Yleistä

Mielenterveyden ongelmiin on saatavissa monenlaista keskusteluapua. Raja psykoterapian ja muun psykososiaalisen tuen välillä on jossain määrin liukuva. Monissa mielenterveyden hoitopaikoissa tuen antajat ovat hyvin koulutettuja ja tukea voidaan pitää psykoterapeuttisena. Varsinaiseen psykoterapiaan päädytään usein siksi, että sen avulla halutaan turvata kävijälle sopivan mittainen, sopivasti kohdennettu, tavoitteellinen ja vaikuttava hoitomuoto. Psykoterapialle olennaista on myös luotettava ja myönteinen vuorovaikutussuhde.

Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä ongelmia ja niihin liittyvää kärsimystä. Siinä pyritään tukemaan psyykkistä kasvua ja kehitystä, lisäämään ihmisen valmiuksia ratkaista ongelmiaan itse sekä auttamaan häntä löytämään toimivia lähestymistapoja ihmissuhteissaan.

Psykoterapiaa antaa psykoterapeutti, joka on koulutuksensa perusteella saanut Valviralta oikeuden nimikkeen käyttämiseen. Pelkkää terapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa. Psykoterapeutin nimikeoikeuden voi tarkistaa JulkiTerhikistä.

Psykoterapiassa ongelmia työstetään yleensä keskustelemalla, mutta siinä voidaan käyttää myös erilaisia toiminnallisia menetelmiä (musiikkia, kuvallista ilmaisua, kehollista työskentelyä, kirjoittamista, visualisointia jne.)

Terapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa. Tyypillisesti yksilöpsykoterapia kestää kerrallaan noin 45–60 minuuttia. Ryhmä-, perhe- ja paripsykoterapian kesto voi olla pidempi. Yleensä käyntitiheys on tarpeen mukaan 1–2 kertaa viikossa tai joissain tapauksissa harvemmin varsinkin ryhmä-, perhe- ja paripsykoterapiassa.

Milloin psykoterapiaan?

Psykoterapia on tutkitusti vaikuttavaa hoitoa, joka tehoaa hyvin erilaisiin mielenterveyden häiriöihin ja psyykkisiin ongelmiin.

Psykoterapiaa on hyvä harkita, jos

• on pidempiaikaista tai toistuvaa vaikeutta suoriutua arjesta, työelämässä, opiskelussa tai ihmisten kanssa toimeen tulemisessa
• joutuu jatkuvasti ponnistelemaan, jotta suoriutuisi näissä tilanteissa.

Hoitavan tahon kanssa kannattaa keskustella psykoterapian sopivuudesta. Myös sen oikea-aikaisuutta on tärkeää pohtia. Onko esimerkiksi tarvittavat selvitykset tehty, tai tarvitaanko ensin muuta hoitoa? Psykoterapia edellyttää aktiivista työskentelyä myös vastaanottojen ulkopuolella sekä aikaa ja voimavaroja uusien ajattelu- ja toimintatapojen opetteluun ja vakiinnuttamiseen. Nuoren voi olla vaikea sitoutua ja rauhoittua terapiaan ilman vanhempien hyväksyntää.

Mietittäviä asioita ovat muun muassa seuraavat:

• Onko sairauden vaihe sellainen, että minulla riittää voimavaroja psykoterapeuttiseen työskentelyyn?
• Onko elämäntilanteeni sellainen, että siinä on tilaa omaan psyykkiseen kasvuun?
• Löytyykö minulta motivaatiota ja halukkuutta työstää omia ajatuksiani?
• Pystynkö tiedostamaan omia vaikutusmahdollisuuksia ongelmiini, vai tuntuvatko ne johtuvan olosuhteista?
• Pystynkö maksamaan omavastuuosuuden, tai järjestyykö taloudellista tukea muualta?
• Hyväksyvätkö läheiseni psykoterapiassa käymisen, ja voivatko he tukea minua siinä?

