Ensimmäisten vuosien aikana alaraajojen ja jalkaterien luissa tapahtuvat kiertymät ilmenevät erilaisina asento- ja linjauspoikkeamina. Lattajalat, länkisääret, pihtipolvet, kantaluiden kallistuminen ja jalkaterät sisäänpäin kävely ovat normaaleja kasvuun ja kehitykseen liittyviä vaiheita ja edistävät alaraajojen toimintojen ja tasapainon kehitystä (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Jos normaaliin kehitykseen kuuluvien asento- ja linjauspoikkeamiea poistuminen jostain syystä viivästyy, ne voivat aiheuttaa liiallista kuormitusta ja painetta kasvaville raajoille. Liian pienet ja huonosti istuvat kengät voivat lisätä omalta osaltaan jalkavaivojen riskiä (ks. taulukko Lapsilla ja nuorilla esiintyviä jalkaterän ja varpaiden asen).

Ensimmäisten vuosien aikana jalkaterien kasvu on nopeata ja samanikäisillä lapsilla on isoja vaihteluita jalkaterien mittasuhteissa (ks. taulukko Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen, kuva Lapsen päkiöiden ja kantapäiden leveyden vaihtelu).

Tavallisimmin lääkärin vastaanotolle hakeudutaan pihtipolvien tai lattajalkojen vuoksi (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Asentopoikkeamien hoitona on jalkavoimistelua (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, taulukko Jalkavoimistelu lasten ja nuorten asentopoikkeamien hoidossa). Jalkaterän toimintoja ohjaavat pohjalliset ovat harvoin tarpeen (ks. Jalkaterien toimintaa ohjaavat pohjalliset).

Pihtipolvet

Jos yli 14-vuotiaalla esiintyy selvää pihtipolvisuutta (linjauspoikkeama polvessa on 5–7 astetta), kannattaa tilanne tarkistuttaa jalkaterveyden asiantuntijalla. Pitkäaikainen ja toistuva urheilun ja liikunnan aiheuttama kuormitus lisää pihtipolvivaiheessa alaraajojen vammariskiä ja voi altistaa pysyville nivelvaurioille luuston kehityksen ollessa kesken.

Ylipaino lisää pihtipolvisuutta ja pitkittää sen esiintymistä. Ylipaino ja alaraajan linjauspoikkeama yhdessä lisäävät merkittävästi polveen ja alaraajaan kohdistuvaa kuormitusta (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan).

Jalkaterät sisäänpäin kävely

Alaraajojen liiallista kiertymistä sisään voivat pahentaa ja asennon pitkittymistä viivästyttää lapsen nukkuma- ja leikkiasennot; nukkuminen jalkojen päällä sekä istuminen jalkojen välissä tai päällä (ks. Pihtipolvi-asennon oikeneminenja hoito).

Asennon pitkittymisen ehkäisemiseksi ja normaalin kehityksen tukemiseksi jalka- tai fysioterapeutti antaa ohjausta leikki- ja nukkuma-asennoista. Lonkan ja lantion lihasten vahvistaminen sekä reiden takaosan lihasten venyttely voivat auttaa (ks. Alaraajojen lihastasapainon ja linjausten ylläpito, Alaraajojen liikkuvuuden harjoittaminen).

Takaperin kävely ohjaa jalkateriä suoraan asentoon. Matalan esteen yli kävely helpottaa jalkaterää astumaan toisen ohi ja vahvistaa lonkan ja säären lihasten toimintaa. Asennon kehitystä voi seurata valokuvaamalla lapsen alaraajat ja vertaamalla asennon korjaantumista.

Varpailla kävely

Jos varpailla kävely on lapsen omaksuma tapa, hän pystyy pyydettäessä seisomaan jalkapohjat alustalla ja kävelemään normaalisti kanta-varvaskäyntiä. Hoitoa suositellaan, jos varvaskävelystä on merkittävää haittaa lapselle.

Pitkään jatkuvan varvaskävelyn seurauksena tuli- ja liikuntaelimistön kuormitus muuttuu ja tasapaino heikkenee, pohjelihakset lyhenevät ja nilkkojen koukistus vähenee. Jos lapsi ei saa kantapäätä alustalle, reiden takaosan ja pohjelihasten hieronta, venyttelyt ja nilkan liikkuvuusharjoitukset tukevat normaalin kävelyn oppimista.

