Yleistä

Verenpainetauti vahingoittaa valtimoita ja lisää huomattavasti sydänsairauksien ja aivoverenkierron sairauksien vaaraa, kun sydän joutuu pumppaamaan verta painetta vastaan. Kohonneen verenpaineen hoidolla vähennetään sydäninfarkteja, aivohalvauksia ja muita valtimosairauksia. Hoito on tästä syystä hyvin tärkeää, vaikka kohonnut verenpaine itsessään voi olla huomaamaton vaiva. Suomessa noin miljoona ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä.

Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg (millimetriä elohopeaa) ja ihanteellinen, kun se on 120/80 tai alle. Verenpainetaso on lievästi koholla välillä 130–139/85–89 ja koholla, kun paine on 140/90 tai enemmän. Isompi luku (systolinen eli yläpaine) ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku (diastolinen eli alapaine) ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana.

Verenpaineen kohoaminen on hyvin yleistä keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat kimmoisat, nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali, mutta yläpaine kohoaa helposti liian korkeaksi. Verenpaineen kohoamista voidaan tehokkaasti ehkäistä elintapojen muutoksilla.

Käypä hoito -suosituksen kohonneen verenpaineen määrittelyä ja verenpaineen seurantaa koskevat ohjeet on esitetty tässä taulukossa.

Verenpaineen mittaaminen

Verenpaine vaihtelee eri tilanteissa. Satunnaisten muutosten vaikutusta mittaustuloksiin vähennetään siten, että mittaus tehdään aina seuraavalla tavalla:

• Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta liikuntaa, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien nauttimista (kahvi, tee, kolajuomat).
• Mittaus tehdään tavallisesti istuen mukavassa asennossa pöydän ääressä. Huolehditaan, etteivät vaatteet tai vyö kiristä. Mittauskäsi voi levätä pöydällä (kuva ).
• Varmistetaan, että olkavarren ympäri kiedottava mittarin mansetti on sopivan kokoinen, niin että se asettuu hyvin olkavarren ympärille.
• Kun mittarin mansetti on kiedottu olkavarren ympärille, rauhoitutaan ja levätään, kunnes olo tuntuu rentoutuneelta. Mittaukseen valmistautumisen ja suorituksen aikana ei pidä puhua, lukea lehteä tai touhuta mitään muuta.
• Verenpaine mitataan kaksi kertaa peräkkäin, ja molemmat mittaustulokset kirjataan seurantatietoihin. Verenpainelukeman lisäksi kirjataan myös sydämen lyöntitiheys.

Ennen kuin aikaisemmin terveelle henkilölle tehdään kohonneen verenpaineen diagnoosi, tarvitaan todellisen verenpainetason selvittämiseksi 4–7 päivänä aamuin illoin suoritettuja verenpaineen kaksoismittauksia. Lopullinen tulos on kaikkien tehtyjen mittausten keskiarvo.

Verenpaine on yleensä korkeampi lääkärin kuin muiden mittaamana jännityksen ja muiden syiden vuoksi (”valkotakkiverenpaine”). Siksi mittaukset tekee yleensä terveydenhoitaja tai ne voi tehdä itse omalla tai terveyskeskuksen mittarilla. Oikein tehtynä kotimittaus on hyvä apu verenpaineen seurannassa. Olkavarsimittarit ovat luotettavampia kuin rannemittarit. Jos käyttää rannemittaria, on huolehdittava, että ranne ja mittari ovat sydämen tasolla, esimerkiksi istuttaessa ne lepäävät hieman korotetulla pöydällä.

Kohonneen verenpaineen syyt

Suurin osa verenpaineen kohoamisesta johtuu elintavoista ja ikääntymisestä, mutta syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Seuraavassa listassa on verenpainetta nostavia tekijöitä:

• Tupakointi
• Lihavuus, etenkin vyötärölle kertyvä liikapaino. Yli 15 kiloa ylipainoisten keskuudessa kohonnut verenpaine on kolme kertaa yleisempää kuin normaalipainoisten keskuudessa.
• Runsas suolan käyttö. Ruokasuola on natriumkloridia, jonka natrium runsaasti saatuna kohottaa verenpainetta.
• Lakritsituotteiden runsas käyttö
• Liikunnan vähäinen määrä
• Tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö (tulehduskipulääkkeet ovat yleisimpiä särkylääkkeitä, esimerkiksi ibuprofeeni ja naprokseeni)
• Hormonien käyttö (ehkäisypillerit, vaihdevuosien hormonihoito)
• Alkoholin runsas käyttö
• Stressi

Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muun sairauden aiheuttamaa. Tätä kutsutaan sekundaariseksi verenpaineen kohoamiseksi, eli paineen nousu on toissijaista, muusta sairaudesta johtuvaa. Verenpainetta voivat nostaa munuaissairaus tai munuaisvaltimoiden ahtautuminen. Lisämunuaisen kuorikerroksen hormonien, kortisolin ja suolahormonin (aldosteronin), liikatuotanto aiheuttaa verenpaineen nousua (ks. Lisämunuaisen sairauksia). Harvinainen lisämunaisen ydinosan kasvain feokromosytooma johtaa ajoittaiseen verenpaineen nousuun ja muihin oireisiin.

Verenpaineen oireet ja seuraukset

Yleensä verenpaine ei ”tunnu”. Se voidaan todeta vain verenpainemittarilla. Jos yläpaine on yli 200 ja alapaine yli 130, voi tuntua päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Aina näin suurikaan paine ei aiheuta mitään oireita.Verenpaine voi olla hyvin korkea ilman, että sitä tietää ilman mittausta.

Kohonnutta verenpainetta hoidetaan sen vuoksi, että se vuosien mittaan rasittaa valtimoita ja sydäntä. Seurauksena on valtimotauti, joka voi aiheuttaa sydäninfarktintai aivohalvauksen tai vaurioittaa munuaisia. Jos kohonneen verenpaineen lisäksi on muita riskitekijöitä, valtimotaudin vaara kasvaa entisestään. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien vaara lisääntyy jyrkästi, jos henkilö tupakoi, veren kolesteroliarvo on koholla ja jos hänellä on diabetes tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö.

Esimerkiksi 60-vuotiaista miehistä, joilla verenpaineen yläpaine on 180 mmHg, mutta joilla ei ole muita riskitekijöitä, kahdeksan vuoden aikana kolme sadasta sairastuu aivohalvaukseen. Jos miehellä verenpaineen lisäksi on edellä mainitut riskitekijät, 16 sadasta sairastuu aivohalvaukseen.

Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu työskentelemään jatkuvasti normaalia enemmän. Tällöin sydänlihas paksunee ja lopulta väsyy, minkä seurauksena syntyy sydämen vajaatoiminta.

Verenpaineen tutkiminen ja seuranta

Kun verenpaine on todettu pysyvästi kohonneeksi, lääkäri vielä selvittää, voiko sen syynä olla muu sairaus. Tämän vuoksi tehdään yleensä joitakin laboratoriotutkimuksia. Jos kohonnut verenpaine johtuu sairaudesta, sen hoito voi normaalistaa verenpaineen eikä jatkuvaa verenpainelääkettä tarvita. Lääkäri tutkii lisäksi, onko kohonnut verenpaine jo aiheuttanut valtimotautia ja sydämen lihaksen vaurioita.

Kohonneen verenpaineen ehkäisy ja itsehoito

Kohonnut verenpaine liittyy usein elintapoihin, varsinkin epäterveellisiin ruokatottumuksiin ja vähäiseen liikuntaan. Jokainen voi hoitaa verenpainetta elintapoihin vaikuttamalla.

• Ylipainoisilla painon pudottaminen 4–8 prosenttia (satakiloisella 4–8 kiloa) vähentää keskimäärin sekä ylä- että alapainetta 3–4 ”pykälää” (elohopeamillimetriä, mmHg).
• Tupakoivilla sauhuttelun lopettaminen on tärkein hoito, kun pyritään pienentämään kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää valtimotaudin riskiä.
• Suolamäärän vähentäminen 5 grammaan päivässä, laskee verenpaineen yläarvoa keskimäärin 6 ja ala-arvoa 4 pykälää. Suomalaiset miehet käyttävät suolaa keskimäärin 8,4 grammaa ja naiset 6,1 grammaa päivässä. Suomalaisten saamasta suolamäärästä 80 prosenttia tulee elintarvikkeisiin valmistusvaiheessa lisätystä suolasta. Tietoa suolasta ja oman suolankäytön selvittäminen.
• Ravintokuidun lisääminen täysjyväleivän, -murojen, -hiutaleiden ym. muodossa alentaa verenpaineen yläpainetta keskimäärin 6 ja alapainetta 3 mmHg verrattuna puhdistetuista valkoisista jauhoista valmistettuihin viljatuotteisiin.
• Kaliumin ja magnesiumin riittävä saanti alentaa myös verenpainetta. Riittävä kaliumin saanti turvataan käyttämällä runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja kasviksia.
• Liikunta vaikuttaa edullisesti verenpaineeseen. Minimitavoite on reipasta kävelyä (tai vastaavaa liikuntaa) vähintään 30 minuuttia päivässä useimpina päivinä viikossa. Enemmän tietoa verenpaineesta ja liikunnasta.