Miten hakeutua psykoterapiaan?

Kun on mielenterveyden ongelmia, kannattaa hakeutua ensimmäiseksi itselle soveltuvaan mielenterveyden hoitopaikkaan. Eri paikkakunnilla tarjottavat palvelut voivat olla erilaisia. Monet saavat apua omasta terveyskeskuksesta. Nuoret voivat hakea apua oppilashuollosta tai erilaisista nuorisolle suunnatuista sosiaalipuolen tukimuodoista. Työssäkäyville voi sopia esimerkiksi työterveyshuolto. Jotkut sosiaalihuollon palvelut ja järjestöt tarjoavat keskusteluapua myös aikuisille. Lievät ongelmat voivat helpottua jo muutamilla keskustelukäynneillä. Avun hakemisen kynnys on monilla liian korkealla, ja apua kannattaa hakea rohkeasti jo aikaisessa vaiheessa.

Jos tilanne ei ala helpottua pian keskustelukäynneillä, kannattaa varata aika lääkärin arvioon. Lääkärin arviossa suljetaan pois toipumista estäviä fyysisiä vaivoja ja arvioidaan jatkohoidon tarvetta. Jos tilanne on vakava tai psykoterapian tarve on jo mielessä, pyritään yleensä saamaan myös psykiatrin arvio tilanteesta.

Yksityiselle psykiatrille voi hakeutua myös suoraan. Hän voi aloittaa hoidon ja arvioida psykoterapian tarvetta.

Kun hoitavaan tahoon on saatu yhteys, siellä voi keskustella psykoterapian tarpeestaan ja halustaan. Usein myös hoitotaho ehdottaa psykoterapiaa. Joissakin paikoissa psykoterapiaa järjestetään kunnan tai sairaanhoitopiirin tuottamana tai sitä voidaan ostaa ostopalveluna ja palvelusetelillä yksityiseltä palveluntuottajalta. Työterveyden kautta saattaa järjestyä lyhytterapiaa. Jatkoksi voi hakea myös Kelan kuntoutuspsykoterapiaa.

Psykoterapeutin vastaanotolla voi käydä myös suoraan omalla kustannuksella. Joskus terapiassa voi käydä vakuutuksen kustantamana. Joissakin tilanteissa kunnan sosiaalitoimi myöntää toimeentulotukea psykoterapiaan.

HUSin Mielenterveystalon sivustolta löytyy Psykoterapiaan hakeutujan opas.

Kelan kuntoutuspsykoterapia

Kela on määritellyt kuntoutuspsykoterapian tavoitteeksi edistää terapiassa kävijän työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.

Kuntoutuspsykoterapian kuluja korvataan 16–67-vuotiaille henkilöille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi heikentynyt tai uhattuna.

Kuntoutuspsykoterapiaa haettaessa pitää täyttää Kelan kuntoutustukihakemus (KU 131). Sen liitteeksi tarvitaan psykiatrin lausunto psykoterapian tarpeesta (B-lausunto). Tämä edellyttää vähintään 3 kuukautta kestänyttä hoitosuhdetta mielenterveydenhäiriön toteamisen jälkeen.

Kelan korvaus yksilöpsykoterapiasta on tällä hetkellä 57,60 euroa 45 minuutin terapiakäynnistä. Terapiassa kävijän maksettavaksi jää loppuosuus terapeutin palkkiosta. Kelan korvaus edellyttää, että psykoterapeutti on Kelan hyväksymä.

Kuntoutuspsykoterapiaa korvataan enintään 80 kertaa vuodessa ja 200 kertaa kolmessa vuodessa. Terapian jatkotarve arvioidaan ja tarkistetaan vuoden välein terapeutin ja hoitavan lääkärin kanssa. Jos kuntoutuspsykoterapian tarve jatkuu, lääkärin pitää kirjoittaa uusi B-lausunto. Tämän jatkolausunnon kirjoittajan ei tarvitse olla psykiatri.