Lattajalat

Lattajalat (pes palanus, pes planovalgus) on kaikilla syntyessä, mutta aikuista vain 20–25 prosentilla. Lasten lattajalkojen määrä on lisääntymässä. Syinä ovat muun muassa arkiliikunnan ja leikin väheneminen, epäsopivat kengät, ylipainoisuus ja tasaisilla alustoilla liikkuminen, joka heikentää jalkalihasten ja nivelten toimintoja. Heikkenevät lihakset eivät pysty ylikuormitustilanteessa tukemaan riittävästi sisäkaarta ja kantaluun asentoa (ks. Lasten ja nuorten jalkaterveyttä heikentäviä tekijöitä, Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Lattajalan muotoutuminen erilaisiksi kaariksi: normaali, matala ja korkea, on monivaiheinen prosessi. Lapsen sisäkaarien malli on valmis määriteltäväksi noin 6–7-vuoden iässä (taulukko Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Jalkaterien rakenteen ja sisäkaarien kehitys alkaa lapsen noustessa seisomaan. Silloin näkyvät myös kantaluun kallistuminen ulospäin (valgus) ja jalkaterien etuosan kääntyminen ulospäin (abduktio). Ne ovat osa jalkaterän isojen luiden (kantaluu ja telaluu) välillä tapahtuvien kiertymien (torsioiden) normaalia kehitystä.

Korkea lattajalkojen määrä 3–5-vuotilailla ilmentää sitä, että isolla osalla lapsista sisäkaaren kehitys on edelleen kesken (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Toiminnallinen, joustava lattajalka (flexible, fysiolgical flat-foot, fysiologinen) tarkoittaa jalkaa, missä kuormitettuna sisäkaari on matala tai kokonaan hävinnyt, mutta kuormittamattomana ja päkiöille noustessa sisäkaari tulee näkyviin ja kantaluu kallistuu sisään (varus).

Nilkan koukistus ei ole rajoittunut, eikä kireä akillesjänne vedä kantaluuta ulospäin (pes palnovalgus). Se esiintyy symmetrisesti molemmissa jaloissa ja on oireeton. Jalkaterän ollessa jäykkä, sisäkaarta ei muodostu missään tilanteessa. Taustalla voi olla myös perinnöllinen taipumus.

Joskus sisäkaaren korostuneen madaltumisen yhteydessä saattaa veneluussa esiintyä niin sanottu lisäluu (os tibiale externum), joka yleensä näkyy ja tuntuu selkeästi sisäkaaren keskikohdan paikkeilla. Tila tarkoittaa, että veneluun kyhmy ei ole vielä luutunut veneluun rungon kanssa. Usein kipua esiintyy rasituksen yhteydessä, sillä takimmaisen säärilihaksen (m. tibialis posterior) pääkiinnityskohta sijaitsee veneluun kyhmyssä ja lihaksen aktivoituessa se vetää kyhmyä ikään kuin irti luun rungosta, mikä osaltaan myös hidastaa luutumista.

Toinen lisäluun aiheuttama tyypillinen ongelma on kyseessä olevan alueen mekaaninen hankaus kengän sisäreunaa vasten. Erityisesti tämä korostuu kengän ollessa kova, esimerkiksi luistin tai mono. Veneluun kyhmyn alue punoittaa ja se on kosketusarka.

Hoito

Osalla lapsista toiminnalliset lattajalat voivat kipuilla. Ylipaino aiheuttama kuormitus sisäkaaren alueelle heikentää kaarien toimintaa. Jos paino ei laske, seurauksena voi tulla pysyviä jalkaterän vaurioita. Joskus taustalla voi olla patologisia tiloja, esimerkiksi nivelreuma tai neurologiset poikkeavuudet, jotka vaativat hoitoa (ks. Toiminnallinen lattajalka ja sen hoito).

Lasten tulisi liikkua paljon paljain jaloin liikkumista vaihtelevilla alustoilla. Paljain jaloin kehittyvät myös jalkapohjan ihotunto ja asentotunto sekä tasapaino (ks. Paljasjalkakävely on tehokasta jalkavoimistelua).

Jalkavoimistelussa keskitytään jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteisen liikkuvuuden lisäämiseen ja vahvistetaan takimmaista säärilihasta (m. tibialis posterior) ja pitkää pohjeluulihasta (m. peroneus longus), palautetaan alaraajojen optimaalinen linjaus ja varmistetaan oikea kävelyn malli (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, taulukko Jalkavoimistelu lasten ja nuorten asentopoikkeamien hoidossa).