Kohonneesta verenpaineesta kärsivän kannattaa lisäksi välttää lakritsituotteita ja runsasta alkoholinkäyttöä.

Huom. Suolan vähentäminen ja muu itsehoito ovat tarpeen myös silloin, kun aloitetaan verenpaineen lääkehoito. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho selvästi paranee, jos samaan aikaan tekee muutoksia elintavoissa.

Kohonneen verenpaineen lääkehoito

Verenpaineen lääkehoidolla pyritään saamaan yläpaine alle 135 (tai 140) ja alapaine alle 85 millimetriä elohopeaa (mmHg). Jos verenpaine ei ole hyvin korkea, voidaan rauhassa katsoa, mitä elämäntapojen muutoksilla saadaan aikaan. Mitä korkeampi on verenpaine, sitä nopeammin aloitetaan lääkehoito.

Tavalliset toimenpiteet eri verenpaineen tasoilla:

• Alle 120 (yläpaine) ja 80 (alapaine): oikein hyvä. Uusintamittauksia tarvitaan viimeistään 3–5 vuoden kuluttua.
• Alle 130 ja 85: normaali. Uusintamittauksia tarvitaan viimeistään 1–2 vuoden kuluttua.
• 130–139 ja 85–89: lievästi kohonnut. Tarkistusmittauksia tarvitaan viimeistään 6–12 kuukauden kuluttua. On syytä yrittää itse vaikuttaa verenpaineeseen; ks. itsehoito. Lääkehoito on useimmiten tarpeen diabeetikoilla ja munuaissairailla.
• 140–159 tai 90–99: kohtalaisesti kohonnut. Itsehoito toteutetaan täysillä, ja verenpainetta seurataan tarkistusmittauksin 2 kuukautta. Jos paine on edelleen koholla, lääkehoitoa todennäköisesti tarvitaan.
• 160–179 tai 100–109: voimakkaasti kohonnut. Voidaan seurata itsehoidon tehoa lyhyen ajan, yleensä tarvitaan lääkehoitoa.
• 180/110 tai yli: erittäin korkea. Pikainen arvio ja lääkehoito ovat tarpeen.

Diabetesta sairastavilla lievästikin kohonnut verenpaine voi vaurioittaa munuaisia, joten heitä seurataan useammin ja heillä pyritään alhaisempiin arvoihin.

Verenpainelääkkeitä on useita erilaisia. Valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. Monilla verenpainelääkkeillä on edullisia vaikutuksia myös muihin sairauksiin. Joskus ne saattavat olla haitallisia muun sairauden yhteydessä, esimerkiksi beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa.

Lääkkeistä ACE:n -estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat etenkin diabetesta tai sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Kalsiumkanavan salpaajat ovat hyödyllisiä angina pectoris -potilaille. Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit sopivat etenkin iäkkäille. Beetasalpaajia käytetään nuorilla ja sepelvaltimosairautta potevilla.

Usein yksi lääke ei riitä palauttamaan verenpainetta normaaliksi, jolloin tarvitaan kaksi tai kolme lääkettä yhtä aikaa. Kahden lääkkeen pienellä annoksella saadaan parempi teho vähemmillä haittavaikutuksilla kuin nostamalla yhden lääkkeen annosta suurimpaan sallittuun määrään.

Verenpainelääkkeet eivät paranna itse verenpainetautia vaan alentavat painetta ja sen myötä vähentävät kohonneen paineen aiheuttamien sairauksien vaaraa. Jos elintapojen muuttaminen ei riitä palauttamaan verenpainetta normaaliksi ja hoidoksi tarvitaan lääkkeitä, niitä joudutaan käyttämään säännöllisesti ja pysyvästi, usein koko elämän ajan.

Verenpainelääkkeistä on erillinen artikkeli.