Nuorten eli 16–25-vuotiaiden terapia voi olla myös musiikkiterapiaa tai kuvataideterapiaa. Nuoren terapiaan voi liittyä vanhempien ohjauskäyntejä erikseen.

Kelan kuntoutuspsykoterapiasta kerrotaan lisää Kelan sivustolla.

Millaista psykoterapiaa?

Lukuisat terapiamuodot sekä terapeutin löytäminen ja valitseminen saattavat hämmentää terapiaan hakeutuvaa. Monet kokevat selvitystyön haasteellisena voimavaroilleen. Suomessa on alueellisia eroja hoitokäytännöissä ja terapeuttien saatavuudessa. Tätä on helpottanut etäyhteydellä toteutettu terapia, joka on osoitettu myös toimivaksi.

Hoitavan tahon kanssa kannattaa keskustella hoitovaihtoehdoista, hoidon kestosta (lyhytterapia vai pitkäkestoinen terapia) ja suuntauksista. Voit myös lukea terapiamuotojen ja terapeuttien esittelytekstien kuvauksia. Tällöin pystyt vertaamaan tietoja omiin odotuksiisi ja toiveisiisi hoidon suhteen.

Lyhyt psykoterapia tarkoittaa useimmiten 10–20 käyntiä​, ja pidempi psykoterapia kestää yleensä 1–3 vuotta.

Lyhyempi terapia keskitetään usein yhteen ongelmaan. Sitä suositellaan yleensä lievempiin ongelmiin tai silloin, kun terapian tavoite voidaan asettaa selkeästi. Monesti elämän osa-alueiden ongelmat kuitenkin nivoutuvat toisiinsa. Yhden ongelman ratkeaminen voi helpottaa toista ongelmaa ja monimutkaisempaakin tilannetta. Jo yhdenkin ongelman helpottuminen vapauttaa voimavaroja muihin itsenäisesti toteutettaviin elämän muutoksiin.

Pidempää psykoterapiaa suositellaan yleensä silloin, kun ongelmia on usealla elämän alueella tai kun ne ovat olleet hyvin pitkäkestoisia.

Psykoterapiasuuntauksien vaikuttavuutta on tutkittu paljon, mutta psykoterapian vaikuttavista tekijöistä on saatu vasta alustavia tuloksia. Näyttäisi siltä, että psykoterapiamuotoa tärkeämpi asia terapian onnistumiselle on terapiassa kävijän ja terapeutin toimiva suhde. Siksi suuntauksen valitsemista ei tarvitse kantaa niin suurta huolta. Tärkeämpää on, että suhde tuntuu toimivan ja terapia on mahdollista toteuttaa aikataulun ja sijainnin kannalta.

Ennen varsinaista terapiasuhteen solmimista kannattaa sopia muutama tutustumiskäynti eri terapeuteille, jotta voi arvioida terapiamuodon ja terapeutin sopivuutta itselle. Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi ovat muun muassa seuraavat:

• Voisinko luottaa tähän terapeuttiin?
• Tulinko kuulluksi ja ymmärretyksi?
• Tuntuiko terapeutti arvostavalta ja kannustavalta?

Psykoterapeutteja voit etsiä Kelan palveluntuottajien haun kautta ja psykoterapiakeskusten, lääkärikeskusten, psykologi- ja psykiatriyhdistyksien sekä psykoterapeuttihakusivustoilta. Vinkkejä alueesi psykoterapeuteista voit saada terveydenhuollon ammattilaisilta.

Voiko psykoterapiasta olla haittaa?

Psykoterapia on tutkimuksissa osoitettu hyödylliseksi hoitomuodoksi. Terapiasta voidaan kuitenkin kokea haittaa. Se vie aina aikaa ja rahaa, eivätkä kaikki saa siitä apua. On arvioitu, että terapiassa kävijöistä 5–10 %:lla tilanne huononee psykoterapian aikana joko psykoterapiaan liittyvien tai siitä riippumattomien tekijöiden vuoksi.

