Lapsen jalkaterä eroaa merkittävästi aikuisen jalkaterästä (taulukot Lapsen jalkaterän muoto ja malli ja Lapsen jalkaterän luiden ja hermoston kehittyminen, kuvat , ).
Päkiän rasvapatjojen kehittyminen. Vastasyntyneen jalkapohjissa on nähtävissä neljä rasvapatjaa, ensimmäisen sekä 3.–5. varpaiden tyvinivelten kohdalla. Toisen varpaan vastaavalla kohdalla on vako. Leikki-ikäisen jalkapohjissa rasvapatjoja on kaksi, ensimmäisen varpaan sekä 3.–5. varpaiden tyvinivelten alueella. Rasvapatjat erottaa toisistaan toisen varpaan tyvinivelen alueelle muodostunut syvä vako.
Torsiot
Jalkapohjien rypyt ovat viite jalkaterän etu- ja takaosan vastakkaisiin suuntiin kehittyvistä torsioista. Lapsen jalkapohjassa rypyt kulkevat yläviistossa ja aikuisella vaakatasossa sisäkaaren alueella (kuva ). Jalkaterän etu- ja takaosan välinen eriytynyt toiminta edellyttää hyvää keskitarsaalinivelten liikkuvuutta.
Jalkaterän mallin ja torsio kehittyminen. A) Lapsen ja aikuisen jalkaterien mallit. B) Jalkaterän etu- ja takaosan välisen torsion kehittymistä ilmentävät jalkapohjiin muodostuvat uurteet. Lapsen jalassa (vasemmalla) uurteiden kulkusuunta on viisto ja aikuisella vaakataso (oikealla).
Torsioiden kehittyminen edellyttää varpaille nousua, isovarpaiden tyvinivelen vapaata ojentumista (dorsaalifleksio) sekä hyvää sääri- ja pohjelihasten toimintaa.
Torsioita tutkitaan tarkkailemalla kuormituksen jakautumista päkiöissä varpaille nousun aikana (kuva ). Kuormituksen pitää olla vahvasti ensimmäisen jalkapöytäluun distaalipään alueella. Ensimmäinen säde rullaa isovarpaan yli. Lisäksi tarkkaillaan samanaikaista kantapään kiertymistä sisään (inversioon).
Torsioiden kehittymättömyys aiheuttaa kuormituksen siirtymisen jalkaterän ulkoreunalle, pikkuvarpaan puolelle. Kantaluiden kiertyminen on vajaa tai puuttuu kokonaan. Torsiokykyiset jalkaterät ovat vahvat ja niveliltään liikkuvaiset. Ne kestävät enemmän ja pitempiaikaista kuormitusta kuin jalkaterät, joissa torsiot ovat vajaat tai puuttuvat kokonaan.
Varpaille nousun aikana voidaan arvioida jalkaterän etu- ja takaosan välisen torsion kehittymistä. A) Voimakas torsio: kantaluut kiertyvät sisäänpäin (inversio) ja jalkaterien etuosat ulospäin (eversioon). B) Puutteelliset torsiot: jalkaterien etuosien kuormitus siirtyy pikkuvarpaiden puolelle.
Varpaiden pituussuhteet
Varpaiden pituussuhteet määräävät jalkaterien etuosan mallin (kuva ). Egyptiläisessä eli germaanisessa jalkaterässä isovarvas on varpaista pisin (ukkovalta). Kreikkalaisessa eli romaanisessa jalkaterässä kakkosvarvas on pisin (akkavalta). Ns. "nelikulmaisessa" jalkaterässä 1.–4. varpaat ovat yhtä pitkät (tasavalta).
Nuorilla aikuisilla kreikkalainen jalkaterän malli on yleinen. Se on altis toisen varpaan vaurioille sekä jalkaterän etuosan leviämiselle (splay foot). Egyptiläinen jalkaterä lisää vaivaisenluun riskiä (kuva ).
Jalkaterien malli varpaiden pituuksien mukaan. A) Kreikkalainen eli romaaninen jalka (akkavalta), B) egyptiläinen eli germaaninen jalka (ukkovalta), C) ns. "nelikulmainen" jalka (tasavalta).
Jalkaterän kokomuutokset
Lapsen jalkaterät kasvavat sykäyksittäin. Nopeinta kasvu on 1–3-vuotiaana, jolloin jalkaterä voi kasvaa vuoden aikana jopa 20 mm. Se vastaa kolmea kengän kokonumeroa (taulukko Lapsen jalkaterän pituuskasvu ja jalkaterän suureneminen kuo). Liikuttaessa päivän aikana jalkateriin tulee lisää sekä pituutta että päkiään leveyttä.
