja toisen luokittelun perusteella lihava. Toinen lapsi puolestaan normaalipainoinen. Oleellisinta on tämänkin vuoksi aina painonkehityksen suunta.

Miten lapsen lihavuudesta keskustellaan?

Lapsen lihavuudesta ja siihen liittyvistä asioista keskustellaan ensisijaisesti lapsen vanhempien ja muiden lapsen arjen aikuisten kanssa. Kaikkien lasten hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeitä ovat terve keho- ja ruokasuhde. Myös luonteva suhtautuminen liikkumiseen ja liikuntaan on tärkeää. Yhtä lailla lihavuuden hoidossa näiden ylläpito ja tukeminen ovat puheeksi oton ja hoidon kulmakiviä. Kun lapsi kokee kehonsa hyväksi ja arvokkaaksi, hän haluaa pitää siitä huolta nyt ja tulevaisuudessa. Tähän suhtautumiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, miten vanhemmat keskustelevat lapsen kanssa tai keskenään.

Aikuiset ovat malleja. Aikuisten käyttämien omaa tai muiden kehoja kuvaavien sanojen on tärkeää olla kaikkia kehoja arvostavia. Keskusteluissa kannattaa painon ja kehon muodon sijaan puhua kehon toiminnasta ja siitä mihin se pystyy. Ulkonäöstä vitsailu tai toisten nimittely voi olla hyvin haitallista. Aikuisen on hyvä tuoda esiin, ettei ihmisen paino tai lihavuus millään tavalla määrittele ihmisen muita ominaisuuksia.

Painosta puhumisen sijaan kannattaa puhua terveydestä, hyvästä olosta, ruokailosta ja liikunnan riemusta. Esimerkiksi "Pysymme virkeinä ja jaksamme koulussa leikkiä kavereiden kanssa paremmin, kun syömme aamupalan ennen kouluun lähtöä". Lapset ovat oman terveytensä lisäksi kiinnostuneita myös maapallon terveydestä. Keskustelussa kannattaakin tuoda esiin omien toimiemme vaikutus muuhun luontoon. Esimerkiksi "Kun otamme lautaselle sopivan annoksen ruokaa, ei meidän tarvitse heittää ruokaa roskiin" tai "Kun syömme papuja ja herneitä lihan sijaan, pysyy maapallokin terveempänä".

Jos jompikumpi vanhemmista laihduttaa, lapselle ei kannata kertoa olevansa dieetillä. Tavallista vähäisempää syömistä voi perustella esimerkiksi sillä, että äiti tai isä ottaa vähemmän ruokaa, koska hän ei enää kasva.

Kouluikäinen lapsi on usein itse tietoinen ylipainostaan. Häntä on myös saatettu nimitellä tai kiusata. Tällöin vanhempien viisas tuki on ratkaiseva. Lapselta kannattaa kysyä tyytyväisyydestä itseensä. Lasta kannattaa tukea huomaamaan omat vahvuutensa ja kaikki hyvä omassa kehossaan.

Lapset osaavat hyvin kuvailla ruokaan, syömiseen ja liikkumiseen liittyviä tunteitaan ja näistä kannattaa erityisesti isommalta lapselta kysyä. Lapselta on myös hyvä kysyä mistä asioista hän itse on huolissaan. Lapsen kanssa ei tarvitse puhu ylipainosta vaan kannattaa puhua hyvästä olosta, jaksamisesta ja terveydestä. Lapsen kanssa voi yhdessä miettiä miten yhdessä voisimme vähentää herkkuja tai miten liikkua enemmän. Lapsen on tärkeä kuulla olevansa hyvä ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.

Lasten lihavuuden hoitoperiaatteet

Lihavuuden hoidossa tärkeintä on tukea terveyttä. Hoidolla pyritään parantamaan lapsen toimintakykyä ja elämänlaatua sekä ehkäisemään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tavoitteena on perheen ja lapsen elintapojen pysyvät muutokset. Perheen pystyvyyden tunteen vahvistuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista. Painonkehitykseen liittyvät tavoitteet ovat aina toissijaisia.

Hoidossa on oleellista tukea lapsen tervettä keho- ja ruokasuhdetta. Hoito suunnitellaan aina yhdessä perheen kanssa. Perheen elämäntilanteen, mahdollisten haasteiden sekä lapsen mielialan ja mahdollisten huolien tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeää. Samoin perheen hyvinvointia lisäävien tapojen tukeminen.

Lasten lihavuuden hoidossa pituuskasvu on suurena apuna. Pituuskasvu ei kuitenkaan automaattisesti hoida ylipainoa pois kasvuaikana. Riittää kuitenkin, että painonnousu saadaan pysähtymään tai hidastumaan riittävän pitkäksi aikaa. Esimerkiksi jos 9-vuotiaan pojan paino on 40 kg ja pituus 130 cm, lasten painoindeksi (ISO-BMI) on 31,8. Jos paino pysyy ennallaan, kaksi vuotta myöhemmin ja 10 senttiä pidempänä lapsen painoindeksi on 25,3 eli normaalialueen tuntumassa. Lapsilla vain vaikean lihavuuden hoito voi vaatia painon laskua.

Mistä tukea perheelle?

Oikea-aikaisen ja oikeanlaisen tuen saaminen ja vastaanottaminen on tärkeää. Välittömimmän avun saa laadukkailta verkkosivustoilta kuten Sydänliiton Neuvokas perhe tai Terveyskylän Lastentalo. Näiltä sivustoilta löytyvä tieto ja käytännön vinkit kannattaa hyödyntää. Jos ne eivät tunnu riittäviltä tai sopivilta tai niiden hyödyntämiseen ei ole voimia, terveydenhuollossa tukea on tarjolla neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja terveysasemalla. Yksityisen palveluntuottajan puoleen voi tietysti myös halutessaan kääntyä.