Jos yhteistyö terapeutin kanssa ei suju tai terapia ei tunnu etenevän, kannattaa tarkastella sen hyötyä kriittisesti yhdessä terapeutin kanssa. Erityisen tärkeää on, että terapiassa kävijä ja psykoterapeutti jakavat yhteisymmärryksessä hoidon tavoitteet ja että mahdolliset väärinymmärrykset selvitetään. Psykoterapeutin on myös osattava suhtautua erilaisiin arvokäsityksiin eettisesti. Ristiriidat eivät saa aiheuttaa ongelmia terapialle. Toimimaton terapia vie voimavaroja muulta elämältä ja voi vaikeuttaa ongelmia. Tarvittaessa voi vaihtaa terapeuttia.

Terapian toimimattomuus voi johtua myös tekijöistä, joihin ei voi vaikuttaa. Jos elämä on esimerkiksi jatkuvaa selviytymistaistelua päivästä toiseen, siihen on vaikea saada mahtumaan terapeuttista prosessia. Onkin suositeltavaa yksin ja yhdessä terapeutin kanssa aika ajoin pysähtyä rauhassa miettimään, mitä on oppinut terapiassa ja mikä on muuttunut parempaan suuntaan.

Joskus psykoterapian aikana vointi huononee. Silloin voi olla vaarana, ettei ymmärretä ajoissa hakeutua uudelleen lääkärin arvioon. Psykoterapian lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi lääkitystä tai olemassa olevan lääkityksen tarkistamista. Lääkärin arviota voidaan tarvita myös muun sairauden hoitoon, sillä esimerkiksi anemiasta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai alkavasta dementiasta johtuvaa masennustilaa ei voida hoitaa yksinomaan psykoterapialla.

Pitkän koulutuksen, viranomaisvalvonnan ja säännöllisen työnohjauksen ansiosta varsinaiset väärinkäytökset psykoterapeuttien työssä ovat todennäköisesti hyvin harvinaisia. Jos itseään terapeutiksi kutsuvalta puuttuu oikeus käyttää nimikesuojattua psykoterapeutin nimikettä, tilanne on toisenlainen. Silloin vastaavaa suojaa ei ole ja palvelun käyttäjältä puuttuu myös terveydenhuollon valitustiet. Osaamaton auttaja voi esimerkiksi tuoda keskusteluun omia mielikuviaan menneisyyden tapahtumista ja siten luoda niin sanottuja valemuistoja tai aiheuttaa avun hakijalle riippuvuussuhteen avun antajaan.

Psykoterapian muodot

Psykoterapiasuuntaukset perustuvat erilaisiin teoreettisiin suuntauksiin. Toisaalta ne ovat ajan myötä kehittyneet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja uuden tutkimustiedon myötä. Monesti voi huomata, että eri psykoterapiamuodot käyttävät samasta asiasta vain hieman eri nimiä ja että terapia voi alkaa hieman eri näkökulmasta. Psykoterapeutin työskentelyn teoriapohja ei välttämättä näy selkeästi kävijälle. Käyntitiheys ja tyypillinen kesto voivat poiketa eri suuntauksissa, mutta selkeimmät erot näkyvät käytännön menetelmissä:

• Onko terapia yksinomaan keskusteluun perustuvaa?
• Kuinka paljon erilaista toiminnallisuutta se sisältää?
• Onko istuntojen välillä jotakin harjoitteita tai kotitehtäviä?
• Käytetäänkö ilmaisussa muutakin kuin sanallista ilmaisua?

Erilaisia suuntauksia on kuvattu useita kymmeniä. Seuraavassa esitellään lyhyesti keskeisimpiä Suomessa käytettäviä suuntauksia ja saatavilla olevia muotoja.