Ruusu (erysipelas) on beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttama akuutti ihotulehdus (kuva ). Ruusu on yleisintä alaraajoissa ja yleisempää naisilla kuin miehillä. Riski lisääntyy ikääntymisen myötä. Viaton, pieni ihorikko esimerkiksi varvasvälihautuma jalkasilsan yhteydessä tai ilman silsaa, hyttysen purema, hiertymä, rakko, kolhu sääreen tai jalkaterään, säären kuivan ihon raapiminen sekä säärihaava lisäävät ruusun riskiä. Rakko voi syntyä käytettäessä kenkiä ja sandaaleita ilman sukkia erityisesti matkoilla, koska mikrobit ovat matkailijan elimistölle vieraita ja puolustuskyky niitä vastaan heikompi.
Naisilla kapeakärkiset kengät hautovat ja painavat varvasvälejä aiheuttaen usein toistuvan, kroonisen ruusun. Tilanteessa auttavat tilavat kengät, kitkanpoistokykyiset (esimerkiksi hankausta estävät) sukat, ihon pehmusteet ja suojat (ks. Kengän istuvuuden vaikutusjalkaterveyteen, Sukkamateriaalit ja kosteuden kuljetus, Jalkaterän ja varpaiden suojat ja oikaisijat). Ruusuriskiä lisäävät diabetes, maksasairaudet, huono yleiskunto, syöpä ja HIV. Tauti voi ilmetä rasvakudoksen tulehduksena.
Ruusun oireet ovat rajut paikallisen tulehduksen oireet: punoitus, turvotus, kuumotus ja kipu. Oireet voivat ilmaantua muutamassa tunnissa. Nivusten imusolmukkeet voivat turvota ja aristaa. Saattaa esiintyä vilunväristyksiä, lämmönnousua, huimausta ja pahoinvointia. Ruusuinfektio edellyttää välitöntä sairaalahoitoa.
Ruusu sääressä. Kuva: Raimo Suhonen.
Hoito
Ruusuinfektion hoitona on penisilliini, joka alussa annetaan sairaalassa laskimoon (i.v.) tai lihakseen (i.m.), jatkossa tablettihoitona jopa kolme viikkoa. Hoidon alussa potilas on vuodelevossa.
Alaraajan kohoasento vähentää turvotusta. Ihorikon suojaksi laitetaan steriili side. Sukat eivät saa painaa eivätkä koskettaa suoraan ihoa, varsinkaan jos ruusu vähänkään vetistää. Kipulääkitystä käytetään tarpeen mukaan. Tarvittaessa käytetään tulehduskipulääkettä. Joskus kylmäpakkauksen tai märän sidoksen käyttö on paikallaan.
Ruusu on hoidettava huolella, koska vaarana on sen kroonistuminen. Huono ruusun hoito ja sen uusiutuminen saattavat vaurioittaa imusuonijärjestelmää ja alaraajaan kehittyy krooninen lymfedeema. Joskus komplikaationa voi kehittyä munuaistulehdus (nefriitti). Ruusupotilaalla on lisääntynyt sepsiksen riski.
Tärkeimmät ruusun ehkäisykeinot ovat oikeat jalkojen omahoitotottumukset (ks. Jalkojen omahoidon merkitys ja sisältö, Jalkavaivojen ehkäisy ja omahoito, Jalkojen viikoittainen kunnon tarkastus) ja hyvä yleiskunto. Kun yleiskunto laskee tai sairaus altistaa infektioille, tarvitaan tehostettua jalkojen omahoitoa, jotta vältytään ruusulle altistavilta ihorikoilta. Ehjä jalkaterien, varvasvälien ja säärien iho on paras puolustuskeino ruusua vastaan. Ihorikot, hautumat ja haavaumat on hoidettava kuntoon.
Omahoidon tehostaminen
Omahoitoon kuuluu tehostettu jalkaterveyden tarkkailu, ihon hoito ja oikean kokoisten kenkien käyttö. Talkin ja kitkanpoistokykyisten (hankausta estävien) sukkien käyttö estää hiertymien ja rakkojen syntymisen. Jalkaterien ja varpaiden asentopoikkeamat, esimerkiksi vaivaisenluu, räätälinpatti (pikkuvarpaan vaivaisenluu) ja vasaravarpaat, kannattaa suojata pehmusteilla ja käyttää oikeankokoisia kenkiä ja sukkia, jotka eivät hankaa eivätkä paina varpaita, niin iho pysyy ehjänä (ks. artikkelit Kengän istuvuuden vaikutusjalkaterveyteen, Sukkien pukeminen ja pesu sekä ostaminen, Jalkaterän ja varpaiden suojat ja oikaisijat, taulukko Jalkojen viikoittainen kunnon tarkastus).