Sisäkaaren monivaiheinen kehitys
Pienellä lapsella jalkaterä on pääosin rasvakudosta (kuva , taulukko Lapsen jalkaterän muoto ja malli). Sen tehtävänä on suojella pehmeitä ja rustoisia, vaurioille alttiita luiden alkuja ja niiden kehitystä. Kun lapsi nousee pystyyn, kudokset vahvistuvat vähitellen. Sisäkaaren kohdalle kehittyy vielä noin 2–3-vuotiaalla ylimääräinen rasvapatja suojelemaan jalkaterän kudoksia lapsen liikkumisen lisääntyessä (kuva ).
Ylimääräinen rasvapatja häviää noin 5-vuotiaana, mutta näyttäisi ylipainoisilla lapsilla säilyvän pidempään. Sitä tarvitaan mahdollisesti vähentämään ylipainon aiheuttamaa, jalkateriin kohdistuvaa liiallista kuormitusta.
Sisäkaaren mallin kehittyminen ja rasvapatjan oheneminen tytöillä tapahtuu ilmeisesti nopeammin kuin pojilla. Poikien lattajalan syynä näyttäisi olevan paksumpi rasvapatja eikä sisäkaaren rakenteellinen madaltuminen.
Sisäkaaren muotoutuminen erilaisiksi kaariksi: normaali, matala ja korkea, tapahtuu noin 6–7-vuoden iässä (kuva , taulukko Lapsen jalkaterien asennon kehittyminen). Jalkakaaren mallin arvioinnissa on otettava huomioon monia asioita (kuva , taulukko Kasvavan lapsen sisäkaaren arvioinnissa huomioitavia tekijöi). Toiminnallinen lattajalkaisuus vähenee kasvun myötä ja korkea jalkakaari lisääntyy. Tutkijoiden (ks. Lasten alaraajojen ja jalkaterien asentopoikkeamat ja nivelten yliliikkuvuus) mukaan korkea jalkakaari voi kehittyä vielä 10–12-vuotiaana.
Jalkaterien määritys jalkakaarien mukaan.
Noin puolella 3-vuotiaista ja neljäsosalla 6-vuotiasta on arvioitu olevan lattajalka. Lattajalkaisuuden yleisyys 3–5-vuotiailla ilmentää sitä, että isolla osalla lapsista sisäkaaren kehitys on edelleen kesken (taulukot Lapsen jalkaterien asennon kehittyminen ja Normaalikaarisen ja lattajalan esiintyminen eri-ikäisillä la).
Matalakaarista jalkaa pidetään usein lattajalkana, mutta se on oma kaarimallinsa. Matala jalkakaari ei haittaa lasten perusmotoristen taitojen suorittamista, vaikka alaraajat toimivat hieman eri tavalla kuin normaalikaarisilla. Matala jalkakaari ei näyttäisi heikentävän urheilevien nuorten alaraajojen motorisia taitoja (kuva ).
Lattajalkaisuuden yleistyminen
Lattajalkaisuus näyttäisi olevan yhteydessä vähäiseen liikuntaan ja pienten kenkien käyttöön. Lasten toiminnallisten lattajalkojen määrä on lisääntymässä muun muassa ylipainon ja istumisen lisääntyessä sekä arkiliikunnan ja leikkien vähentyessä (artikkeli Lasten ja nuorten jalkaterveyttä heikentäviä tekijöitä, taulukko Lapsen jalkaterien asennon kehittyminen).
Myös tarkoitukseen soveltumattomat kengät heikentävät jalka- ja säärilihasten sekä nivelten toimintoja (taulukko Lapsen ja nuoren kenkien hyvät ominaisuudet). Heikkenevät lihakset eivät pysty ylikuormitustilanteessa tukemaan riittävästi sisäkaarta ja kantaluun asentoa. Jos jalkaterät eivät ole vahvistuneet ja asento korjaantunut 8–10-vuoteen mennessä, jalkavoimistelu ja paljain jaloin kävely kohottavat muun muassa lihastonusta ja tukevat lihas- ja niveltoimintojen aktiivista käyttöä ja tasapainoisen alaraajan linjauksen kehitystä (kuva Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia).
Toiminnallisen lattajalan syy on vain osittain jalkaterän alueella (taulukko Lapsilla ja nuorilla ilmeneviä alaraajojen liikeketjun häiri).