Terveydenhuollon ammattilaisen kanssa on mahdollisuus tuoda omat huolet esiin. Toisaalta ammattilaiset ottavat haastavia asioita itsekin puheeksi, jotta voivat olla avuksi.

Lääkärin ja terveydenhoitajan kanssa arvioidaan lapsen ja perheen kokonaistilanne ja tehdään suunnitelma. Ammattilaisten keskuudesta kootaan yhteen juuri ne, joiden asiantuntemus ja apu voisivat perhettä parhaiten auttaa. Yksi perhe tarvitsee konkreettista arjen apua, toinen ravitsemusterapeutin tukea. Fysioterapeutit ja liikunnan ammattilaiset osaavat parhaiten neuvoa kehonhallintaan ja liikkumiseen liittyvissä asioissa. Joskus perheen aikuisen saama terveydenhuollon tai sosiaalihuollon oikeanlainen apu tai perheen rahatilanteen selvittely auttaa eniten.

Lapsen arjessa kuitenkin aivan muut aikuiset ja ympäristöt ovat päivittäin läsnä. Siksi päiväkodin, koulun, sukulaisten ja ystävien osa on merkittävä. He kaikki voivat olla osa tätä yhdessä tehtyä suunnitelmaa. Lapsen arjen yhteisöjä ja ihmisiä kannattaa ottaa avuksi, vaikka terveydenhuollon tukea ei hakisikaan.

Joillekin perheille riittää omahoito, toisille sopii vertaisryhmätoiminta ja osa tarvitsee erikoissairaanhoidon hoitojakson. Perhe saattaa hyötyä tiiviistä seurannasta terveydenhoitajalla, ja toisille riittää lupa saada olla yhteydessä, jos siltä myöhemmin tuntuu. Apu ja tuki ovat aina yksilöllisiä.

Lasten lihavuuden seurauksia

Lihavuuteen liittyy usein haittoja. Lihavuus altistaa kaveriporukan ulkopuolelle joutumiselle ja kiusatuksi tulemiselle. Tyytyväisyyttä omaan kehoon sekä joustavaa ja luonnollista suhdetta ruokaan voi olla vaikeampaa saavuttaa. Suuri koko voi aiheuttaa kömpelyyttä tai nivelvaivoja jo lapsuudessa. Nämä puolestaan voivat rajoittaa leikkeihin ja urheiluun osallistumista. Lapsen lihavuus altistaa myös unenaikaisille hengityshäiriöille ja astmalle.

Lihomiseen liittyy epäsuotuisia muutoksia elimistössä jo lapsuudessa. Nämä muutokset ovat valtimosairauksien riskitekijöitä. Lapsilla todetaan samoja lihavuuden aiheuttamia aineenvaihdunnan häiriöitä kuin aikuisilla. Koska häiriöt syntyvät hitaasti vuosien kuluessa, lapsilla niitä ei ehdi vielä kehittyä niin monelle kuin aikuisilla. Huomattavan lihavilla yli 10-vuotiailla lapsilla todetaan usein verikokeissa sokeriaineenvaihduntaan liittyviä häiriöitä. Joillakin todetaan jo ennen aikuisikää tyypin 2 diabetes.

Muita häiriöitä ovat vyötärölihavuuteen liittyvä veren rasvahäiriö: hyvä kolesteroli (HDL-kolesteroli) on alhainen ja triglyseridi-rasvat koholla. Myös verenpaine nousee usein. Lihavuuteen liittyvä rasvamaksa on tavallinen jo lapsuudessa.

Edellä mainittuja aineenvaihdunnan häiriötä voi samalla lapsella olla useita. Tällöin puhutaan metabolisesta eli aineenvaihduntaan liittyvästä oireyhtymästä. Tutkimuksissa on todettu, että noin kolmasosalla lihavista (painoindeksi yli 30) teini-ikäisistä on metabolinen oireyhtymä.

Jos lapsen lihavuus jatkuu aikuisikään, siihen liittyvät häiriöt jatkuvat ja aiheuttavat lisää sairauksia. Yhdeksällä kymmenestä teini-ikäisestä lihavuus jatkuu aikuisikään. On kuitenkin lohdullista, että jos paino palautuu terveelle alueelle lapsuuden tai nuoruuden aikana, terveys aikuisiällä säilyy yhtä hyvänä kuin koko ikänsä normaalipainoisilla.

Pienet muutokset arjessa

Päivittäin toistuvilla tavoilla on eniten merkitystä terveydelle. Satunnaiset tekemiset vaikuttavat vähemmän. Siten pienet muutokset arjessa ovat tärkeimpiä, kun pyritään ehkäisemään tai hoitamaan lapsen lihavuutta.

Koko perheen arjen muuttuminen enemmän liikkuvaksi ja vähemmän istuvaksi tukee lapsen terveyttä ja hyvää painonkehitystä parhaiten. Kannattaa huomata ne ruokailutottumukset ja muut arjen tottumukset, jotka perheessä jo tukevat terveyttä. Sen jälkeen voidaan pohtia, että miten niitä aletaan sisällyttää arkeen aikaisempaa useammin ja enemmän. Haitalliset tottumukset tällöin usein automaattisesti vähenevät. Uusien tottumusten sisällyttämistä arkeen voi alkaa tämän jälkeen suunnitella. Kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä kerralla.

Pienten muutosten sisällyttämisestä arkeen on erillinen artikkeli.