Yliliikkuvuus

Lasten ja nuorten nivelten yliliikkuvuuden ja yliliikkuvuusoireyhtymän yhteydessä esiintyviä alaraajojen nivelkipuja, alentunutta lihasvoimaa ja heikentynyttä suorituskykyä voidaan parantaa muun muassa niveliä vakauttavilla ja ja lihasvoimaa lisäävillä harjoitusohjelmilla.

Harjoittelulla on saatu vähennettyä polvikipuja, parannettua asento- ja liiketuntoa, tasapainoa ja lihasvoimaa sekä parannettua elämänlaatua.

Taulukko 1. Lapsilla ja nuorilla esiintyviä jalkaterän ja varpaiden asentopoikkeamia ja jalkakipujen syitä.
Toiminnallinen lattajalka Ikä Erittäin yleinen yli 10 vuotiailla lapsilla, jää usein pysyväksi.
Taustalla olevia syitä Normaaliin kasvuun liittyvä vaihe, sisäkaari kehittyy hitaasti, ehkä vasta 5-vuotiaana tai myöhemmin, osalle kaari ei kehity.
Heikot jalkaterän, säären ja pohkeen lihakset; jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteisen liikkeen (spiraali) puuttuminen
Nivelsiteiden löysyys, osa alaraajojen linjauspoikkeamia (lonkka, polvi, nilkka, jalkaterä)
Väsyessä liikkumisen jälkeen voivat kipuilla.
Kengät kuluvat kannan sisäreunalta.
Ylipaino ja kuormittava urheilu voivat pahentaa asentoa ja aiheuttaa kipuja.
Lattajalka Ikä 0–7 vuotta
Taustalla olevia syitä Kasvuun ja kehitykseen liittyvä vaihe
Nivelsiteiden löysyys, perinnöllinen taipumus
Levinnyt päkiä Ikä Kouluikäiset
Taustalla olevia syitä Pienet kengät: lyhyet ja liian kapeat päkiästä, voimakas kärkikäynti kengässä
Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteisen liikkeen (spiraalin) puuttuminen
Poikittaiskaarta tukevien lihasten heikkous
Vaivaisenluu Ikä Yli 3 vuotta
Taustalla olevia syitä Pienet, kapeakärkiset kengät, pienet sukat
Jalkaterän ja säärten lihasten epätasapaino
Alaraajojen linjauspoikkeamat (lonkka, polvi, nilkka, jalkaterä)
Piilokorot lastenkengissä, tytöillä korkokengät
Vasaravarpaat Ikä Yli 3 vuotta
Taustalla olevia syitä Pienet ja isot kengät ja pienet sukat, potkuhousujen lyhyt jalkaosa
Varpaiden lihasten epätasapaino.
Tytöillä korkokengät
Jalkakivut Ikä Yli 3 vuotta
Taustalla olevia syitä Ylipaino, kuormittava liikunta, kovettumat, jalkaterien ihorikot, alaraajojen linjauspoikkeamat, lihasepätasapaino
Taulukko 2. Jalkavoimistelu lasten ja nuorten asentopoikkeamien hoidossa.
Jalkavoimistelun hyödyt Tukee alaraajojen ja jalkaterien normaalia kehitystä.
Korjaa asentopoikkeamia.
  • Esimerkiksi toiminnallinen lattajalka
Auttaa hahmottamaan muuttuneet linjausmuutokset ja korjaamaan ne.
Opettaa ankkuroimaan arkeen ja harrastusten yhteyteen alaraajojen ja jalkaterien optimaaliset asennot ja kuormituksen.
Aktivoi jalkapohjan ihotuntoa, kehittää motoriikkaa, tasapainoa ja kehon yhteistoimintoja.
Jalkavoimistelun toteutus Jalkaterapeutin tai fysioterapeutin ohjaamat harjoitteet
Paljasjalkaradalla liikkuminen
Jalkakoulu
  • Pienryhmässä tutustutaan jalkaterän anatomiaan ja jalkavoimistelua spiraalidynaamista ajattelutapaa soveltaen (osa jalkaterapeuteista tarjoaa tätä hoitoa).
  • Soveltuu terveille lapsille sekä alaraajojen ja jalkaterien linjauspoikkeamien hoitoon.