Lapsen päkiöiden ja kantapäiden leveyden vaihtelu. 7-vuotiaiden tyttöjen ja poikien jalkaterät ovat samanpituiset, mutta päkiöiden ja kantapäiden leveydet vaihtelevat useita senttejä. Päkiöiden leveyden vaihtelu on 6,00–9,80 cm ja kantapään leveyden vaihtelu 3,10–5,30 cm.
| Luut ja luutuminen | Jalkaterän luut kehittyvät erilaisella nopeudella (ks. Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen). |
|---|---|
| Syntymähetkellä luiden tilalla on rustomuodostumia (kuva Lapsen jalkaterän luut ovat vajaakasvuiset), pehmytkudokset (nivelsiteet ja nivelkapselit) ja lihakset heikkoja, venyviä; rakenteet suojelevat rustokudosta vaurioilta. | |
| Jalkaterän luiset rakenteet ovat kehittyneet pääosin 3–4-vuoteen mennessä; lihasten, lihaskalvojen, nivelsiteiden ja nivelkapselien kehitys on kesken. | |
| Luut ovat valmiit viimeisten luiden kasvulinjojen sulkeuduttua 20–24 vuoden iässä. | |
| Seisomaan nousu ja kävely edistävät luiden muotoutumista ja luutumista (taulukko Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen). | |
| Hermosto | 6–8-vuotiailla hermostosta on kehittynyt 80–90 %. |
Murrosiän jälkeen (tytöt 8–12 v, pojat 10–14 v) kehitys hidastuu ja
jatkuu noin 16–20-vuotiaaksi asti.
|
| Kasvuvauhti | Nopeata, mutta sysäyksittäistä 5-vuotiaaksi asti |
|---|---|
| Alle 2-vuotias: 3,34 mm/2–3 kk | |
| 2-vuotias: 1,5–2 mm/kk | |
| 3–6-vuotias: 1 mm/kk | |
| 6–10-vuotias: alle 1 mm/kk | |
| Kasvun eteneminen | Puolet aikuisuuden jalkaterän pituudesta tytöillä 12 kk iässä, pojilla 18 kk iässä. |
| Noin 90 % kasvanut 10–12-vuoteen mennessä. | |
| Kasvu päättyy tytöllä noin 14-vuotiaana, pojilla noin 16–18-vuotiaana. | |
| Koon vaihtelu | Jalkaterien koko vaihtelee samanikäisillä lapsilla erittäin paljon (kuva ).
|
| Oikea ja vasen usein erikokoiset, ero noin 2 mm | |
| Ylipaino lisää jalkaterän pituutta, leveyttä | |
| Jalkaterän koon suureneminen kuormitettuna | Istumasta seisomaan nousu: pituutta lisää 3–6 mm, painosta riippuen (kuva Jalkaterän pituus kasvaa seisoma-asennossa sekä kävellessä.) |
| Kävely: pituutta lisää noin 7 mm, varpaat työntyvät eteenpäin. | |
| Illalla pituutta lisää noin 3 mm ja leveyttä 1 cm. Jalkaterän koko on lisääntynyt 5 %. |
| Kehitysvaiheeseen liittyviä alaraajan ja jalkaterän ominaisuuksia | Sisäkaaren ylimääräinen rasvapatja |
|---|---|
Pehmytkudosten löysyys
|
|
| Jalkaterän luisten rakenteiden kehitys kesken | |
| Kehitysvaiheeseen liittyviä alaraajan ja jalkaterän asentopoikkeamia | Malleolaarisen torsion kehittyminen |
| Pihtipolvisuus | |
| Kantaluun valgus-asento | |
| Reisiluun deklinaatiokulman kehittyminen | |
| Perinnöllinen taipumus | Jalkaterät sisään -kävely |
| Lattajalka | |
| Muut | Kengät ja kenkien käyttö |
| Ylipaino |
| Jalkaterän kaarirakenne | Yleisyys (%) eri-ikäisillä lapsilla | Yhteensä (%) | |||
|---|---|---|---|---|---|
| 3 v | 4 v | 5 v | 6 v | ||
| Normaali sisäkaari | 46 % | 53 % | 56 % | 76 % | 56 % |
| Lattajalka | 54 % | 48 % | 44 % | 24 % | 44 % |
| Liikeketjun häiriöt | Lonkan sisäkierto |
|---|---|
| Säären ulkokierto | |
| Kantaluun kallistus sisään | |
| Jalkaterän etu- ja takaosan kierteisen liikkeen puuttuminen | |
| Häiriölle altistavat tekijät | Huonot asentotottumukset ja kävelytapa |
| Alaraajojen lihasepätasapaino | |
| Huono peruskunto ja keskivartalon hallinta. | |
| Kuormittava urheilu, virheellinen tekniikka. | |
| Liikkumattomuus tai liian vähäinen liikunta | |
| Nivelten yliliikkuvuus |
